image

Media – objektiivisuuden ja totuudellisuuden vaalijoina yhteiskunnassamme

Ehdottomasti – kansalaisilla on täysi oikeus vaatia todenmukaisia lausuntoja niin ministereiltä kuin meiltä muiltakin poliitikoilta. On myös täysin perusteltua, että eduskunnan oikeusasiamies tutkii, olisiko pääministerin pitänyt jäävätä itsensä kaivosyhtiö Terrafamea koskevassa valtioneuvoston päätöksenteossa. Itse varon ottamasta kantaa jääviyskysymykseen ennen kuin oikeusasiamiehen selvitys asiassa on valmistunut.

Toinen tärkeä kysymys tässä asiassa koskee median asemaa ja luotettavuutta. Voivatko kansalaiset luottaa siihen, että tiedotusvälineet, etenkin julkisen palvelun yleisradioyhtiö, ovat uutisoinnissaan tarkkoja ja objektiivisia. Miten on muiden luotettuina pidettyjen medioiden laita?

Sipilä-Yle -uutisvyöryssä edettiin myös parhaimpien unien aikaan, kun Suomen Kuvalehti julkaisi keskiviikkona aamuyöstä artikkelin, jossa väitettiin että pääministeri on vaientanut Ylen. Tämä uutinen levisi nopeasti ja sain itsekin asiaa koskevan STT:n tekstiviestin klo 05:37.

Tämä väite, joka levisi koko aamun useimmissa medioissa, oli ainoana totuus asiasta ja se eteni myös kansainvälisessä mediassa. Muutamaa tuntia myöhemmin Ylen uutistoiminnasta vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kiisti Suomen Kuvalehden tiedot. Hän oli yöllä klo 2 saanut kommenttipyynnön asiasta, mutta ei ollut ennen sen julkaisua ehtinyt viestiin herätä. Kenen versiota meidän pitäisi uskoa, Suomen Kuvalehden vai Yleisradion päätoimittajan?

Nyt emme siis puhu sellaisesta roskajournalismista kuin MV-lehdestä tai Magnettimediasta, vaan maamme luotetuimmista ja hyvämaineisimmista mediayhtiöistä, joiden olemme halunneet uskoa toimivan objektiivisuuden ja totuudellisuuden vaalijoina yhteiskunnassamme. Puhumme medioista, joiden tehtävä on toimia rehteinä ja valppaina vallanpitäjien vahtikoirina ja huolehtia että päättäjät pysyvät totuudessa.

Myös meillä poliitikoilla pitää olla oikeus arvostella mediaa. Tämä ei tokikaan automaattisesti tarkoita pyrkimyksiä median vaientamiseen. Tietty terve jännite median ja päättäjien välillä on hyvä olla.

Arvostan kovasti niitä toimittajia, jotka näinä aikoina pyrkivät tekemään journalismin parhaiden sääntöjen mukaan objektiivisia uutisia luotettavien lähteiden perusteella. Valitettavasti tällaiset uutiset ovat varsin niukkoja mediahyödykkeitä nykypäivän levottomassa mediamaailmassa. Elämme ilmiöiden keskellä, jotka ruokkivat sopimatonta populismia ja jotka houkuttelevat poliitikkoja muokkaamaan agendaansa tämän pohjalta. Helposti vedetään salamannopeita johtopäätöksiä ja annetaan puutteellisiin tietoihin perustuvia kommentteja. Yleensä on viisaampaa malttaa mielensä ja rauhallisesti katsoa ennen kuin ottaa kantaa.

Kun aamuisin herään, on hyvä ensin katsoa peilistä kriittisesti itseään ja omaa toimintaansa. Sitten on helpompi kohdata myös muut ihmiset ja heidän mielipiteensä. Jokainen meistä tekee virheitä. Siksi uskon, että kaikilla meillä on varaa olla hieman armollisempia toinen toistamme kohtaan. Joskus on parempi antaa armon mennä oikeudesta.

img_0109

Asiantuntijoita kannattaisi kuunnella

Sipilän hallituksen kausi lähentelee puoliväliä. Ensimmäisten vuosien aikana hallitusta on leimannut hätiköinti ja puutteellinen lainvalmistelu. Hallitus on antanut useita esityksiä, jotka sitten myöhemmin on peruttu. Suuri osa perutuista esityksistä liittyy huonosti valmisteltuihin säästöpäätöksiin tai vaikkapa kaavailtuihin maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin, jotka hiljattain todettiin toteuttamiskelvottomiksi. Hallituksen toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että niitä ”kaiken maailman dosentteja” ehkä kannattaisi mieluummin kuunnella ennen päätöksentekoa kuin sen jälkeen.

Ennen eduskuntavaaleja vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, että uuden hallituksen tärkein tehtävä on saattaa sote-uudistus maaliin. Sipilän hallitus pääsi dramaattisten vaiheiden jälkeen sopuun sotesta ja nyt esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella. Myös Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antoi lausuntonsa laajasta lakipaketista liittyen sote- ja maakuntauudistukseen. Suosittelemme lausunnossamme, että ”asiantuntijoita kannattaisi kuunnella”.

Lausuntoyhteenvedosta voidaan todeta, että monet tahot ovat meidän kanssa samaa mieltä siitä, miten hallituksen kannattaisi linjauksiaan muuttaa. Uudistuksen alkuperäiset tavoitteet olivat sujuvat palveluketjut perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen integraation kautta, kansalaisten yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa sekä kolmen miljardin euron säästöt kulujen kasvusta vuoteen 2029 mennessä. Lukuisat asiantuntijat varoittavat, että juuri nämä keskeiset tavoitteet uhkaavat vaarantua hallituksen paaluttamien ehtojen vuoksi. Poliittiset oheistavoitteet tuntuvat olevan hallituspuolueille tärkeämpiä, kuin hyvä ja toimiva uudistus.

Hallituksen linjaamat yhtiöittämispakko ja laaja valinnanvapaus heikentävät palveluketjujen yhteensovittamista. Nykyisen kaltaisena sote-uudistus ei vähennä hyvinvointieroja, vaan voi jopa lisätä niitä maakuntien välillä ja jopa maakuntien sisällä. Tämä johtuu siitä, että valtakunnallinen palvelulupaus puuttuu. KD:n mukaan valtakunnallinen palvelulupaus on luovuttamaton edellytys koko sote-uudistukselle. Eduskuntaryhmämme yhtyy myös niihin asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan ei ole todennäköistä, että asetetut kolmen miljardin säästötavoitteet voitaisiin saavuttaa.

Kuluneella viikolla hallitus lähetti toisen merkittävän lakihankkeen lausuntokierrokselle. Alkoholilakiluonnokseen sisältyvien vaikutusarvioiden mukaan alkoholin suurkuluttajien määrä tulee kasvamaan ja vuosittaiset alkoholikuolemat lisääntyvät 150:llä, kun vahvempien oluiden ja siiderien saatavuutta lisätään. Alkoholin vammauttamia lapsia tulee syntymään nykyistä enemmän.

Asiantuntijat tuomitsevat jyrkästi hallituksen kaavailut. THL, kaikki alkoholiasiantuntijat ja alan järjestöt vastustavat esitystä. Sote-uudistuksen mahdollisille säästöille voidaan lopullisesti heittää hyvästit, kun terveys- ja sosiaaliongelmat lisääntyvät löysemmän alkoholipolitiikan myötä. Jo viiden prosentin kokonaiskulutuksen lisäys lisäisi alkoholihaittojen välittömiä kustannuksia (1,3 miljardia euroa) saman verran kuin alkoholiverotuottojen odotetaan kasvavan. Välilliset kustannukset ovat moninkertaiset.

Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvaa inhimillistä hätää ei voi mitata rahassa. Olemme vaatineet esityksen perumista, koska haluamme turvata useammalle lapselle turvallisen lapsuuden ilman vanhempien päihdeongelmia ja pienentää nuorten vaaraa ajautua syrjäytymiskierteeseen.

img_0097

Katastrofaalista vähentää hoitajamäärää vanhustenhoidosta

Työtilanne on tänä päivänä kireä useimmille vanhustenhoidon parissa työtä tekeville. Henkilökunta haluaisi antaa parempaa hoitoa, mutta liian usein he joutuvat tekemään kompromisseja omien arvojensa ja työhön liittyvien tavoitteiden kanssa. Syynä on aikapula.
Viime hallituskaudella hoitajamäärää korotettiin, mutta nyt hallitus esittää hoitajamitoituksen alentamista 0,5 hoitajasta vanhusta kohden 0,4 hoitajaan. Hallitus toivoo tällä päätöksellä säästävänsä 70 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempää määrää käsiä hoitotyössä. Yhdellä hoitajalla olisi uuden mitoituksen mukaisesti vain muutama minuutti aikaa auttaa yksittäistä vanhusta peseytymään. On itsestään selvää, että tuo aika on liian lyhyt ja pakottaa hoitajia valitsemaan ne vanhukset, jotka pääsevät pesulle.

Jo nykyisen henkilöstömitoituksen aikana hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia tarjota hyvää hoitoa. Hoitohenkilökunta, joita useimmat ovat naisia, työskentelevät jo nyt valtavan paineen alla. Hoitoalan ammattiliitto Superin teettämän tutkimuksen mukaan stressi johtaa siihen, ettei vanhuksia auteta esimerkiksi peseytymään viikonloppuisin tai auteta nousemaan sängystä hoitajapulan vuoksi. Valvontaviranomainen Valvira raportoi hiljattain vanhustenhoidon puutteista. Raportin mukaan 93 prosenttia hoitohenkilökunnasta ilmoitti puutteista hoidossa.

Ikäihmisten määrä kasvaa, tarvitsemme lisää hoitajia. Dementiasairaiden määrä tulee jatkamaan kasvuaan lähivuosina. Ei ole oikein, että ikääntyvä väestö eivät voi tietää saavatko he hyvää hoitoa silloin kun he tarvitsevat sitä. Voidaan myös kysyä, onko oikein, että hoitohenkilökunta joutuu elämään huonon omantunnon kanssa koska heidän ei anneta tehdä parastaan.

Solidaarisesti verovaroilla rahoitettu terveyden- ja sairaanhoito on hyvinvoinnin ydin ja sen tulee olla tarveohjattu. Hoidon tulee olla arvokasta ja perustua yksilön tarpeisiin. Hoitopäätöksiä tehtäessä tulee paremmin huomioida ne, joilla on suurin tarve ja ne, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Vanhukset, monisairaat ja henkilöt joilla on kroonisia sairauksia ovat kaikkein heikommilla hoidon saannin suhteen. Kasvavaa vanhusväestöä ei saa nähdä ”yhteiskuntaongelmana” vaan yhteisenä yhteiskunnan vastuuna. Turvallinen vanhuus on perustavanlaatuinen oikeus hyvinvointiyhteiskunnassa. Vanhuspalvelulain myötä pääsimme edellisessä hallituksessa askeleen eteenpäin tavoitteessa, mutta nyt istuva hallitus näkee, ettei sen tarvitse noudattaa lain suosituksia.

img_0092

Pojat ja tytöt

Opetushallitus julkaisi vajaa vuosi sitten ”Tasa-arvo on taitolaji” –nimisen oppaan peruskouluille. Julkaisu ei silloin herättänyt suurta keskustelua. Kesäkuun alussa Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pyysi Opetushallituksen edustajia selvittämään oppaan monin paikoin ongelmallista sisältöä, mutta emme saaneet moniin kysymyksiimme tyydyttävää vastausta. Tämän jälkeen KD:n kansanedustaja Antero Laukkanen teki oppaasta kantelun oikeuskanslerille.
Keskustelu sai nyt vauhtia, kun Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla Nyt -liitteessään artikkelin aiheesta. Artikkelin mukaan ohjelma tarkoitti sitä, ettei vuodenvaihteen jälkeen saa enää puhua ”tytöistä” ja ”pojista” kouluissa. Luonnollisesti tämä herätti kovaa keskustelua.
Hesarin haastattelema opetusneuvos Satu Elo kertoi tasa-arvosuunnitelmasta, joka tulee pakolliseksi Suomen peruskouluissa. Oppaassa muun muassa todetaan, että opettajan tulisi puhutella lapsia etunimillä sen sijaa, että hän käyttäisi ryhmänimityksiä ”tyttö” tai ”poika”. Elo korosti sukupuolen olevan vain ”ominaisuus muiden joukossa”, ja että sen jatkuva mainitseminen voi ”antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä”. Voimakkaan vastareaktion jälkeen Opetushallituksen johtaja Jorma Kauppinen valitteli, että uusi tasa-arvosuunnitelma peruskouluille oli tullut väärinymmärretyksi.
Onkohan asia vain väärinkäsitys? Yleisesti ottaen tasa-arvosuunnitelmassa on monia hyviä asioita. Kuitenkaan Opetushallituksen agenda koskien tulkintaa sukupuolista on queer-ideologian läpitunkema. Oppaan mukaan ”jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä”.
Mitä tällä tarkoitetaan? Viranomaisen tehtävä on noudattaa lakia ja pistää se täytäntöön. Lainsäädännön mukaan jokainen lapsi on juridisesti tyttö tai poika, nainen tai mies. Häntä voidaan siis myös kutsua tytöksi tai pojaksi. Lainsäädäntömme ei tunne kolmatta sukupuolta.
Viime keväänä vaatimuksemme oppaan korjaamisesta lainmukaiseksi herättivät lähinnä vain ihmetystä. Opetushallitus ja ministeri tekivät meille selväksi, että linjaus päiväkotien ja koulujen muuttamiseksi sukupuolineutraaleiksi on heidän tavoitteensa. Tässä valossa Opetushallituksen edustajien viimeaikaiset lausunnot mediassa tuntuvat tavalta rauhoittaa aiheesta noussutta keskustelua. Valitettavasti selkeitä linjauksia ja lupausta oppaan uusimisesta ei ole saatu.

image

Unescon hallintoneuvoston päätöslauselma Jerusalemista on häpeällinnen

Osallistun, yhdessä kansanedustaja Antero Laukkasen (kd) kanssa, vuosittaiseen järjestettyyn Jersualem Chairmens konferenssiin. Eilen vierailimme pyhillä paikoilla Hebronissa. Useat Israelilaiset mediat haastattelivat meitä. Toimittajien vakiokysymys oli; mitä mieltä olette Unesconhallintoneuvoston päätöslauselmasta ettei juutalaisilla ole yhteyttä Jerusalemin Temppelivuoreen eikä myöskään Länsimuuriin. Myöskään kristittyjen yhteyttä alueesiin ei tunnustettu, ainoastaan muslimien. Vastauksemme oli selkeä. “Unescon hallintoneuvoston päätös on häpeällinnen ja on isku sekä juutalaisten että kristittyjen kasvoihin. Unescon päätös oli jälleen yksi outo päätös niiden muiden joukossa, joita on tehty YK:n organisaatioissa viime vuosina”.

image

Unescon päätös kertoo antisemitismin kukoistuksesta

Olen tällä hetkellä työmatkalla Israelissa, jossa osallistun jokavuotiseen puheenjohtajakonferenssiin Jerusalemissa. Konferenssissa keskustelemme Lähi-idän turvallisuuskysymyksistä sekä alueen kristittyjen vainoista, jotka ovat lisääntyneet.
Torstaina kuulin Unescon hallintoneuvoston kokouksen järkyttävästä päätöksestä. Yleiskokoukseen menossa olevan päätösasian valmistelua koskevassa käsittelyssä hallintoneuvosto oli tullut siihen lopputulokseen, ettei juutalaisilla ole yhteyttä Jerusalemin Temppelivuoreen eikä myöskään Länsimuuriin. Myöskään kristittyjen yhteyttä alueeseen ei tunnustettu, ainoastaan muslimien.
Israelin presidentti Reuven Rivil kommentoi torstain päätöstä todeten, ”ei ole mitään muuta juhlaa, joka olisi enemmän sidottu Jerusalemiin kuin Sukkot eli Lehtimajajuhla. Tämä israelilainen juhla osoittaa selkeästi väistämättömän siteen maamme ja kansamme välillä. Millään toimielimellä maailmassa ei ole oikeutta erottaa yhteyttä juutalaisten, Israelin ja Jerusalemin välillä”.
Unesco on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö. Sen hallintoneuvostossa on edustajia 58 maasta. Heidät valitaan Unescon yleiskokouksessa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Unescon päätös oli jälleen yksi outo päätös niiden muiden joukossa, joita on tehty YK:n organisaatioissa viime vuosina. Arabimaiden yliotteen huomaa yhä selkeämmin vuosi vuodelta. Tämäkin päätös on lähtöisin Palestiinan hallinnosta, joka on jälleen onnistunut vaikuttamisessaan.
Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä ulkoministeriön kanssa vastaa Suomen Unesco -politiikasta tiiviissä yhteistyössä YK:n kanssa. Suomi maksaa järjestölle noin 1,5 miljoonan euron vuosittaisen jäsenyysmaksun sekä lisäksi myös vapaaehtoisia maksuja ja tukia.
Unescon perussäännössä lukee, että ”koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin”. Unescon tulisi toisin sanoen puolustaa rauhaa ja turvallisuutta kansainvälisen tuen avulla koulutuksessa, tieteessä sekä kulttuurissa sekä edistää YK:n hengen mukaisesti universaalia kunnioitusta oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta, ihmisoikeuksia sekä vapautta kohtaan.
Joudun kysymään itseltäni, miten Unescon viimeisin päätös edistää rauhaa ja turvallisuutta Israelissa. Mihin tarvitsemme tätä organisaatiota? Miksi Suomi maksaa miljoonamaksuja ilman minkäänlaisia protesteja tälle organisaatiolle joka kieltää kokonaiselta kansalta, tässä tapauksessa juutalaisilta, oikeuden pyhiin paikkoihinsa ja joka vähät välittää vanhoista historiankirjoista?
Vaikka juutalaiset itsekin sanovat usein, että muilla on täysi oikeus kritisoida Israelia ja sen politiikkaa, eikä ihmisten tarvitse heistä pitää, on juutalaisten oikeuksien kieltäminen historiallisiin ja pyhiin paikkoihin kuitenkin silkkaa antisemitismiä. Unescon päätös oli jälleen yksi näyttö linjauksesta, jossa antisemitismi kukoistaa vuonna 2016. Kuten presidentti Rivlinkin sanoi, ”on ymmärrettävää, että on kritisoijia, mutta mikään organisaatio ei voi kirjoittaa historiaa uudelleen”.

Peter Östman
Kansanedustaja, KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja

image

Venevero meren pohjaan

Hallitus ehdottaa uutta vuotuista ajoneuvoveroa rekisteröidyille veneille ja moottoriajoneuvoille. Valtionvarainministeriön mukaan vero toisi valtiolle noin 50 miljoonaa euroa. Perustelut veneveron käyttöönotolle ovat riittämättömiä ja se johtaisi epäoikeudenmukaisuuksiin.

Ensinnäkään ei tule perustaa uutta veromuotoa, joka on lähtöisin Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin argumentista: hän iloitsi tästä uudesta verosta, jonka ”herrojen huvikuunarit” toisivat. Ei tule luoda veroja, joka pohjautuvat kateudelle tai edistävät sitä.

Verotuksen ensisijaisena tarkoituksena on on kerätä varoja yhteiskunnallisten peruspalveluiden rahoittamiseksi. Verotusta voi tosin käyttää useisiin muihinkin tarkoituksiin, jotka lainsäätäjät katsovat tarkoituksenmukaisiksi. Verotuksen keinoja voidaan käyttää esimerkiksi osana aluepolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa, veroilla pyritään vaikuttamaan kansanterveyteen ja perheiden toimeentuloon.

Verotuksen tulee aina olla sekä tehokasta että oikeudenmukaista. Tässä kohtaa hallituksen arvio kaikista eniten harhaileekin. Trafin venerekisteri on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, ettei veneveroa saataisi toimimaan tehokkaasti eikä oikeudenmukaisesti. Venerekisterin saaminen yhtenäiseksi ja eheäksi maksaisi paljon aikaa ja rahaa. On suorastaan mahdotonta saada veneveroa toimimaan oikeudenmukaisella tavalla. Tästä syystä kyseenalaistan koko päätöksen tehokkuuden ja järkevyyden.

Suomessa on useita erityyppisiä veneenomistajia. Osa käyttää veneitä ammattikäytössä. Saaristossa asuville ne ovat välttämättömiä kulkuvälineitä. Suurin osa veneenomistajista käyttää venettä pääosin vain virkistyskäyttöön.

Veneily on hieno harrastus joka edesauttaa kansanterveyttä. Päinvastoin mitä muihin kulkuvälineisiin tulee, veneily ei vaadi suuria investointeja infrastruktuuriin.

Autojen ajoneuvoveroa voidaan perustella muun muassa teiden rakentamisen ja ylläpidon kautta. Toisin kuin autoilijat, veneenomistajat vastaavat itse suurimmista infrakustannuksistaan, kuten esimerkiksi omien venesatamien rakentamisesta.

Viimeisimpänä – muttei vähäisimpänä – veneteollisuus työllistää Suomessa 3500 henkilöä. Veneteollisuuden liikevaihdosta 125 miljoonaa menee vientiin. Veneteollisuuden yritykset ja niiden henkilökunta luovat jo nyt miljoonia euroja verovaroja. Valtio kerää jo valmiiksi paljon verotuottoja veneenomistajilta. Veneily on ollut jo rankasti verotettu siitä lähtien kun kevyt polttoöljy kiellettiin.

Kristillisdemokraateilla on tapana noudattaa sellaista periaatetta, että verotetaan ankarammin sellaista toimintaa tai varoja, jotka ovat haitallisia yksilöille tai yhteiskunnalle ja kevyemmin niitä, mistä on puolestaan hyötyä molemmille. Kun tarkastelen veneveroa tästä näkökulmasta, ajattelen että yhteiskunnalle on enemmän hyötyä siitä, kun ihmiset harrastavat aktiivista veneily- ja saaristoelämää. Tätä aion painottaa, kun asia tulee eduskunnan Valtiovarainvaliokunnan verojaoston käsittelyyn.

image

On syytä tarkistaa kuinka terrorismia rahoitetaan

Kulunut kesä on useimmille suomalaisille merkinnyt enimmäkseen lomailua, lepoa, hyvää ruokaa ja ystävien seuraa. Kukaan ei ole kuitenkaan voinut välttyä ikäviltä uutisilta maailmalta.

Totuttuamme toistuviin uutisiin terrori-iskuista Syyriassa, Irakissa ja Israelissa, on terrori nyt saapunut Euroopan kaduille ja toreille. Jokainen ihmiselämä on ilman muuta yhtä arvokas. On kuitenkin selvää, että lomaansa viettävä suomalainen kokee Brysselin, Nizzan, Istanbulin ja Münchenin iskut konkreettisemmin kuin vastaavat iskut Mosulissa, Aleppossa tai Damaskoksessa.

Sama äärimmäinen väkivaltaideologia, jota vastaan esimerkiksi Israel on joutunut puolustautumaan koko itsenäisyytensä ajan, on perustana sille terrorismille, joka nyt kohdistuu eurooppalaisia vastaan. Myös Suomen täytyy valmistautua puolustautumaan terroristeja vastaan, joilla on sama ideologia kuin esimerkiksi Hamasilla.

12 000 terrorirakettia on laukaistu Israeliin vuosikymmenen ajan. Yli kolme miljoona ihmistä – 40 prosenttia Israelin väestöstä – elää jatkuvasti terroriuhan alla ilman mahdollisuutta normaaliin elämään. Tämä siitä huolimatta, että Israel vetäytyi Gazasta jo vuonna 2005.

Medioissa kuullaan harvoin siitä rasistisesta väkivaltaideologiasta, joka on nyt vallassa Gazassa ja alituisesta ja päivittäisestä kiihottamisesta juutalaisten ja israelilaisten murhiin. Suurin uhri Hamasin veriselle hallinnolle on gazalaiset itse – heille Hamasin valta on merkinnyt väkivaltaa, köyhyyttä ja toivottomuutta. Länsirannalta käsin hallitseva presidentti Abbas edustaa käytännössä vain puolta palestiinalaisista, eikä ole yhdeksän vuoden valtakautensa aikana onnistunut astumaan jalallaankaan Gazaan.

Kun ottaa huomioon alati kasvava globaalin terrorismin uhka, joutuu välillä hämmästymään länsivaltojen sinisilmäisestä suhtautumisesta Lähi-idän ongelmiin. 15 kesäkuuta Israelin poliisi pidätti Mohammed El-Halabin, joka toimii kansainvälisen avustusjärjestö Worl Visionin johtajana Gazassa. Israel oli pidemmän aikaa pitänyt silmällä El-Halabia, jota epäiltiin merkittävästä yhteistyöstä palestiinalaisen terrorijärjestö Hamasin kanssa. Syksyn aikana epäilyille saatiin vahvistus: El-Halabi on tunnustanut olleensa Hamasin jäsen yli 20 vuotta ja että terroristijärjestö antoi hänelle vuonna 2005 tehtäväksi soluttautua World Visioniin. Hän eteni nopeasti järjestön sisällä päästen lopulta sen korkeimmaksi johtajaksi Gazassa. Tämä korkea asema tarkoitti sitä, että hän kontrolloi organisaation kymmenien miljoonien vuotuista budjettia. El-Halabin itsensä mukaan lähes 60 prosenttia World Visionin varoista päätyi suoraan Hamasin aseelliselle siivelle, joka käytti rahat asehankintoihin sekä Israelin ja Gazan rajalla olevien hyökkäystunneleiden kaivamiseen.

Tiistaina julkaistiin toinenkin tapaus Hamasin soluttautumisesta avustusjärjestöihin, kun YK-järjestö UNDP:n henkilöstöön kuuluvaa Waheed Borshia vastaan nostettiin syytteet. Borsh pidätettiin 16 kesäkuuta ja on kuulusteluissa tunnustanut käyttäneensä hyväksi asemaansa UNDP:ssä antaakseen materiaalista ja sotilaallista tukea Hamasille.

Länsimailla on syytä tunnistaa totuus Lähi-idän problematiikassa ja tarkastella minne meidän verovarat päätyvät. Se koskee tukia, jotka maksetaan EU:n, YK:n tai avustusjärjestöjen kautta. Muuten meillä tulee vaikeuksia puolustautua terrorismia vastaan myös kotikentällä.

Peter-Ostman-traktorimarssi-1024x765

Maanviljelijät tarvitsevat tuet heti!

Hallituksen tartuttava toimeen maatalouden kriisin hoidossa

Välikysymyskeskustelussa maataloudesta nousi selvästi esille, että kaikilla eduskuntapuolueilla on yhteinen näkemys kriisin vakavuudesta. Puheenvuoroissa peräänkuulutettiin välittömiä toimenpiteitä maatalousyrittäjien tilanteen helpottamiseksi. Kaikissa eduskuntapuolueissa oli edustajia, jotka näkevät maatalouden tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta. Huoltovarmuusnäkökulma ja puhtaan kotimaisen ruoan saanti oli selvästi tärkeitä eduskunnalle.

Hallitus totesi välikysymysvastauksessaan siihen, että se on tuomassa maatalouden kriisipaketin syksyllä kunhan saavat tietää miten EU suhtautuu siihen. Odottaminen ja asian vatvominen ei auta maatalousyrittäjiä. Mikäli kriisipaketti annetaan vasta lisätalousarvion yhteydessä lokakuussa tarkoittaa se käytännössä sitä, että lisätuet ovat maatalousyrittäjillä vasta ensi kevään loppupuolella. Nyt tarvitaan nopeampia toimenpiteitä.

Ehdotan seuraavia kolmea toimenpidettä maatalouden akuutin kriisin hoitamiseksi.

Ensimmäisenä hallituksen tulisi valmistella seuraava lisätalousarvio niin, että se voidaan antaa välittömästi eduskunnan syysistuntokauden alussa. Lisätalousarviossa annettaisiin maa- ja metsätalousministeri Tiilikaisen aiemmin esittämä maatalouden kriisipaketti sekä määrärahoja mahdollisiin muihin lisätoimiin maatalouden kriisin helpottamaksi.

Toiseksi hallituksen tulisi koota parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan toimenpidesuunnitelmaa maatalouden elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Parlamentaarisen ryhmän tulisi ottaa kantaa lyhyen aikavälin toimiin mutta samalla pohtia miten suomalaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta voitaisiin pidemmällä aikavälillä kehittää. Maatalous on maallemme niin tärkeä elinkeino, että sen tulevaisuuden suunnasta tulee päättää parlamentaarisesti.

Kolmanneksi maatalousyrittäjille tulee luoda kriisitukiverkosto, joka auttaisi vaikeuksiin ajautuneita maanviljelijöitä. Maatalousyrittäjä, jonka voimavarat eivät enää riitä hoitamaan pakollisia paperitöitä, joutuu nopeasti vaikeuksiin verottajan ja tukiviranomaisten kanssa. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan verkosto, joka tarjoaa apua, tukea ja neuvoja silloin kuin sitä tarvitaan. Kriisitukiverkosto pitäisi toteuttaa yhteistyössä MTK:n, maa- ja metsätalousministeriön, verohallinnon, Ely-keskusten sekä paikallisten yrittäjäjärjestöjen kanssa.

Vain välittömillä ja oikein kohdennetuilla toimilla suomalainen maatalous voidaan saada ulos akuutista kriisistä ja luoda tulevaisuuden uskoa epätoivon sijaan.

Nelosolut ruokakaupassa ei ole Suomen pelastus

Ennen eduskuntavaaleja kansalaisilla oli suuria odotuksia sen suhteen, että Suomi saataisiin kuntoon. Tämä toteutuisi päättäjiä vaihtamalla. Haluttiin hallitus, joka tekisi päätöksiä nopeassa tahdissa ja tekee päätöksiä asioista, jotka oli jätetty tekemättä. Lista tehtävistä oli pitkä. Kilpailukyky piti saada kuntoon. Byrokratiaa piti karsia. Sote-uudistus piti saattaa maaliin. Nämä tavoitteet ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia.

Hallitus on nyt ollut vallassa vuoden. Monta palloa on vielä ilmassa. Sote-uudistus ei ole vieläkään valmis ja elinkeinoelämä odottaa kärsimättömänä, että yhteiskuntasopimus tuo luvatun parannuksen kilpailukykyyn. Vuosikymmenten ajan useat hallitukset ovat ottaneet käyttöön lakeja ja sääntöjä, jotka ovat vaikeuttaneet yritysten ja yksityishenkilöiden arkea. Kansalaiset ja varsinkin elinkeinoelämä odottaa byrokratian karsimista.

Puolustan useita niitä toimenpiteitä, joita hallitus yrittää viedä läpi. Minulta ei kuitenkaan löydy ymmärrystä viimeisimmälle esitykselle, jota mainostetaan osana normien purkutalkoita. Tarkoitan hallituksen uusia alkoholipoliittisia linjauksia.

Mitä mieltä ollaan seuraavista ehdotuksista? Nelosolutta saadaan tästä lähtien myydä ruokakaupoissa. Vahvempia lonkeroita voidaan myös myydä ruokakaupoissa. Alkojen aukioloaikoja pidennetään kello 21:een nykyisen kello 20 sijaan. Kaikki anniskeluluvan omaavat ravintolat saavat myydä alkoholia kello neljään aamulla. 16-vuotiaat saavat tarjoilla alkoholia vuorovastaavan valvonnassa. Alkoholin markkinointia helpotetaan. Jatkossa asiakkaat voivat ostaa useamman annoksen alkoholia kerralla. Alkoholin myynti luotolla sallitaan. Kaiken kaikkiaan nämä linjaukset johtavat lisääntyvään tarjontaan, alempiin hintoihin ja lisääntyvään juomiseen.

Olen hämmästynyt miten keskustajohtoinen hallitus taipui Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdettavaksi alkoholikysymyksessä. Koko hallitus vaikuttaa olevan alkoholiteollisuuden lobbaajien vietävissä.

Jo tällä hetkellä noin 100 000 lasta elää perheissä, joissa alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa elinikäisen trauman lapsille. Alkoholi-, ravintola- ja päivittäistavarabisneksen taloudellisten hyötyjen sijaan tulisi ajatella lasten parasta. Joka vuosi noin 2000 henkilöä kuolee alkoholista johtuvista syistä. THL:n Pekka Puska arvioi, että nelosoluen myynti ruokakaupoissa johtaa 1000–1500 lisäsairaalakäyntiin ja 100–150 alkoholikuolemaan vuosittain. Lääkäriliitto muistuttaa, että alkoholipolitiikka vaikuttaa kaikkein eniten terveydenhoidon kustannuksiin maassamme. Alkoholista johtuvat kustannukset yhteiskunnalle aiheuttavat arvioiden mukaan 4-6 miljardin laskun veronmaksajille vuosittain.

Muissa Euroopan maissa humalajuominen on häpeällistä. Näin ei ole Suomessa. Kännipuheet ja juomisen kehuminen on täällä normi. Puoli miljoonaa suomalaista kärsii alkoholiongelmasta. On harhaluulo ajatella, että suomalaiset omaksuisivat eurooppalaisen viinikulttuurin.

Keskustan vaaliteema ennen vaaleja oli ”Suomi kuntoon”. Hallituksen alkoholipoliittiset linjaukset vievät Suomea ikävä kyllä toiseen suuntaan. Juomalla ei saada Suomea kuntoon.