Pörssiyritysten johtajat riskeeraavat yhteiskuntasopimuksen.

Taloutemme negatiivinen suunta ei ole kääntynyt paremmaksi uuden hallituksen kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta. Päinvastoin työttömyys on jatkanut kasvuaan. Kotimainen teollisuustuotanto on vähentynyt merkittävästi ja sen myötä työttömyys on kasvanut. Tuottavuuden lisäys on välttämätön edellytys taloudelliselle kasvulle.
Suomalaiset yritykset, riippumatta niiden koosta, ovat mukana kansainvälisessä kilpailussa. Paine sopeutua kovaan kilpailuun ja suhdanteiden vaihteluun on suuri. Jäykät työmarkkinat heikentävät pienempien yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa ja vaikuttavat niiden kannattavuuteen.

Pitkään on keskusteltu, että pitäisi aikaansaada muutos lainsäädäntöön, joka mahdollistaa yleissopimuksesta poikkeavat, paikallistasolla työnantaja- ja työntekijäosapuolten välillä tehdyt sopimukset.
Ensi viikolla hallitus esittelee ehdotuksensa yhteiskuntasopimukseksi. Sopimuksen avulla pyritään parantamaan kilpailukykyä viidellä prosentilla. Tavoite ei ole millään muotoa ylimitoitettu, kun ottaa huomioon, kuinka paljon Suomi on jäänyt jälkeen kilpailijamaistaan.
Suomessa on 283 290 yritystä. Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 435 eli 93,4 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 675 (5,5 %) ja keskisuuria 2 592 (0,9 %).

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissa toimitusjohtaja on usein myös yrityksen omistaja. Se tarkoittaa, että hän raataa saadakseen rahat riittämään palkkoihin, veroihin, vuokriin, lyhennyksiin jaa myös yrityksen kehittämiseen. Useimmissa näissä yrityksissä toimitusjohtajan palkka on kohtuuttoman alhainen verrattuna yrittäjän riskeihin. On myös tavallista, että omistajaa joutuu laittamaan henkilökohtaista omaisuutta vakuudeksi. Näille yrityksille yhteiskuntasopimuksen syntyminen on elintärkeää.
Suuryrityksiä on Suomessa vain 588 kpl, eli 0,2 % kaikista yrityksistä. Suuryrityksistä ainoastaan 119 on pörssiyhtiöitä. Useimmiten näissä yrityksissä on palkatut johtajat, joita ei voi pitää yrittäjinä.

Kun nyt tavoitellaan 5 prosentin tuottavuuden kasvua, se edellyttää myös työntekijäpuolelta myönnytyksiä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa pidennyksiä työaikaan. Työntekijäosapuoli voi hyväksyä nämä muutokset, jos niiden avulla voidaan säilyttää työpaikat ja nykyinen palkkataso.
Sen sijaan pörssiyhtiöiden toiminta viime vuosina tekee tilanteesta haastavan. Samanaikaisesti kun pörssiyhtiöiden johtajat kerta toisensa jälkeen ovat varoittaneet kilpailukyvyn huononemisesta, he itse nauttivat ylisuurista palkankorotuksista ja optiotuotoista. Kansalaiset kokevat tämän kohtuuttomana ja epäoikeudenmukaisena. Näiden johtajien vuosiansiot ja eläke-etuudet ovat useimmiten tähtitieteelliset. Eikä tässä vielä kaikki. Työurien jälkeen he muuttavat matalampien verojen perässä ulkomaille maksimoidakseen hyötynsä. Ei ole ihme, että kateus nostaa päätään.

Ahneudella on sormensa pelissä, kun jo entuudestaan muhkeat pankkitilit eivät riitä. Niin kauan kuin tämä saa jatkua, koko maamme kärsii. Se vaikuttaa pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn. Ne eivät saa sitä tarvitsemaansa nostetta, joka voisi parantaa työllisyyttä ja pitkällä tähtäimellä turvata hyvinvointiyhteiskunnan. Kaikesta huolimatta toivon, että pääministeri Sipilä onnistuu tavoitteessaan aikaansaada yhteiskuntasopimus. Se edellyttää myönnytyksiä ja reilumpaa käyttäytymistä myös pörssiyhtiöiden johtajilta. Muutoin heidän vastuuton ja epäsolidaarinen toimintansa vaarantaa koko yhteiskuntasopimuksen toteutumisen.

Keskustelu palkka-alesta

Suomen talouden kehno tila on saanut talouden asiantuntijat liikkeelle. Yksi suosituista ehdotuksista, joilla menetettyä kilpailukykyä saataisiin takaisin, on palkka-ale.

Jotkut asiantuntijat ovat ehdottaneet, että jos palkkoja alennettaisiin, tulisi tehdä vastaavasti veronkevennyksiä, jotta työntekijän käteen jäävä palkka pysyisi ennallaan. Periaatteessa pidän ehdotusta mahdollisena, mutta en usko että se olisi realistisesti toteutettavissa.

Joten jäljelle jäävä vaihtoehto kustannusten leikkaamiseksi työmarkkinoilla, on etsiä keinoja työaikojen ja työehtosopimusten joustavuudessa. Kannatan, että pientyönantajille sallittaisiin mahdollisuus sopia paikallisesti työnantajan ja työntekijöiden kesken työehtosopimuksista poikkeavista järjestelyistä nykyistä yksinkertaisemmin ja joustavammin. Järjestelmä koskisi sekä normaalisitovuuden että yleissitovuuden piirissä olevia yrityksiä. Paikallisella sopimisella mahdollistetaan yrityskohtaisesti parhaat ratkaisut ja lisätään työn tuottavuutta.

Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto

Neljä vuotta sitten, yksi kristillisdemokraattien vaatimuksista
hallitusyhteistyöhön osallistumiselle oli, että hallitus ei anna lakiesitystä
sukupuolineutraalista avioliittolaista. Pääministeri Katainen hyväksyi
vaatimuksen ja piti myös sanansa. Mutta heti hallituksen muodostamisen jälkeen
78 kansanedustajaa teki lakiesityksen asiasta. Demokraattisessa yhteiskunnassa
kansanedustajilla on toki oikeus tehdä aloitteita. Aikaisemmista aloitteista
poikkeavaa kuitenkin oli, että useat hallituksen ministerit, ja jopa puolueen
johtajat, olivat allekirjoittaneet aloitteen. Tietääkseni ministerit eivät ole
aiemmin toimineet tällä tavalla. Lakialoite raukesi tuolloin, sillä se ei
saanut yli 100:a allekirjoittanutta nimeä. Tämä sen sijaan johti
kansalaisaloitteeseen, joka kokosi yhteen yli 160 000 nimeä. Massiivinen
mediakampanja, yhdistettynä vahvaan tukeen kokoomuksen, sosiaalidemokraattien,
vihreiden, vasemmistoliiton ja Rkp:n johtajilta, johti sittemmin kansalaisaloitteen
hyväksymiseen äänin 105 – 92. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä oli ainoa
ryhmä, joka yksimielisesti äänesti sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymistä
vastaan.

28. maaliskuuta tänä vuonna, on lanseerattu uusi kansalaisaloite, jonka
tavoitteena on korjata aiemmin tehdyt päätökset. Jo ensimmäisten viikkojen
aikana, yli 9000 kansalaista on allekirjoittanut aloitteen ja kampanja jatkuu
syksyyn asti. Kansalaisliikkeen tavoitteena on säilyttää avioliitto aidosti
tasa-arvoisena liittona miehen ja naisen välillä, ja kumota sukupuolineutraali
avioliittolaki, sekä lisäksi varmistaa lapsen oikeus kasvaa sekä äidin että
isän kanssa. Jos kansalaisaloite kerää vähintään 50000 nimeä tulee sille antaa
painoarvo, joka kansalaisaloitteille yleisesti kuuluu. Kriittiset äänet ovat jo
nousseet vastustamaan kansalaisaloitetta. Sukupuolineutraalin avioliiton
kannattajat näkevät, että kysymys on loppuun käsitelty. Me
kristillisdemokraatit olemme sitä mieltä, että asia voidaan ja tulisi
tarkastella uudelleen, koska suuri osa väestöstä uskoo, että avioliitto on
instituutio miehen ja naisen välillä. Jos äänestäjät antavat minulle uudelleen
luottamuksensa ja kansalaisaloite tulee eduskunnan käsittelyyn, niin kantani on
selvä. Uskon, että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi
liitoksi. Viimeinen sana asiassa on luonnollisesti äänestäjillä.

On väärin pelata Nato-kortilla ennen eduskuntavaaleja

Onko viisasta hakea Nato-jäsenyyttä juuri nyt kun nurkan takana palaa? Se on ollut yksi kuumimmista kysymyksistä näiden eduskuntavaalien alla. Vaalikoneissa sekä ehdokkaat että äänestäjät on asetettu kysymyksen eteen. Henkilökohtaisesti näen, että ei ole olemassa yksiselitteisesti oikeaa tai yksinkertaista vastausta kysymykseen. Suomi on pitkään julistautunut liittoutumattomaksi maaksi, mikä on ollut etu monessa tilanteessa.

Viimeisen vuoden kehitys Venäjällä antaa luonnollisesti aihetta huoleen. Mutta joka tapauksessa, on mielestäni väärin pelata Nato-kortilla ennen vaaleja. Keskustelun kuumeneminen aseiden alkaessa kolista rajan lähellä, on ymmärrettävää. Meidät on kasvatettu kunnioittamaan ja jopa pelkäämään isoa itänaapuriamme. Mutta Venäjän poliittinen johto kyllä myös tietää, että suomalaiset menevät vaaliuurnille sunnuntaina, eivätkä malta olla hyödyntämättä mahdollisuutta käyttää pelottelutaktiikkaa. Maamme poliittisella johdolla ja ministereillä on myös syytä pyrkiä kohtuullisuuteen lausunnoissaan. Kukaan ei voita mitään provosoinnilla tai sallimalla itseänsä provosoitavan.

Puolueiden kannoissa Natokysymykseen selkeitä eroja ei ole. Perinteisesti vasemmisto ja vihreät ovat olleet vastaan, kun taas oikeistopuolueet ovat suhtautuneet kysymykseen myönteisemmin. Presidentti Sauli Niinistö on sanonut, että näkee Naton mahdollisuutena, vaikka hän ei näe jäsenyyden hakemista juuri nyt ajankohtaisena. Seuraavan hallituksen tulee tehdä tarkka selvitys lopullisen natojäsenyyden vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista. Sitä seuraa presidentin ja maan korkeimman johdon linjaus. Jos linjaveto kallistuisi kohti Nato-jäsenyyttä, tulee sen tapahtua laajan yhteiskunnallisen keskustelun ja neuvoa antavan kansanäänestyksen kautta. En pidä lausunnoista, joiden tavoitteena on pelotella kansalaisia ennen vaaleja yhdellä tai toisella vaihtoehdolla. Kysymys on monimutkaisempi kuin pelkkä ei tai kyllä vastaus ja lisäksi niin vakava, että se vaatii asianmukaisen käsittelyn, joka perustuu tosiasiallisiin faktoihin hetkellisen tunteen sijasta.

Merimetsot, hylkeet, lokit, sudet ja kansalaistottelemattomuus

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme havainneet kasvavan yhteiskunnallisen ongelman, joka johtuu voimassaolevan lainsäädännön tulkinnasta mm. maamme riista- ja lintukantaa koskien. Ongelma voi vaihdella, riippuen kyseessä olevasta alueesta. Rannikolla ammattikalastajat kamppailevat päivittäin tuhoutuneiden pyydysten kanssa, voimakkaasti kasvaneen hyljekannan vuoksi. Merimetsot ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosien aikana, mutta koska viranomaiset tulkitsevat nämä rauhoitetuiksi, on poikkeuslupaa metsästykseen vaikea saada. Viranomaisilla näyttää olevan vaikeuksia tulkita lakia huolimatta siitä, että linnut, jotka aiheuttavat tuhoa rannikoillamme ovat niin sanottuja Kiinan merimetsoja. Toinen ongelma ovat lokit, jotka parveilevat suurina laumoina ja likaavat rannat ja uimaveden ihmisten kesäasuntojen läheisyydessä. Tietyillä seuduilla Suomessa ongelmia aiheuttavat susilaumat, jotka norkoilevat asutuksen lähistöllä ja vievät koria sekä tappavat karjaa.

Kun edellä mainitut ongelmatilanteet ovat kestäneet tarpeeksi kauan, reagoivat viranomaiset ja myöntävät lopulta metsästysluvan – usein kansalaisten vetoomuksen seurauksena. Mutta harvoin se tähän loppuu. Olemme Suomessa menneet demokratiassa niin pitkälle, että lintuyhdistysten ja muiden luonnonsuojeluorganisaatioiden sallitaan ottaa valta, ei ainoastaan eläimistä, vaan niille on myös annettu mahdollisuus asettua kaiken kansan yläpuolelle. Heidän välinettään kutsutaan valitusoikeudeksi. Ja niillä vaikuttaa olevan hyvä menestys korkeimmassa tuomioistuimessa, sillä valitus usein johtaa ei-toivottuun tulokseen sille osapuolelle joka kärsii ongelmasta.

Ihmiset sen sijaan pakotetaan kestämään se tuho, jonka yllämainitut ongelmat niille aiheuttavat. Katson, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa tulee laatia konkreettinen suunnitelma siitä, miten nämä ongelmat voidaan ratkaista. Ensimmäisenä tulee valitusoikeus tarkistaa. Toiseksi, tulee lainsäädäntö, joka johtaa ongelmiin kansalaisten arkielämässä muuttaa. Nämä ongelmat ovat jo vuosia tiedetty. Jos toimia ei tehdä tulevalla kaudella, pelkään, että ihmiset ottavat yhä useammin lain omiin käsiinsä. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, mutta jos yhteiskunnallinen ongelma johtaa kansalaistottelemattomuuteen, olemme epäonnistuneet tehtävässämme ja meillä on peiliin katsomisen paikka.

 

Byrokratia ärsyttää, varastaa aikaa ja kustannuksia

Keskustelu byrokratian purkamisesta ei saa olla pelkkä poliittinen markkinointikikka. Kasvavalta pienyrittäjältä kuluu keskimäärin yksi päivä viikossa byrokratiaan ja paperitöihin. Moni yrittäjä kokee, että byrokratia hidastaa heidän liiketoimintansa kasvua. Jokainen uusi työntekijä lisää yrittäjän hallinnollista taakkaa tunnilla viikossa. Yhtiössä, joka työllistää 9 henkilöä, yrittäjä käyttää noin 15 tuntia hallinnollisiin tehtäviin viikossa. Tämä on yksi syy, miksi pienten yritysten omistajat ovat pakotettuja työskentelemään pitkiä päiviä. Asetusten suuri määrä on johtanut siihen, että yrittäjä kohtaa byrokratiavyöryn liiketoiminnan kasvaessa. Tämä selittää myös sitä, miksi monet pienemmät yritykset, joilla on kasvupotentiaalia eivät koskaan kasva. Sen sijaan monet päättävät jatkaa pienyrityksinä.

Viime kesänä heräsivät useat poliittiset puolueet eloon ja tekivät luetteloita tarpeettomista laeista ja asetuksista. Ongelmasta tuli yleinen keskustelunaihe ja pääministeri Stubb asetti työryhmän sääntelytaakan vähentämistä koordinoimaan. Työryhmän puheenjohtajana toimi ministerin lehdistöavustaja Sanni Grahn-Laasonen. Allekirjoittanut oli KD:n edustajana työryhmässä. Pari viikkoa sitten esittelimme työryhmän raportin eduskuntaryhmille. Huolimatta hallituksen pyrkimyksistä vähentää byrokratiaa, on myös elinkeinoelämän kysymyksiä edelleen jatkuvasti seurattava, vauhditettava ja kehitettävä. On aika todistaa, ettei keskustelua byrokratian purkamisesta käytetä pelkkänä poliittisena markkinointikikkana. Raportti tulee ottaa vakavasti hallitusneuvotteluissa ja sen tulee johtaa välittömiin toimiin. Byrokratia ärsyttää, varastaa aikaa ja kustannuksia kaikilta. Vähemmän byrokratiaa on paras tae parempaan työllisyyteen, suurempiin verotuloihin ja täten pienempään valtionvelkaan.

Me emme saa vaieta!

Tänä päivänä, vuonna 2015, ehkä kuvittelemme, että kansanmurhien ajat ovat takanapäin. Ajankohtaisessa valossa tarkasteltuna, maailmassa on kuitenkin edelleen jäljellä aseellisia islamistisia ryhmiä Irakissa ja Syyriassa, jotka päättäväisesti ajavat läpi ideologiaansa ei-muslimien käännyttämiseksi, karkottamiseksi tai tuhoamiseksi. Lisäksi Gazan kaistaleella Hamas jatkaa julistustaan, että se tulee jatkamaan taisteluitaan aina siihen päivään asti, kunnes juutalaisvaltio on hävitetty.

Seitsemän vuosikymmentä sitten, Holokausti, oli toteutunut tosiasia. Tuolloin kuusi miljoonaa syytöntä murhattiin. Eikä maailmalla ollut tuolloin uskallusta puuttua asiaan. On aina helpompi tuomita eilispäivä, kuin ottaa kantaa tänään. Kristalliyö vuonna 1938 oli konkreettinen todiste natsismin pahuudesta, ja useimmat tuomitsevat sen myös tänä päivänä. Se pahuus, jota tänään, vuonna 2015 näemme, ei kuitenkaan poikkea aiemmasta kaavasta. Vainojen muodot voivat vaihtua, mutta suvaitsemattomuus on sama kuin aiemmin.

Väkivaltainen viha, joka koettelee aikamme kristittyjä ja juutalaisia ei merkittävästi eroa siitä vihasta, joka koetteli juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Pahinta on, että tämän päivän ideologiat ja hallinnot, jotka edustavat täsmälleen samaa asiaa kuin natsien aikana, kohdataan samalla hiljaisuudella, jota Eurooppa osoitti ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, mutta josta kaikilla tänä päivänä on syvä häpeäntunne.

On vaikea ymmärtää, kuinka maailma voi vaieten katsella meneillään olevaa antisemitismiä ja kansanmurhia assyyreja ja muita ei-muslimeja kohtaan Lähi-idässä, tekemättä sen enempää. Sen vuoksi on tärkeää, että Suomen hallitus kaikin tavoin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, tuomitsee ja aktiivisesti torjuu islamistiset pyrkimykset karkottaa kaikki juutalaiset ja kristityt elinpiiristään.

Kristillisdemokraattien Peter Östman: Kahden valtion ratkaisu ei ole mahdollinen niin kauan kuin Palestiina ei tunnusta Israelia

TIEDOTE 20.3.2015

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja (SDP) lausui jälleen eilen, että Suomen tulee tunnustaa Palestiinan valtio.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman pitää lausuntoa varomattomana tässä tilanteessa. Continue reading Kristillisdemokraattien Peter Östman: Kahden valtion ratkaisu ei ole mahdollinen niin kauan kuin Palestiina ei tunnusta Israelia

Liian monta tekemättä jäänyttä päätöstä

Viimeistä kahta viikkoa eduskunnassa voidaan oikeutetusti kutsua farssiksi, jollaisia tapahtuu harvoin. Monet niistä kysymyksistä, joiden edessä hallitus seisoi vuonna 2011, oli hankalia, mutta siitä huolimatta hallitus on kyllä sotkenut tilannetta yhä lisää viime kuukausien aikana. Liian monet päätökset ovat jääneet tekemättömiksi. Viime viikon alussa julkisti Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja Juhana Vartiainen raporttinsa, joka kantaa nimeä Strategia Suomelle. Siitä voidaan lukea mm. että Suomessa on vuoden 2007 jälkeen ollut heikko talouskehitys ja että kilpailukykymme on merkittävästi heikentynyt. Palkkakehitys ei ole mukautunut alentuneeseen tuottavuuteen. Pitkäaikaiset näkymät maan julkiselle taloudelle ovat heikot, koska työikäinen väestö kutistuu ja suomi edelleen laahaa muun Pohjolan perässä mitä tulee työmarkkinoille osallistumisasteeseen. Ei mitään uutta toistaiseksi. Kaikki, jotka ovat hieman perehtyneet julkisen talouden perusteisiin, ovat kaiken tämän ymmärtäneet ja tästä muistuttaneet jo usean vuoden ajan.

Kirjoittajat tiivistävät, että Suomen nousu kriisistä käsittää kolme erillistä osaa. Ensinnäkin, kilpailukyky on palautettava. Työmarkkinaosapuolten tulee sopia asianmukaisesta palkanmuodostusmallista, joka luo myös edellytyksiä, että kansainvälisesti kilpailevalla teollisuudella voisi myös tulevaisuudessa olla hyvä kilpailukyky. Olen samaa mieltä tästä. Mutta, myöskään tässä ei ole mitään uutta. Haasteena on, että seuraavassa hallituksessa on todennäköisesti ministereitä, jotka ikään kuin istuvat kahdella tuolilla. Tiedämme, mitä tulisi tehdä, mutta vain harvat uskaltavat sanoa totuuden siinä pelossa, että riitaantuvat ammattijärjestöjen kanssa.

Toiseksi, kirjailijat katsovat, että uudistukset työmarkkinoille osallistumisasteen kasvattamiseksi ja työllisyyden edistämiseksi ovat välttämättömiä. Tämä on myös todenmukainen analyysi tilanteesta. Se mitä jäin strategiadokumentilta kuitenkin kaipaamaan, ovat konkreettiset toimenpiteet siitä miten yrittäjyyttä edistetään. Miten saada lisää kasvuyrityksiä ja miten kannustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä ottamaan riskejä ja työllistämään?

Jäljellä on muutama viikko ennen vaaleja. Jos äänestäjät antavat minulle uudelleen luottamuksensa, niin olen valmis jatkamaan työtä maamme, maakuntamme ja sen asukkaiden puolesta. Yksi asia on selvä. Kuten tällä hallituksella oli haastava tilanne hoidettavana, niin tulee myös seuraavalla hallituksella olemaan edessään monia raskaita päätöksiä. Talous on sama ja tarve sekä uudistuksille että tasapainottamistoimenpiteille on edessämme. Tekemättä jääneisiin päätöksiin tulee löytää ratkaisu.