Nelosolut ruokakaupassa ei ole Suomen pelastus

Ennen eduskuntavaaleja kansalaisilla oli suuria odotuksia sen suhteen, että Suomi saataisiin kuntoon. Tämä toteutuisi päättäjiä vaihtamalla. Haluttiin hallitus, joka tekisi päätöksiä nopeassa tahdissa ja tekee päätöksiä asioista, jotka oli jätetty tekemättä. Lista tehtävistä oli pitkä. Kilpailukyky piti saada kuntoon. Byrokratiaa piti karsia. Sote-uudistus piti saattaa maaliin. Nämä tavoitteet ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia.

Hallitus on nyt ollut vallassa vuoden. Monta palloa on vielä ilmassa. Sote-uudistus ei ole vieläkään valmis ja elinkeinoelämä odottaa kärsimättömänä, että yhteiskuntasopimus tuo luvatun parannuksen kilpailukykyyn. Vuosikymmenten ajan useat hallitukset ovat ottaneet käyttöön lakeja ja sääntöjä, jotka ovat vaikeuttaneet yritysten ja yksityishenkilöiden arkea. Kansalaiset ja varsinkin elinkeinoelämä odottaa byrokratian karsimista.

Puolustan useita niitä toimenpiteitä, joita hallitus yrittää viedä läpi. Minulta ei kuitenkaan löydy ymmärrystä viimeisimmälle esitykselle, jota mainostetaan osana normien purkutalkoita. Tarkoitan hallituksen uusia alkoholipoliittisia linjauksia.

Mitä mieltä ollaan seuraavista ehdotuksista? Nelosolutta saadaan tästä lähtien myydä ruokakaupoissa. Vahvempia lonkeroita voidaan myös myydä ruokakaupoissa. Alkojen aukioloaikoja pidennetään kello 21:een nykyisen kello 20 sijaan. Kaikki anniskeluluvan omaavat ravintolat saavat myydä alkoholia kello neljään aamulla. 16-vuotiaat saavat tarjoilla alkoholia vuorovastaavan valvonnassa. Alkoholin markkinointia helpotetaan. Jatkossa asiakkaat voivat ostaa useamman annoksen alkoholia kerralla. Alkoholin myynti luotolla sallitaan. Kaiken kaikkiaan nämä linjaukset johtavat lisääntyvään tarjontaan, alempiin hintoihin ja lisääntyvään juomiseen.

Olen hämmästynyt miten keskustajohtoinen hallitus taipui Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdettavaksi alkoholikysymyksessä. Koko hallitus vaikuttaa olevan alkoholiteollisuuden lobbaajien vietävissä.

Jo tällä hetkellä noin 100 000 lasta elää perheissä, joissa alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa elinikäisen trauman lapsille. Alkoholi-, ravintola- ja päivittäistavarabisneksen taloudellisten hyötyjen sijaan tulisi ajatella lasten parasta. Joka vuosi noin 2000 henkilöä kuolee alkoholista johtuvista syistä. THL:n Pekka Puska arvioi, että nelosoluen myynti ruokakaupoissa johtaa 1000–1500 lisäsairaalakäyntiin ja 100–150 alkoholikuolemaan vuosittain. Lääkäriliitto muistuttaa, että alkoholipolitiikka vaikuttaa kaikkein eniten terveydenhoidon kustannuksiin maassamme. Alkoholista johtuvat kustannukset yhteiskunnalle aiheuttavat arvioiden mukaan 4-6 miljardin laskun veronmaksajille vuosittain.

Muissa Euroopan maissa humalajuominen on häpeällistä. Näin ei ole Suomessa. Kännipuheet ja juomisen kehuminen on täällä normi. Puoli miljoonaa suomalaista kärsii alkoholiongelmasta. On harhaluulo ajatella, että suomalaiset omaksuisivat eurooppalaisen viinikulttuurin.

Keskustan vaaliteema ennen vaaleja oli ”Suomi kuntoon”. Hallituksen alkoholipoliittiset linjaukset vievät Suomea ikävä kyllä toiseen suuntaan. Juomalla ei saada Suomea kuntoon.

Ei mitään rajaa ahneudelle

Panama-vuodon paljastama verovälttely johtuu puhtaasti ahneudesta. Globalisaatio ja pääomien nopea liikkuvuus on johtanut siihen, että osa niistä tuloista, jotka pitäisi verottaa Suomessa ja EU:ssa, on tietoisesti piilotettu ulkomaille. Useassa tapauksessa rahat on sijoitettu veroparatiiseihin. Keitä ovat nämä herrat ja rouvat? He ovat usein ihmisiä, joilla on jo kaikkea ja enemmän kuin he tarvitsevat. He ovat superrikkaita. Heillä on vahva yhteiskunnallinen asema ja he toimivat joissain maissa jopa valtionpäämiehinä. He voivat olla suvuista, jotka ovat sukupolvien ajan olleet hyväosaisia. Mutta he eivät ole tyytyväisiä. He eivät voi saada tarpeeksi. He ovat suunnitelleet ja tehneet taktisia siirtoja saaden apua verojuristeilta välttääkseen veroja, vaikka heillä todellakin olisi varaa maksaa ne. Heillä on tärkeitä luottamustehtäviä elinkeinoelämässä mutta eivät epäröi menetellä tavalla, joka syventää yhteiskunnallisia kuiluja ja heikentää yhteiskunnallista solidaarisuutta.

Niin kutsuttu verovirhe kansainvälisistä transaktioista, eli verot, jotka olisi pitänyt maksaa Suomeen, yltää Verohallinnon arvion mukaan vähintään 200-400 miljoonan euroon vuodessa. Kauhea summa. Samanaikaisesti joudumme säästämään terveydenhoidosta ja koulusta ja asettamaan yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat ryhmät toisiaan vastaan.

Meillä ei pidä olla lakeja, asetuksia ja järjestelmiä Suomessa tai Euroopassa, jotka kannustavat verojen kiertoon. Kaikkien kansalaisten, yritysten ja järjestöjen tulee vastuullisesti maksaa veroja sen mukaisesti mitä maan demokraattisesti valittu poliittinen kokous on päättänyt. Kaikki muu on tuomittavaa.

Mikäli joku ei ole tyytyväinen niihin veroprosentteihin, jotka ovat Suomessa voimassa, ei tule olla mitään oikoteitä veronvälttelyn kautta. Jos haluaa muuttaa verotuksen tasoa, tulee se tehdä demokraattisesti pyrkimällä luomaan poliittinen enemmistö kannattamaan verokevennyksiä.

Ne miljardit eurot verotuloissa, jotka jäävät keräämättä EU-maissa joka vuosi, vastaavat vuosittaisia terveydenhuoltokustannuksia koko EU:n alueella. Ei ole mitään tolkkua siinä, että rahat, jotka kuuluisivat useammille ihmisille yhteiskunnassa, yksipuolisesti ajautuvat harvojen ihmisten lompakoihin siitä syystä, että nämä harvat tekevät kaikkensa vältelläkseen veroja.

Edellinen hallitus toimi aktiivisesti niin kansallisesti kuin kansainvälisellä tasolla saadakseen veroparatiisit kuriin ja panostamalla harmaan talouden torjuntaan. Nykyinen hallitus vähensi ikävä kyllä näitä resursseja. Panama-vuoto avaa toivottavasti silmät. Poliittinen tahtotila vaikuttaa olevan sen puolella, että nyt on aika toimia. Hallituksen tehtävä on selvittää ja poistaa ne porsaanreiät mitä vielä on olemassa. Salassapidon verhot tulee repiä alas ja rehellisiä yrittäjiä, palkansaajia ja kansalaisia tulee puolustaa yksimielisesti.

Mietteitä terrori-iskujen jälkeisenä päivänä

Olen toiminut muutaman viime vuoden aikana European Christian Political Movementin puheenjohtajana. Tehtävästäni johtuen olen matkustanut Brysseliin kuukausittain. Pariisin hyökkäysten jälkeen olen huomannut kuinka sotilaiden ja poliisien määrä on lisääntynyt Brysselin lentoasemalla ja kaupungin keskustassa. Tähän tottui nopeasti. Istuessani maanantai-aamuna taksin kyydissä matkalla lentoasemalta, ajattelin hetken mahdollisia riskejä. Erityisesti siksi, että poliisi oli vain muutama päivä aiemmin pidättänyt Pariisin iskujen aivot, Salah Abdeslamin. Belgian ulkoministeri Reynders oli pidätyksen jälkeen varoittanut, että Pariisin viime marraskuun kaltaisia iskuja oli suunnitteilla.

Tiistai-aamuna minulla oli suojelusenkeli matkassani. Noin 40 minuuttia ennen iskua tein lähtöselvitystä samassa terminaalissa missä pommit räjähtivät. Finnairin kone lähti jonkun verran myöhemmin kuin sen piti mutta kuitenkin muutamaa minuuttia ennen räjähdyksiä. Sain kuulla hirvittävästä iskusta vasta laskeuduttuani Helsinkiin. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin varjeltunut terroriteosta mutta samalla epätoivoa lisääntyvästä väkivallasta. Olen surullinen kaikista viattomista uhreista. On vaikeaa edes kuvitella sitä tuskaa mitä uhrien omaiset kokevat.

Koska joudun työssäni matkustamaan melko paljon, en voi alkaa elämään jatkuvassa jännityksessä tai pelossa. Oli odotettavissa, että IS pyrkii iskemään Belgiassa. Eräiden arvioiden mukaan terrori-isku oli kosto Belgian tuesta Yhdysvaltojen johtamalle koalitiolle, joka on yli vuoden ajan päivittäin pommittanut IS:n tukikohtia Syyriassa ja Irakissa. Kyseessä voi olla myös kostoisku viranomaisten pidätettyä Abdeslamin.

Euroopan johtajat, poliitikot ja eri maiden turvallisuuskoneistot ovat vaikeiden haasteiden edessä. Elämme rauhattomia aikoja. Kansalaiset kokevat turvattomuutta ja se johtaa helposti raaistuneeseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samanaikaisesti vastakkainasettelun riksi kasvaa. Kuinka demokraattiset länsimaat voivat pysäyttää jihadistit ilman, että se johtaa lisääntyvään rasismiin?

Tarvitaan selkeyttä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ensinnäkin terrorismia ei voi yhdistää ihonväriin tai uskontoon. Ihonväri ei tee kenestäkään terroristia. Terve uskonto ei myöskään luo terrorismia. Sitä vastoin epäterve uskonto voi luoda sitä. Erityisesti jos poliittiset ja hengelliset johtajat käyttävät uskontoa hyväkseen levittääkseen vihaa ja kehotuksia väkivallan tekoon uskonnon nimissä.

Saudi-Arabia on yksi wahhabismin levittäjäjistä. Wahhabismin tulkinta islamista on lähellä salafismia. Saudi-Arabia ja muutamat muut arabimaat rahoittavat koraanikouluja, opettajia ja imaameja, jotka levittävät wahhabismin oppia. Usama bin Ladin oli salafisti. IS:n perustaja Abu Musab az-Zarqawi oli salafisti. Nykyinen IS:n johtaja Abu Bakr al-Baghdadi on salafisti.

Euroopan tulee avata selkeäsanainen keskustelu näiden maiden johtajien kanssa. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä terrorismin vastaisessa toiminnassa on kriminalisoida vihasaarnaajat, jotka vapaasti levittävät ”takfiri-oppia” vuodesta toiseen. Takfiri juontuu arabialaisesta sanasta, joka tarkoittaa uskonnollisen yhteisön jäsenen julistamista uskottomaksi – mikä oikeuttaa toisinajattelijoiden murhaamisen. Tämä wahhabismista juontuva oppi mahdollistaa Salah Abdeslamin, Brysselin terroristien ja muiden aivopestyjen nuorten miesten ja naisten tekemät viattomien ihmisten julmat murhat.
Hiljaisella viikolla meidän on aika pysähtyä ja muistaa Brysselin iskun uhreja ja heidän omaisiaan ja samalla rukoilla paremman tulevaisuuden puolesta.

Yhtenäisinä seisomme – hajaantuneina kaadumme

Otsikko viittaa tapahtumiin Merenkurkun liikennettä koskevan hankkeen Midway Alignmentsin EU-tukihakemukseen, jonka hallitus hyväksyi yhdennellätoista tunnilla viime viikolla. Harvoin yksikään hanke on kiinnostanut niin monta poliitikkoa. Vasabladetin pääkirjoituksessa sanottiin muutama päivä sitten, että viime viikoilla pohjanmaalaiset kansanedustajat ovat harjoittaneet edunvalvontatyötä ennennäkemättömässä mittakaavassa. Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja Merenkurkun neuvoston johtaja Mathias Lindström antoi ansaittua kiitosta kansanedustajille, jotka eivät antaneet periksi. Tomas Häyry totesi, että koko vaalipiirin kansanedustajat ovat tehneet kovasti töitä ja osoittaneet kuinka paljon poliittista voimaa löytyy kun tehdään töitä yhteisen tavoitteen eteen.
Miksi sitten kävi niin, että hanke, joka ensin ei riittävästi vakuuttanut hallitusta, kuitenkin sai vihreää valoa muutaman viikon neuvotteluiden jälkeen? On tarpeen katsoa taaksepäin. Midway Alignmentin ensimmäinen vaihe otettiin mukaan Kataisen hallitusohjelmaan RKP:n aloitteesta 2011. Pohjalaisena ja KD ryhmän puheenjohtajana annoin vahvan tukeni Merenkurkun liikenteen kehittämiselle. Myös Kokoomus ja SDP tukivat hanketta. Silloinen Vasemmistoliiton liikenneministeri Merja Kyllönen otti asiasta kopin ja vei hankkeen ensimmäisen vaiheen läpi. Tämän päätöksen ja sen toteutuksen jälkeen näytti hankkeen jatko hyvin suotuisalta. Monet ovat varmaan ihmetelleet miksi heräsimme niin myöhään hankkeen toisen vaiheen osalta. Yksinkertainen selitys on se, että monet meistä yllätettiin. Kukaan meistä ei arvannut mitä ongelmia tulisi esiin prosessin aikana. Onneksi kuitenkin heräsimme ajoissa. Olin itse New Yorkissa kun sain tietää, että hallitus on hyljännyt hankkeen. Lähetin viestin pääministerille ja pyysin tapaamista asiasta mahdollisimman pian. Kaikki vaalipiirin kansanedustajat toimivat samalla omalla tahollaan. Kokoonnuimme yhteiseen palaveriin, jossa sovimme yhteisestä strategiasta, jonka mukaan ajaisimme asiaa rakentavalla tavalla. Jätimme myös yhteisen muistion ministerille. Lisäksi annoimme yhtenäisen tukemme edustaja Strandille ja Vaasan kaupunginjohtaja Häyrylle kun he tapasivat ministeri Berneriä. Yhteiset ponnistelumme palkittiin tiistaina kun hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta näytti hankkeelle vihreää valoa. Tämä todistaa useita asioita. Ensinnäkin kannattaa aina käydä rakentavaa keskustelua kaikissa yhteyksissä haukkumisen ja valittamisen sijaan. Riippumatta siitä edustaako oppositiota tai hallitusta. Toiseksi kukaan ei voi tehdä suuria asioita yksin. Sen sijaan, että kampittaisimme toisiamme ja vetäisimme kotiinpäin henkilökohtaisilla ulostuloilla, meidän tulee tukea ja kunnioittaa toisiamme. Näin rakennetaan parempaa maata ja annetaan maakuntamme asukkaille paremmat elinolosuhteet. Nyt jatkamme edunvalvontaa Brysselissä. Yhtenäisinä seisomme – hajaantuneina kaadumme, on vanha puheenparsi, joka on saanut uuden merkityksen Midway Alignment hankkeen yhteydessä.

Yle kysyi eduskunnan kärkihankkeista. Piilotti vastaukset tiskin alle. Mutta löi ideologiat tiskiin

Ylen politiikan toimitus kyseli alkuvuodesta eduskuntaryhmien käsityksiä kevään tärkeimmistä politiikan aiheista. Kysely tehtiin kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajille.

Yle julkaisi yleisluontoisella tavalla 2. helmikuuta ensimmäisen uutisartiikelin eduskuntaryhmien kannoista. Kyseinen artikkeli oli sinällään asiallinen ja suhteellisen kattava.

Sen sijaan viikkoa myöhemmin, eli 9. helmikuuta, Yle julkaisi sitten uuden jutun, jonka otsikko oli: “Ideologiat tiskiin – tässä eduskuntaryhmien todelliset kevään “kärkihankkeet” avioliittolaista perustuloon”.
Yle kirjoitti jo ingressitekstissä, että “Kristillisdemokraattien ykkösaiheita ovat sukupuolineutraalin avioliittolain liitännäiset”.

Olin hämmentynyt! Sinänsä en väitä, että Yle olisi kirjoittanut mitään sellaista mitä ei pitäisi paikkaansa tavoitteisiimme nähden, mutta Yle:n tapa analysoida vastauksemme herättää ihmetystä.

Miksi? No siksi, koska kyselyn ensimmäinen ja ehkä oleellisin kysymys oli muotoiltu näin:

1) Mitkä ovat eduskuntaryhmäsi kannalta kevätkauden tärkeimmät poliittiset kysymykset (tärkeysjärjestyksessä)?

Luit aivan oikein, Yle pyysi laittamaan kärkihankkeet TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. Minä olen tavannut vastata hyvin seikkaperäisesti ja totuudenmukaisesti toimittajien kyselyihin. Mitä Yle kirjoitti KD:n kärkihannkeista? Tässä suorat lainaukset Yle:n jutusta.

Ensin väliotsikko: “KD: Miehen ja naisen aito avioliitto”.

Sen jälkeen leipätekstiin: “Kristillisdemokraatit nostavat oppositiosta kevään TOP5:een sukupuolineutraalin avioliittolain liitännäislakien käsittelyn sekä kahden naisen tai kahden miehen välistä avioliittoa vastustavan “Aito avioliitto” -kansalaisaloitteen, jotka tulevat keväällä eduskuntaan. KD pitää tärkeänä liitännäislakien, kuten adoptiolain arviointia sekä sitä, että lapsilla olisi ensisijaisesti oikeus äitiin ja isään”.

Jutusta syntyy ymmärryksen että tämä on ainoa asia mitä KD ajaa. Jotta kansalaisille tulisi oikea käsitys KD:n politiikasta ja kevätkauden kärkihankkeista päätin julkaista lähettämäni vastaukset Yle:n kyselylle. Oikeassa järjestyksessä.

KD:n kärkihankkeet vuodelle 2016

Alkanut vuosi tulee olemaan monella tapaa haasteellinen eduskunnassa ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallituksen talouspoliittiset päätökset herättivät kovaa keskustelua koko viime syksyn ajan. Yhteiskuntasopimusneuvottelut jatkuivat ja loppuivat useampaan otteeseen, ja hallituksen sote-ratkaisu syntyi hyvin dramaattisten käänteiden jälkeen. Monet niistä teemoista, jotka puhuttivat viime syksynä, tulevat olemaan vahvasti esillä myös tämän vuoden aikana. Itse näen tärkeimpänä asiana, että yhteiskuntasopimus saadaan aikaiseksi.

KD eduskuntaryhmä kokosi viiden kohdan listan niistä teemoista, joita pidämme tärkeinä. Ryhmä pyrkii erityisen aktiivisesti vaikuttamaan näissä asioissa eduskuntatyössä ja osallistua niihin liittyvään julkiseen keskusteluun. Pidämme tärkeänä, että näitä teemoja käsitellään asianmukaisella ja rakentavalla tavalla, sillä kyseessä on yhteiskunnan kannalta keskeisistä asioista.

KD eduskuntaryhmän kärkihankkeet (tärkeysjärjestyksessä) vuodelle 2016:

1. Yhteiskuntasopimuksen synnyttäminen/ratkaisut työllisyys- ja taloustilanteen parantamiseksi

Suomen talouden heikko tila ja kustantaa hyvinvointipalveluja sekä suomalaisen työn kilpailukyvyn heikentyminen tekevät välttämättömäksi yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen. Muutoin talouden sopeutustoimet leikkauslistoineen jatkuvat vuodesta toiseen. SAK:n ehdottama palkkojen jäädytys on hyvä alku, tosin KD ehdotti sitä vaaliohjelmassaan pitempiaikaisena. Yhteiskuntasopimuksen löytäminen sopuisasti työmarkkinajärjestöjen kesken on äärimmäisen tärkeää työmarkkinarauhan takia. Suomella ja suomalaisilla ei ole tässä tilassa varaa lakkoiluun. KD kannustaa hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä löytämään toimivan ja tasapuolisen ratkaisun, jolla vahvistetaan suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja työllistämismahdollisuuksia. KD vaatii hallitukselta myös pikaisia toimenpiteitä, joilla tuetaan työllistymistä ja yrittäjyyttä nopealla tähtäimellä.

2. Turvapaikanhakijakriisin saaminen haltuun

Lähitulevaisuuden muuttoliikkeeseen vaikuttaa suuresti, kyetäänkö kriisialueille luomaan vakautta, tukemaan lähimaita pakolaiskriisin hoitamisessa ja ehkäisemään uusien kriisipesäkkeiden syntyä. KD:n mielestä vuonna 2015 EU:n päätöksenteossa tehtiin merkittäviä virheitä, jotka johtivat pakolaiskriisin ryöstäytymiseen käsistä. Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen, että panokset suunnataan pakolaiskriisin ehkäisyyn ja rajavalvonnan tehostamiseen, pakolaisleirien tilanteen helpottamiseen, tuen suuntaamiseen kriisimaiden lähialueille ja kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseen.

3. Sote-ratkaisun eteenpäin vieminen

Suomi tarvitsee nopeasti sosiaali- ja terveydenhoitouudistuksen, jossa terveyskeskukset sosiaalitoimi mukaan luettuna saadaan toimimaan paremmin ja hoitojonot purettua. KD kannattaa perustason ja erityistason terveydenhoidon yhdistämistä samaan hallinnolliseen kokonaisuuteen. Terveys- ja sosiaalipalveluissa tulee erityisesti panostaa perusterveyden- ja -perussosiaalihuoltoon matalan kynnyksen lähipalveluina. Terveyskeskuksiin tulisi myös avata ilman ajanvarausta toimivia mielenterveyshoitajien päivystyspisteitä erityisesti nuorille. Hallituksen päätös sitoa sote-uudistus raskaaseen ja monimutkaiseen maakuntahallintoon on KD:n mielestä virheellinen. Kannustamma hallitusta tarkastelemaan ratkaisua ja kehittämään sitä asiantuntijoiden suosittelemaan suuntaan eli pienempään määrään sote-alueita.

4. Hankintalain uudistus

Eduskunnan kevätkauden lainsäädäntöhankkeista tärkeimpiä on hankintalain uudistus. Hankintalain muutos pohjaa julkisten hankintojen direktiivin uudistukseen, ja siinä on hyödynnettävä direktiivin parannukset. KD:n mielestä yhteisillä verovaroilla tehtävillä hankinnoilla kannattaa mieluummin tukea paikallista tuotantoa, joten direktiivin mahdollistamat joustot ja parannukset mm. kokonaisedullisuudesta, ala- ja ylärajoista, sosiaalisista ja elinkaarikustannuskriteereistä tulee hyödyntää täysimääräisesti.

5. Avioliittolain liitännäislait

Hallituksen yksimielisesti ajaman sukupuolineutraalin avioliittolain liitännäislakien paketin käsittely sekä ”aito avioliitto”-kansalaisaloite ovat tulossa eduskuntaan. Pidämme tärkeänä huolehtia myös tarvittavista lapsivaikutusten arvioinneista, lasten perusoikeuksista, lasten ensisijaisesta oikeudesta äitiin ja isään. Pyrimme suojelemaan perinteistä miehen ja naisen välistä avioliittoa sen hajottamiselta, säilyttämään tämän yhteiskunnan perusyksikön yhtenä tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan osana.

Nämä vastaukset toimitin siis Yle:lle. Minusta Yle kysyi kärkihankkeista, mutta piilotti vastaukset tiskin alle. Sen sijaan Yle löi ideologiat tiskiin. Erityisesti KD:n kohdalla. Muiden ryhmien kohdalla oli kyllä kattavammin referoitu.

Median tehtävä on tuottaa uutisia. Ihmettelen jos se on suuri uutinen, että KD vastustaa sukupuolineutraalin avioliittolakiin kuuluvat liitännäislait.

Yle-laki määrittelee Ylen tehtävän näin:
Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia.

Ylen on määritellyt toimintansa arvot mm. seuraavasta:

Ylen ja yleläisten toimintaa ohjaavat arvot – luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen arvostaminen. Arvot ovat perusta, johon yleläiset ja Yle yhtiönä sitoutuvat kaikessa toiminnassaan. Eettinen ohje kiteyttää ne periaatteet, joiden avulla saavutamme ja säilytämme luotettavuuden, riippumattomuuden ja toimimme ihmistä arvostaen.

· Kunnioitamme ihmisoikeuksia.
· Edistämme sananvapautta.
· Toimimme oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.
· Viestimme rehellisesti ja avoimesti.

Ylen toimittajat ovat lisäksi sitoutuneet Julkisen sanan neuvoston eettisiin ohjeisiin. Siinä lukee mm. että journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Lisäksi journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Toteutuivatko nämä kriteerit tässä jutussa?

Presidenttien puheet myrskyisen kansainvälisen yhteisön edessä

Kansainvälinen yhteisö on vuonna 2016 pahemmassa tilanteessa kuin se on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana. Radikalismi lisääntyy. Islamilaisesssa maailmassa sunni- ja shiiamuslimit käyvät valtataistelua. Daesh/IS kasvoi muutamassa vuodessa yhdeksi pelätyimmistä terrorijärjestöiksi maailmassa, ilman että kansainvälinen yhteisö puuttui asiaan. Boko-Haram jatkaa järkyttäviä hyökkäyksiään. Hizbollah ja Hamas jatkavat israelilaisten elämän vaikeuttamista.

Oliko Venäjän toiminta Ukrainassa vain yksi askel Putinin yrityksissä laajentaa valtaansa? Ja mitä Pohjois-Korean johtaja Kim Jong keksii tänä vuonna?

Näiden haasteiden ja todella levottoman maailmantilanteen valossa tämän vuoden Yhdysvaltojen kongressin kansallinen rukousaamiainen oli tärkeä ja mielenkiintoinen. Yhden välivuoden jälkeen minulla oli jälleen mahdollisuus osallistua rukousaamiaiseen yhdessä kahdeksan muun suomalaisen kanssa, heidän joukossaan ulkoministeri Soini. Tämän vuoden rukousaamiainen oli järjestyksessä 64. Presidentti Obamalla tämä oli viimeinen kerta kun hän piti siellä puheen presidentin ominaisuudessa. Oli selkeästi havaittavissa, että hänen kautensa on loppusuoralla. Saimme kuunnella rentoa ja kokenutta presidenttiä.

Rukousaamiaisen yhteydessä poliitikot, yritysjohtajat ja järjestöjohtajat ympäri maailmaa kokoontuvat rakentaakseen siltoja, rukoillakseen yhdessä ja vaihtaakseen kokemuksia. Noin 3000 osallistujalle tarjotaan erilaisia lounas ja päivällisluentoja.

Mitkä kysymykset puhuttivat tänä vuonna? Lähi-itä ja pakolaiskriisi. Useimmissa kuuntelemistani alustuksissa keskityttiin näihin teemoihin. Käytäväpuheissa sain usein kysymyksiä siitä miten Suomi selviää, mikäli pakolaisvirta Venäjältä jatkuu.

Pakolaiskriisi? ”Emme näe ainoastaan pakolaiskriisiä vaan kansainvaelluksen”. Näin sanoin eräässä ruotsinkielisessä radiokeskustelussa viime kesänä.

Kun USA vierailun aikana seurasin kotimaan uutisvirtaa, en voinut muuta kuin ihmetellä niitä negatiivisia reaktioita, mitä tasavallan presidentin puhe herätti. Presidenttihän oli erittäin selväsanainen.

Olen viime vuoden aikana osallistunut useaan väittelyyn pakolaiskriisistä. Olen painottanut seuraavia näkemyksiä. Ensinnäkin emme auta pakolaisia pitämällä ovet auki kaikille. Se johtaa siihen, ettei meillä ole varaa auttaa niitä jotka todella tarvitsevat apuamme. Kiintiöpakolaiset ovat niitä, joita juridisesti voidaan kutsua ”pakolaisiksi”. Turvapaikanhakija ei ole automaattisesti pakolainen. Tähän myös presidentti yritti kiinnittää huomiota. Vain osa, ehkä puolet, täyttävät kansainväliset ehdot turvapaikalle. Jotkut ovat ohjattuja tulemaan tänne terroristijärjestöjen toimesta. On vaikeaa arvioida kuinka monta, mutta vain kymmenkunta on jo liikaa, sillä he toimivat soluissa ja rekrytoivat lisää kannattajia. Sitten meille tulee niitä, jotka haluavat paremman elämän. Heidän ei tulisi saapua tänne turvapaikanhakijoina. Kaikilla ihmisillä on oikeus muuttaa toiseen maahan saadakseen paremman elämän, näin tekivät monet meidänkin esi-isistämme. Turvapaikanhakujärjestelmä ei ole kuitenkaan heitä varten. Maahanmuuttoa varten tulee hakea oleskelulupaa työluvan kautta, ei turvapaikkaa.

Medialla on keskeinen asema tuoda tämä selvästi esille. Minä ja puolueeni olemme olleet kriittisiä EU:n linjaukselle, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi ottaa vastaan oma osuus niistä pakolaisista, jotka ovat tulleet Kreikkaan ja Italiaan. Olemme sanoneet, että tämä antaa väärän signaalin rikollisille ihmisten salakuljettajille Afrikassa ja Lähi-idässä. Nyt näemme miten tässä on käynyt. Liittokansleri Merkel ajoi kovasti tätä linjaa vielä viime kesänä mutta nyt näyttää, että myös hän on herännyt. Suomen hallitus näyttää samoin heränneen. Toivottavasti ei liian myöhään. On olemassa riski sille, että EU menettää otteensa koko asiasta. En ole vakuuttunut siitä, että sopimus Turkin kanssa on kestävä pitkällä tähtäimellä.

VVO lypsylehmä ammattiliitoille ja eläkeyhtiöille

Yle kertoi viikolla mielenkiintoisia tietoja VVO:n omistajilleen viime vuosina maksamista suurista osingoista. Kyseinen valtakunnallinen vokra-asuntoyhtiö perustettiin 1969. Syynä oli kaupungistumisesta johtuva suuri muuttoaalto ja siitä seurannut asuntopula.

Nykyään VVO on osakeyhtiö ja sen merkittävimmät omistajat ovat ammattiliittoja, joitain eläkevakuutusyhtiöitä sekä säätiöitä ja kuntia. VVO:n liikevaihto on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa ja tulos ennen veroja 75 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Ammattiliitot ovat viimeisen viiden vuoden aikana nostaneet 50 miljoonaa verovapaita osinkoja kyseisistä yhtiöistä. Tänäkin vuonna VV tulee jakamaan ennätyssuuret osingot. Viime vuonna VVO omistajista Metalliliitto, JHL ja Rakennusliitto saivat yhteensä 14 miljoonaa euroa.

Kun VVO aikoinaan perustettiin, oli tarkoitus rakentaa edullisia vuokra-asuntoja ja sen tarkoitus oli olla voittoa tavoittelematonta, yleishyödyllistä toimintaa. Yhtiön 40 000 asunnosta noin kolmasosa saa valtiolta ARA-tukea.

Vuokrat ovat joka vuosi nousseet vaikka korkotaso on ollut alhainen. Yrityksen omistajilleen maksamat osingot eivät sinänsä ole väärin. VVO:n tapauksessa ongelmallista on se, että vuokria on vuosittain nostettu suhteettoman paljon suhteessa yrityksen kuluihin nähden. Koska monet VVO:n vuokralaisista on matalapalkkaisia, saavat monet heistä asumistukea ja osa myös toimeentulotukea.

Asumistukea maksettiin viime vuonna yhteensä 1,5 miljardia euroa. Summa kasvoi 8 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen ja sitä maksettiin yhteensä 734 000 henkilölle.

Tässä valossa näyttää erikoiselta, että vuokra-asuntoyhtiö VVO:sta on annettu muodostua lypsylehmä ammattiliitoille ja eläkeyhtiöille. VVO nostaa vuokria, maksimoi voitot ja maksaa omistajille suuria osinkoja, joista ei edes makseta veroa. Samalla valtion ja kuntien asumis- ja toimeentulomenot kasvavat kasvamistaan.

Torstaina suullisella kyselytunnille kysyin ministeri Tiilikaiselta mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä hillitäkseen julkisten varojen epäjärkevää käyttöä. Tiilikainen vastasi, että kysymys on aiheellinen ja ajankohtainen. Ministerin mielestä on erittäin tärkeää, että edullisten vuokra-asuntojen tarjontaa lisätään ja hallitus tulee valmistelemaan aiheesta esityksen, jonka tarkoitus on korjata muun muassa vuokra-asuntoyhtiöiden tuottoihin liittyvät ongelmat.

Suomen elinkeinoelämällä paljon mahdollisuuksia, kun keskitytään vahvuuksiin ja tehdään määrätietoista työtä

Vaikka Suomi on menettänyt kilpailukykyään ja bruttokansantuote oli syksyllä negatiivinen, on päästävä eroon jatkuvista pessimistisistä lausunnoista, joita luemme lähes päivittäin mediasta. Emme pääse eteenpäin vain pysähtymällä keskittymään kielteisiin asioihin.

Kaikista haasteista huolimatta Suomessa on valtavasti potentiaalia kehittymiseen ja uusiin aluevaltauksiin elinkeinoelämässä. Meidän on syytä keskittyä kansakuntana ja päättäjinä näihin myönteisiin mahdollisuuksiin ja työskennellä kaikella tarmollamme positiivisen käänteen aikaansaamiseksi.

Emme saa tehtyä kauppoja ja voita Suomeen uutta liiketoimintaa kertomalla, miten huonoja me olemme. On keskityttävä vahvuuksiimme. Maassamme on maailman korkeatasoisinta koulutusta. Meillä on tuhansia IT-insinöörejä vapaina uusiin tehtäviin, eikä heidän tietotaitonsa ole kadonnut. Meillä on paljon vahvuuksia biotalouden saralla.

Päättäjillä ja elinkeinoelämällä on oltava rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja kykyä visioida mitä haluamme. Kaikki mahdollisuudet eteenpäin menemiselle ja onnistumisille ovat olemassa. Se mikä on mennyt pieleen, ei saa sitoa meitä vaan siitä on otettava opiksi.

Hallituksen olisi jatkettava ponnisteluja kilpailukyvyn parantamiseksi. Kilpailukykyloikkatavoitetta olisi syytä nostaa 20 prosenttiin. Tarpeetonta byrokratiaa, joka heikentää mahdollisuuksia investointeihin ja työllistämiseen tulee vähentää nopeasti.

Olen vakuuttunut siitä, että muutos virkamieskulttuurin myös parantaisi kilpailukykyä. Virkamieskulttuuria niin valtion kuin kuntienkin hallinnossa on parannettava. Virkamiesten tulisi nähdä itsensä elinkeinoelämän yhteistyökumppaneina, joiden tehtävä on ratkaista ongelmia eikä etsiä niitä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on investointien edistäminen. On investoitava enemmän pk-yritysten kansainvälistymiseen. Kilpailukykyisiä tuotteita ja osaamista löytyy, joilla Suomen elinkeinoelämä ja vienti saadaan nousuun, kun vain haluamme. Meidän on vain kyettävä määrätietoisesti päättämään ja työskentelemään uuden suunnan toteutumiseksi. Maan hallituksella on tässä tärkeä rooli.

Pakolaiskriisi ja kansanvaelluskriisi

Tällä hetkellä todistamme ilmiötä, jota monet kutsuvat suurimmaksi pakolaiskriisiksi sitten toisen maailmansodan. EU-komissio, Euroopan unionin tärkein hallinnollinen taho, on esittänyt suunnitelman, jolla pakotetaan jäsenvaltiot ottamaan vastaan 160 000 maahanmuuttajaa ja pakolaista Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.
Syyskuussa annetun ehdotuksen tarkoitus on ”jakaa” 120 000 Kreikassa, Unkarissa ja Italiassa tällä hetkellä olevaa maahantulijaa muihin EU-maihin. Tämän lisäksi komissio on vaatinut 40 000 syyrialaisen ja eritrealaisen jakamista muihin maihin Kreikasta ja Italiasta.
Kriisi on johtanut vastakkainasetteluun. Keskustelu on muuttunut hyvin mustavalkoiseksi, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Jotkut tekevät selvästi rasistisia avauksia, kun taas toiset puolustavat ”ovet auki kaikille” – linjaa. En pidä kummastakaan linjasta. En hyväksy millään tavoin rasismia. Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai uskonnollisesta taustasta ja kaikkia tulee kohdella samalla kunnioituksella. En kuitenkaan pidä päätöksistä, jotka sisältävät pakon. Kun puhutaan maahanmuuttokysymyksistä, keskustelusta tulee aina monimutkainen. Varsinkin, jos keskeiset faktat jäävät huomioimatta. On syytä todeta, että se mitä parhaillaan todistamme, ei ole pelkkä pakolaiskriisi vaan kyse on ennennäkemättömästä kansanvaelluksesta, jonka tausta on Lähi-idän kasvavassa kaaoksessa. Aiemmin pääasiallinen syy ihmisten siirtymisiin oli taloudellinen: pohjoisafrikkalaiset ylittivät Gibraltarinsalmen ja kulkivat kohti Ranskaa tai Italiaa. Turkkilaiset ja arabit tulivat Kreikan kautta Itä-Eurooppaan. Sen jälkeen kun on päässyt Eurooppaan, ei käytännössä ole enää mitään esteitä. Tästä kiitos kuuluu Schengen-sopimukselle.
On toistaiseksi epäselvää kuinka moni Eurooppaan saapuneista maahantulijoista on tosiasiallisesti pakolaisia sota-alueilta ja kuinka moni on taloudellisten syiden vuoksi tulleita maahanmuuttajia, jotka etsivät parempaa elämää länsimaissa. Euroopassa on myös kasvava huoli kasvavasta islamistisesta terroriuhasta. Tämä johtuu vahvasti kasvavasta Islamilaisesta valtiosta, joka piiloutuu turvaa hakevien ihmisten hyökyaaltoon. Tätä uhkaa ei tule aliarvioida eikä myöskään liioitella. Pääministeri Cameron sanoi hiljattain, että Iso-Britannian pitää toimia, ei vain sydämellä, vaan myös järjellä. Britit kummeksuvat Merkelin uutta politiikkaa. Iso-Britannia osallistuu sotilaalliseen kamppailuun Islamilaista valtiota vastaan. Saksa puolestaan on ottanut etäisyyttä tähän taisteluun. Perusongelmaa ei ratkaista sillä, että samaan aikaan toivotetaan epätoivoiset ihmiset Syyriasta ja Irakista tervetulleiksi Saksaan.
Kun pohdimme niitä vaikuttavia kuvia epätoivoisia ihmisiä täynnä olevista veneistä ja junista on tärkeää muistaa se tosiasia, että suurin osa niistä 350 000 – 400 000 maahantulijasta, jotka tulevat Eurooppaan, eivät ole syyrialaisia. Tosiasiassa vain alle kolmasosa tulijoista on Syyriasta. Loput tulevat Afrikasta, muualta Lähi-idästä sekä Etelä-Aasiasta.
Kyllä, meidän tulee auttaa hädänalaisia ihmisiä. Niille, jotka pakenevat henkensä edestä tulee tarjota turvapaikka. Uskon, että useimmilla suomalaisilla on positiivinen asenne hädänalaisten kanssaihmisten vastaanottamiselle ja auttamiselle. Pitkällä tähtäimellä Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa. Siihen on muita työkaluja ja sääntöjä. Maahanmuuttajat, jotka tavoittelevat parempaa elintasoa, ovat tervetulleita hakemaan oleskelulupaa työluvan kautta. Pakolaiskriisin ratkaisuun tarvitaan muita toimenpiteitä. Mikäli haluamme nykyisen kaoottisen tilanteen hallintaan, meidän tulee vahvistaa kiintiöpakolaisjärjestelmää, lisätä apua kriisimaiden lähialueella ja pyrkiä tosissaan torjumaan ihmissalakuljetusta. Näin pystytään myös auttamaan niitä pakolaisia, jotka kärsivät kaikkein eniten.

Miksei tingitä lomaltapaluurahoista tai pekkas-päivistä

Pääministeri Sipilä piti keskiviikkona vakavan puheen kansakunnalle. Jälleen kerran hän antoi selvän tilannekatsauksen Suomen tilanteesta. Toivottavasti tämä vakava sanoma otettiin vastaan samalla vakavuudella kuin se lähetettiin. Puhetta edelsi spekulaatioita. Jotkut tuomitsivat sen etukäteen. Toiset jälkikäteen. Sipilä ei kertonut juuri mitään uutta. Ehkä siksi, ettei ollut mitään uutta kerrottavaa. Talouden kriisi syvenee päivä päivältä, jollei radikaaleja päätöksiä tehdä.

AY-liikkeen johtajat syyttävät Sipilää yhteiskuntasopimuksen epäonnistumisesta. Sipilä yritti kaksi kertaa. Ilman tulosta. Ammattiliittojen johtajat sanovat, että he kokivat neuvottelut saneluksi. Ehkä he eivät ole ymmärtäneet, että synkät luvut sanelevat, eivät ihmiset. Miksi Suomi on kriisissä? Siksi että olemme menettäneet kilpailukykymme. Se johtaa siihen, että yritykset lopettavat toimintansa, irtisanovat tai lomittavat henkilöstöään yhä kiihtyvään tahtiin. Työttömyys kasvaa. Valtionvelka kasvaa. On laskelmia, jotka näyttävät meidän olevan 15–20 prosenttia kilpailijoitamme jäljessä. Se johtaa siihen, että monia vaikeita päätöksiä täytyy tehdä kilpailukyvyn palauttamiseksi. Se on totta, että pelkästään henkilöstökustannusten alentaminen 5 prosentilla ei riitä. Se on kuitenkin osa kokonaisratkaisua.

Olen kuullut, että monet ihmiset tinkisivät mieluummin lomarahoista tai pekkas-päivistä. Ihmiset ovat kysyneet miksi eduskunta ja hallitus eivät ota näitä pois. Tässä on juuri se ongelma. Näistä etuuksista eduskunta ei voi päättää, sillä nämä etuudet sisältyvät työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauteen. Ammattiliitot eivät suostuneet perääntymään näissä kysymyksissä yhteiskuntasopimuksen puitteissa, jolloin hallitus johtuu esittämään muita keinoja. Sellaisia keinoja, joihin sillä on juridinen oikeus. Tämä johti mm. siihen vähemmän onnistuneeseen ratkaisuun, joka sisälsi mm. sunnuntailisän leikkaamisen ja joka iskee pahasti matalapalkka-aloilla.

Yksikään valtakunnanpoliitikko jonka tunnen, ei halua ”ottaa köyhiltä” tai vaikeuttaa ihmisten elämää. Se ei nimittäin tuo ääniä vaaleissa. Siksi pidän mauttomana sitä, että osa ammattiliittojen johtajista ja oppositiopoliitikoista antaa päivittäin sellaisen kuvan kansalaisille. Uskon edelleen että pääministeri Sipilä ja hallitus, muutamista epäsosiaalisista ratkaisuista huolimatta, yrittää parhaansa mukaan pelastaa Suomen talouden. Kyllä, oma puolueeni on tällä hetkellä oppositiossa ja vanhanaikaisen politiikan mukaan monet odottavat, että minun tulisi kritisoida hallitusta. En usko enää sellaiseen teatteriin. Kysymysten kärjistäminen ja epäluottamuksen luominen eri poliittisten tahojen kautta ei nosta Suomen taantumasta. Neuvotteluille on vielä muutama päivä aikaa ja toivon, että osapuolet hyödyntävät sen mahdollisuuden. Toivon yhä, että isänmaamme voi nousta tästä. Niin, että meidän lastenlapset saavat nähdä jotain siitä hyvinvointiyhteiskunnasta, jonka edellinen sukupolvi rakensi meille.