KD:n historiallisen hyvä vaalitulos

Kristillisdemokraatit tekivät historiallisen hyvän kuntavaalituloksen. Valtakunnallisesti ja erityisesti Vaasan vaalipiirissä. Tarkastuslaskennan jälkeen saimme vaaleissa 105 551 ääntä (kasvua + 12 294 kuntavaaleista 2012) ja 4,1 %:n kannatuksen (+ 0,4 %) sekä 316 valtuustopaikkaa (+16 paikkaa). Vaalituloksessa merkittävää on, että KD sai näissä kuntavaaleissa enemmän ääniä kuin edellisissä eduskuntavaaleissa 2015 (105 134 ääntä), vaikka puolueella ei ollut ehdokkaita 75 kunnassa. Tämä kertoo vielä paremmin kannatuksen kasvusta.

Toinen ilon aihe on valtuustopaikkojen lisäys, sillä KD:n lisäksi ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto pystyivät kasvattamaan valtuustopaikkojen lukumäärää. Valtuustojen kokojen pieneneminen yhdistettynä suhteelliseen vaalitapaan ja vaalitulokseen, aiheutti monille puolueille satojen paikkojen menetyksiä.
Vaasan vaalipiirissä kristillisdemokraatit saivat suurimman äänisaaliin puolueen historiassa. KD sai yli 1000 ääntä enemmän verrattuna neljän vuoden takaisiin vaaleihin. Yhteensä lähes 15 000 ääntä. Tämä tulos oli yli 600 ääntä parempi kuin vanha ennätys vuoden 2008 kuntavaaleista. Ennätystulos lisäsi KD:n valtuustopaikkojen määrää kahdella. Tämä on huomionarvoinen tulos, kun otetaan huomioon, että samaan aikaan vaalipiirissä on ollut kuntaliitoksia ja myös valtuustopaikkoja on vähennetty monessa kunnassa. Tämä nähtiin selvästi keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien tuloksissa. Nämä puolueet menettivät yli 100 valtuustopaikkaa Vaasan vaalipiirissä.
Huolimatta menestyksestä ja kasvaneesta kannatuksesta ja lisäpaikoista, menimme myös taaksepäin tietyillä paikkakunnilla. Tappiot tulivat Vaasan alueella ja ruotsinkielisissä rannikkokunnissa Pohjanmaan eteläisissä osissa. Taustalla olevat syyt tähän liittyvät toisaalta ehdokasasetteluun, toisaalta päivystyskysymykseen. Vaikka KD on eduskunnassa puhunut ja äänestänyt Vaasan keskussairaalan laajan päivystyksen puolesta, emme olleet riittävän näkyvästi esillä tässä asiassa.
Tuleva valtuustokausi tulee olemaan haasteellinen. Sote-uudistus ei ole vielä maalissa. Tullaan tarvitsemaan suuria ponnistuksia valtakunnan tasolla ja paikallisesti. Vaalituloksen julkistamisen jälkeen tunsin henkilökohtaisesti helpotusta. KD:n vaalimenestys osoittaa, että monet äänestäjät arvostavat harjoittamaamme rakentavaa oppositiopolitiikkaa.

KD eduskuntaryhmä sanoo EI aktiivisen kuolinavun laillistamiselle

Viime viikon torstaina käytiin lähetekeskustelu koskien eutanasian laillistamista tavoittelevaa kansalaisaloitetta. Työmatkan takia jouduin seuraamaan keskustelua median välityksellä. Aktiivinen kuolinapu tarkoittaa sitä, että aktiivisella toimella tarkoituksella nopeutetaan kuolemaa verrattuna perustilanteeseen, eli vammaan tai sairauteen. Tavallisimmin tämä tehdään antamalla suuria annoksia morfiinia, barbituraatteja tai niin kutsutulla cocktail-annoksella.
Tärkeimpänä perusteluna aktiivisen kuolinavun laillistamiselle, sen puoltajat toivat esiin yksilön oikeuden valita, sekä ”oikeuden hyvään kuolemaan”. Ruotsalaisen Etiikan- ja vastuuneuvoston mukaan kuolinavun laillistaminen voi johtaa siihen, että tiettyjä potilaita painostetaan itsemurhaan. Vammaisten valtakunnallinen järjestö on samoin painottanut, että kuolinapu vähentää ihmisarvoa.

Kristillisen ihmiskäsityksen lähtökohta on se, että kaikki elämä on loukkaamatonta. Aktiivisen kuolinavun laillistaminen olisi ristiriidassa lääkärikunnan eettisten ohjeiden kanssa. Enemmistö lääkärikunnasta vastustaa eutanasiaa. Lääkärit pyrkivät omassa ammatinharjoittamisessaan palvelemaan kanssaihmisiä, hoitaa ja edistää terveyttä, ennaltaehkäistä sairauksia sekä parantaa sairaita ja lievittää kipuja.

Eutanasian laillistamisen myötä lääkintähuolto joutuisi tekemään päätöksiä ihmisen elämän lyhentämiseksi. Itse en halua olla mukana tällaisessa kehityksessä. Kipu ja suru ovat osa elämää. Terveydenhoidossa pystytään tänä päivänä, modernin lääketieteen ja kipua lievittävien lääkkeiden avulla, tarjoamaan arvokkaan hoidon elämän loppuhetkillä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa näkemykseni. Lännen Median kyselyn mukaan Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on ainoa eduskuntaryhmä, joka yksimielisesti vastustaa eutanasian laillistamista.

Eduskuntaryhmämme on jättänyt lakialoitteen, mikä tähtää saattohoidon parantamiseen elämän loppuvaiheessa. Lääkäritaustan omaava Päivi Räsänen näkee, että eutanasiakysymys on niin keskeinen kysymys ihmisen oikeudesta elämään, että kansalaisaloite tulisi lähettää perusteelliseen käsittelyyn perustuslakivaliokuntaan ja lakivaliokuntaan.

Avioliiton säilyttäminen sai kansanedustajilta tylyn kohtelun

Aito avioliitto -kansalaisaloite keräsi yli 100 000 nimeä, mutta sai eduskunnalta tylyn kohtelun. Lakivaliokunta päätyi kielteiseen mietintöön kokoomuksen, keskustan sekä vasemmistopuolueiden edustajien äänillä ja eduskunnan täysistunnossa aloitteen kannalle asettui perjantain äänestyksessä vain 48 edustajaa. Ensi viikolla äänestetään vielä lausumista, joissa kansalaisten huolet toivottavasti saavat edes hiukan ymmärrystä edustajiltaan.

Aloite tahtoi säilyttää avioliiton aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona, jossa molemmat sukupuolet ovat tasaveroisesti edustettuina. Juuri tämä liitto on ainutlaatuinen monenlaisten ihmissuhteiden joukossa, sillä se ainoastaan turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden.

Avioliitto on perusteltua säilyttää erillisenä instituutiona. Perinteisen käsityksen mukaan avioliitossa ei ole kyse ainoastaan kahden ihmisen välisestä sitoutumisesta, vaan koko yhteiskuntarakenteen kannalta keskeisestä perusyksiköstä: perhe ja suku rakentuvat naisen ja miehen välisen avioliiton pohjalle. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä käsitteet sotketaan ja avioliiton merkitys kaventuu yhdeksi ihmissuhteeksi muiden rinnalla.

Edellinen lakivaliokunta, jonka jäsen itse olin, päätyi kaksi vuotta sitten säilyttämään avioliittoinstituution, mutta eduskunta äänesti lopulta toisin. Jo tuolloin valiokunta totesi, ettei avioliiton määritteleminen naisen ja miehen väliseksi ole vastoin perustuslakia eikä Euroopan ihmisoikeussopimusta. Se ei riko perusoikeuksia eikä ihmisoikeuksia vastaan. Parisuhteen sääntely kuuluu kansalliseen harkintavaltaan ja avioliiton sekä rekisteröidyn parisuhteen asettamiselle eri asemaan on erityiset perusteet.

Edellinen lakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota lasten oikeuksiin sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa. Valiokunta edellytti, että suurten perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten valmistelun yhteydessä pitäisi aina toteuttaa lapsivaikutusten arviointi. Vaatimus perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen: lapsen edun pitää olla ensisijainen kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantulo koskee mitä suuremmassa määrin lapsia, mutta heitä ei ole huomioitu. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama nykyhallitus toi yksimielisesti eduskuntaan sukupuolineutraalin avioliittolain täydennyslait, mukaan lukien adoptiolain, ja jälleen kerran vailla lapsivaikutusten arviointia. Miksi tällainen kiire?

Myös lupaukset siitä, että kirkko saa itsenäisesti päättää vihkimiskäytännöistään unohdettiin jo ennen kuin laki tuli edes voimaan. Lainsäädännöllisesti kirkon tilanne on jätetty nyt niin sekavaksi, että käytännössä yksittäiset pastorit voivat tehdä mitä lystäävät. Nyt on kiire korjata nämä lainsäädännön puutteet. Äänestyskäyttäytyminen eduskuntaryhmittäin:

Aitoa avioliittoa vastaan: 26 kesk, 3 ps, 31 kok, 31 sd, 13 vihr, 11 vas, 6 rkp, 0 kd.

Aidon avioliiton puolesta: 13 kesk, 28 ps, 1 kok, 1 sd, 0 vihr, 0 vas, 0 rkp, 5 kd.

Tyhjiä: 2 kesk.

Poissa: 8 kesk, 5 ps, 5 kok, 4 sd, 2 vihr, 1 vas, 4 rkp, 0 kd.

https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=1&istuntonro=9&vuosi=2017

Vene- ja moottoripyörävero olisivat kannattamattomia kaikkien kannalta

Hallitus on piakkoin tuomassa lakiesitykset veneiden ja moottoripyörien verosta eduskunnan käsittelyyn. Hallituksen ehdotusten toteutuminen olisi kannattamaton päätös kaikkien kannalta.

Nämä verot
– eivät toisi niitä verotulovaikutuksia, joita hallitus toivoo ja on laskenut saavansa.
– vaikuttaisivat työllisyyteen kielteisesti, koska sekä veneala että moottoripyöriä koskeva liiketoiminta työllistävät tuhansittain ihmisiä.
– olisivat epäoikeudenmukaisia suhteessa niistä saatavaan hyötyyn. Sekä veneiden että moottoripyörien käyttäjät maksavat polttoaineveroa ja arvonlisäveroa.
– vaikuttaisivat haitallisesti sekä palvelu- että matkailuyrityksiin.
– loisivat lisää byrokratiaa.

Veneily ja moottoripyöräily ovat monille suomalaisille tärkeitä harrastuksia. Siksi tulen osaltani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostossa toimimaan sen puolesta, ettei näitä uusia verotustapoja veneille ja moottoripyörille hyväksyttäisi.

Näpit irti osinkoverotuksesta. Yritysverotusta on kehitettävä kannustavaan suuntaan

En hyväksy yritysverotusta kehittämään asetetun työryhmän johtopäätöstä, että Suomen yritysverotus ei kaipaa muutoksia. Työryhmän mukaan Suomen järjestelmä on jo nyt riittävän kilpailukykyinen. Samaan hengenvetoon työryhmä olisi silti esittämässä muutoksia osinkoverotukseen ja ansiotulojen verotukseen.
Ihmettelen, mikä oikein on tällainen työryhmä, joka toteaa, että mitään ei tarvitse tehdä. Onko maailma tullut valmiiksi? Kun yrittäjiltä kysytään, näin ei todellakaan ole.
Valtiovarainministeriön verotyöryhmän mukaan nykyinen osinkoverotus ei kannusta kasvuun. Aivan käsittämätön väite. Nykyisellä mallilla lievennetään osakeyhtiöiden kahdenkertaista verotusta. Se myös kannustaa pk-yrityksiä vahvistamaan omavaraisuuttaan. Siksi osinkoverotukseen ehdotettuja kiristyksiä ei pidä missään nimessä toteuttaa.
Työryhmän näkemykset ovat minulle suuri pettymys. KD:n ajamat työllisyyttä ja kasvua lisäävät verokannustimet eivät näytä tämän hallituksen aikana nyt etenevän. Herää kysymys, onko työryhmän kokoonpano kohdallaan ja onko siellä ollut riittävästi asiantuntemusta.
Valtiovarainministeriön tiedote kertoo, että työryhmän mukaan yritysten verotettavan tulon laskentasäännöksiin ei kaipaa muutoksia. Raportissa suhtaudutaan kielteisesti Ruotsissa ja Virossa käytössä oleviin verokannustimiin. Esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustimen sekä tuloksentasausvarauksen tai investointivarauksen käyttöönottoon työryhmä suhtautuu kielteisesti.
Verokannustimilla voidaan vahvistaa pienten osakeyhtiöiden kestävyyttä talouskriiseissä sekä lisätä investointihalukkuutta talouskriisien jälkeen. Nämä toimenpiteet auttavat kansantaloutta toipumaan matalasuhdanteista ja työllisyyttä nousuun. Mielestäni juuri nyt on oikea aika näille uudistuksille.

Vanha isäni kysyi minulta: kuule poika, mitä sinä oikein puuhailet?

Tämän vuoden valtiopäivät avattiin torstaina Finlandia-talossa. Presidentti ja puhemies käsittelivät molemmat puheissaan viime syksyn poliittista keskustelukulttuuria. Se oli varmasti tarpeen, kun ottaa huomioon ajojahdin, jonka kohteeksi mm. pääministeri joutui koskien Terrafame päätöstä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa keskustelu on karannut käsistä. Presidentti huomioi ilmiön omassa puheessaan. Niinistö sanoi mm. että sosiaalinen media, kuten perinteinen media elää hetkessä, me kaikki elämme hetkessä, joka muuttuu heti seuraavan uutisen myötä.
Kun itse ennen joulunpyhiä seurasin uutisvirtaa, joinain päivinä tunnista tuntiin, panin merkille, kuinka aamulla julkaistu virheellinen uutinen korjattiin myöhemmin päivän aikana. Kuitenkin aamulla julkaistu puolitotuus jäi elämään useimmissa medioissa ja se jäi myös yleiseksi käsitykseksi ihmisten parissa. Ihmettelen ja olen pettynyt siihen, että myös mediat myötävaikuttavat verkkovihan syntyyn, sallimalla anonyymin kommentointimahdollisuuden, mikä ei ole tästä maailmasta.

Opposition edustajina meillä on oikeus ja velvollisuus haastaa hallitus ja ministerit silloin kun olemme eri mieltä. On myös selvää, että medialla on tärkeä rooli vallanpitäjien toimien tarkastelussa. Samalla meillä oppositiopolitiikoilla on median tavoin suuri vastuu siitä, mihin suuntaan kansan mielipide kehittyy. Rakennammeko sitä vai revimmekö alas.

Presidentti Niinistö antoi hyvän neuvon. Meidän, jotka edustamme kansaa, tulee pitää pää kylmänä, välillä malttaa mielemme hetkeksi ja tarkastella kokonaisuutta. Meidän tulee näyttää, että arvostamme työtämme mutta samalla arvostamme myös niiden työtä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin me. Tämä antaa suomalaisille tunteen vakaudesta.

Minäkin syyllistyin ylilyönteihin, kun aloittelin politiikassa. Kymmenisen vuotta sitten sain todella kovan opetuksen. Lähdin mukaan keskusteluun, joka velloi silloisen pääministeri Vanhasen ympärillä. Häntä syytettiin lahjusten vastaanottamisesta omakotitalonsa rakentamisen yhteydessä. Nyt jo edesmennyt isäni oli lukenut kirjoitukseni. Aikaisin aamulla hän soitti minulle ja kysyi; kuule poika, mitä sinä oikein puuhailet? Ensinnäkin, hän sanoi, sinun ei tule koskaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Toiseksi sinun pitää ottaa selvää faktoista ennen kuin kirjoitat mitään. Tämä palaute oli tärkeä opetus minulle. Myöhemmin selvisi, ettei Vanhasta kohtaan esitetyille syytöksille ollut mitään todisteita. Tämän tapauksen jälkeen olen yrittänyt muistaa opetuksen, jonka sain tuolloin lähes 90-vuotiaalta isältäni.

Puhemies Lohelan sanat valtiopäivien avauksessa ovat tutkiskelun arvoiset. Hän kehotti meitä huomioimaan ja olemaan kohteliaita ihmisille – vanhoille ja nuorille, köyhille ja rikkaille. Aito rakastettavuus syntyy hyvästä sydämestä, joka unohtaa itsensä ja ajattelee vain, miten tehdä kanssaihmisten elämän helpommaksi. Sellainen sydän ei tee eroa ihmisten välillä. Tämä sopii hyvin ohjenuoraksi meille kaikille suomalaisille.

Suomen tulisi tukea Israelin oikeutta olemassaoloon ja turvallisuuteen

Tänään 70 valtion edustajat kokoontuvat käsittelemään Israelin ja palestiinalaishallinnon välistä konfliktia Pariisin konferenssiin. Moni on huolissaan siitä, että konferenssissa yritetään saada aikaan radikaali läpimurto suhteessa israelilaisten ja palestiinalaisiksi kutsutun kansanosan kiistaan Israelia vahingoittavalla tavalla.

Pahimman skenaarion toteutuessa Pariisin konferenssissa päätetään Palestiinan valtion tunnustamisesta sekä Israelin ja palestiinalaisiksi kutsutun kansanosan rauhanehdoista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa vuoden 1967 aselepolinjan määrittelemistä rajalinjoiksi, kuten joulukuisessa turvallisuusneuvoston päätöksessä asia ilmaistiin.

Suomen tulee korostaa sitä, että Israelin ja palestiinalaisosapuolen välistä konfliktia ei voida kestävästi ratkaista ulkopuolelta, vaan rauhan tulee rakentua osapuolten kahdenväliseen sopimukseen. Kahdenkeskisten neuvottelujen ohittaminen ja ratkaisun siirtäminen kansainvälisille areenoille, joilla ei ole todellista vaikutusta siihen, miten osapuolet toimivat, on kaikkien tehtyjen sopimusten vastaista ja rikkoo kansainvälistä lakia ja ratifioituja sopimuksia. Oslon rauhansopimuksessa painotetaan, että osapuolet sopivat keskenään neuvotellen rauhan solmimisen yhteydessä vaikeista kysymyksistä, kuten Jerusalemin kohtalosta, rajoista ja siirtokunnista.

Suomen tulee tukea Israelin oikeutta olemassaoloon ja turvallisuuteen, eikä Suomen tule tukea palestiinalaisten yksipuolista itsenäisyysjulistusta. Palestiinan yksipuolinen tunnustaminen ei auta ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä̈. Sen sijaan tulee kannustaa osapuolia neuvottelupöytään, ja pidättäytymään väkivallasta rauhan saavuttamiseksi. Rauhan mahdollistamiseksi myös kaikkien alueen maiden tulee tunnustaa Israelin oikeus olemassaoloon. Olennaista alueella on pyrkimys rakentaa toimintaa yhteisöllisten arvojen perustalta ilman että vahvistetaan viholliskuvia toinen toisistaan.

Peter Östman
Kansanedustaja, KD
Eduskuntayrhmän puheenjohtaja
Eduskunnan Suomi-Israel ystävyysryhmän pj

Media – objektiivisuuden ja totuudellisuuden vaalijoina yhteiskunnassamme

Ehdottomasti – kansalaisilla on täysi oikeus vaatia todenmukaisia lausuntoja niin ministereiltä kuin meiltä muiltakin poliitikoilta. On myös täysin perusteltua, että eduskunnan oikeusasiamies tutkii, olisiko pääministerin pitänyt jäävätä itsensä kaivosyhtiö Terrafamea koskevassa valtioneuvoston päätöksenteossa. Itse varon ottamasta kantaa jääviyskysymykseen ennen kuin oikeusasiamiehen selvitys asiassa on valmistunut.

Toinen tärkeä kysymys tässä asiassa koskee median asemaa ja luotettavuutta. Voivatko kansalaiset luottaa siihen, että tiedotusvälineet, etenkin julkisen palvelun yleisradioyhtiö, ovat uutisoinnissaan tarkkoja ja objektiivisia. Miten on muiden luotettuina pidettyjen medioiden laita?

Sipilä-Yle -uutisvyöryssä edettiin myös parhaimpien unien aikaan, kun Suomen Kuvalehti julkaisi keskiviikkona aamuyöstä artikkelin, jossa väitettiin että pääministeri on vaientanut Ylen. Tämä uutinen levisi nopeasti ja sain itsekin asiaa koskevan STT:n tekstiviestin klo 05:37.

Tämä väite, joka levisi koko aamun useimmissa medioissa, oli ainoana totuus asiasta ja se eteni myös kansainvälisessä mediassa. Muutamaa tuntia myöhemmin Ylen uutistoiminnasta vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kiisti Suomen Kuvalehden tiedot. Hän oli yöllä klo 2 saanut kommenttipyynnön asiasta, mutta ei ollut ennen sen julkaisua ehtinyt viestiin herätä. Kenen versiota meidän pitäisi uskoa, Suomen Kuvalehden vai Yleisradion päätoimittajan?

Nyt emme siis puhu sellaisesta roskajournalismista kuin MV-lehdestä tai Magnettimediasta, vaan maamme luotetuimmista ja hyvämaineisimmista mediayhtiöistä, joiden olemme halunneet uskoa toimivan objektiivisuuden ja totuudellisuuden vaalijoina yhteiskunnassamme. Puhumme medioista, joiden tehtävä on toimia rehteinä ja valppaina vallanpitäjien vahtikoirina ja huolehtia että päättäjät pysyvät totuudessa.

Myös meillä poliitikoilla pitää olla oikeus arvostella mediaa. Tämä ei tokikaan automaattisesti tarkoita pyrkimyksiä median vaientamiseen. Tietty terve jännite median ja päättäjien välillä on hyvä olla.

Arvostan kovasti niitä toimittajia, jotka näinä aikoina pyrkivät tekemään journalismin parhaiden sääntöjen mukaan objektiivisia uutisia luotettavien lähteiden perusteella. Valitettavasti tällaiset uutiset ovat varsin niukkoja mediahyödykkeitä nykypäivän levottomassa mediamaailmassa. Elämme ilmiöiden keskellä, jotka ruokkivat sopimatonta populismia ja jotka houkuttelevat poliitikkoja muokkaamaan agendaansa tämän pohjalta. Helposti vedetään salamannopeita johtopäätöksiä ja annetaan puutteellisiin tietoihin perustuvia kommentteja. Yleensä on viisaampaa malttaa mielensä ja rauhallisesti katsoa ennen kuin ottaa kantaa.

Kun aamuisin herään, on hyvä ensin katsoa peilistä kriittisesti itseään ja omaa toimintaansa. Sitten on helpompi kohdata myös muut ihmiset ja heidän mielipiteensä. Jokainen meistä tekee virheitä. Siksi uskon, että kaikilla meillä on varaa olla hieman armollisempia toinen toistamme kohtaan. Joskus on parempi antaa armon mennä oikeudesta.

Asiantuntijoita kannattaisi kuunnella

Sipilän hallituksen kausi lähentelee puoliväliä. Ensimmäisten vuosien aikana hallitusta on leimannut hätiköinti ja puutteellinen lainvalmistelu. Hallitus on antanut useita esityksiä, jotka sitten myöhemmin on peruttu. Suuri osa perutuista esityksistä liittyy huonosti valmisteltuihin säästöpäätöksiin tai vaikkapa kaavailtuihin maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin, jotka hiljattain todettiin toteuttamiskelvottomiksi. Hallituksen toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että niitä ”kaiken maailman dosentteja” ehkä kannattaisi mieluummin kuunnella ennen päätöksentekoa kuin sen jälkeen.

Ennen eduskuntavaaleja vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, että uuden hallituksen tärkein tehtävä on saattaa sote-uudistus maaliin. Sipilän hallitus pääsi dramaattisten vaiheiden jälkeen sopuun sotesta ja nyt esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella. Myös Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antoi lausuntonsa laajasta lakipaketista liittyen sote- ja maakuntauudistukseen. Suosittelemme lausunnossamme, että ”asiantuntijoita kannattaisi kuunnella”.

Lausuntoyhteenvedosta voidaan todeta, että monet tahot ovat meidän kanssa samaa mieltä siitä, miten hallituksen kannattaisi linjauksiaan muuttaa. Uudistuksen alkuperäiset tavoitteet olivat sujuvat palveluketjut perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen integraation kautta, kansalaisten yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa sekä kolmen miljardin euron säästöt kulujen kasvusta vuoteen 2029 mennessä. Lukuisat asiantuntijat varoittavat, että juuri nämä keskeiset tavoitteet uhkaavat vaarantua hallituksen paaluttamien ehtojen vuoksi. Poliittiset oheistavoitteet tuntuvat olevan hallituspuolueille tärkeämpiä, kuin hyvä ja toimiva uudistus.

Hallituksen linjaamat yhtiöittämispakko ja laaja valinnanvapaus heikentävät palveluketjujen yhteensovittamista. Nykyisen kaltaisena sote-uudistus ei vähennä hyvinvointieroja, vaan voi jopa lisätä niitä maakuntien välillä ja jopa maakuntien sisällä. Tämä johtuu siitä, että valtakunnallinen palvelulupaus puuttuu. KD:n mukaan valtakunnallinen palvelulupaus on luovuttamaton edellytys koko sote-uudistukselle. Eduskuntaryhmämme yhtyy myös niihin asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan ei ole todennäköistä, että asetetut kolmen miljardin säästötavoitteet voitaisiin saavuttaa.

Kuluneella viikolla hallitus lähetti toisen merkittävän lakihankkeen lausuntokierrokselle. Alkoholilakiluonnokseen sisältyvien vaikutusarvioiden mukaan alkoholin suurkuluttajien määrä tulee kasvamaan ja vuosittaiset alkoholikuolemat lisääntyvät 150:llä, kun vahvempien oluiden ja siiderien saatavuutta lisätään. Alkoholin vammauttamia lapsia tulee syntymään nykyistä enemmän.

Asiantuntijat tuomitsevat jyrkästi hallituksen kaavailut. THL, kaikki alkoholiasiantuntijat ja alan järjestöt vastustavat esitystä. Sote-uudistuksen mahdollisille säästöille voidaan lopullisesti heittää hyvästit, kun terveys- ja sosiaaliongelmat lisääntyvät löysemmän alkoholipolitiikan myötä. Jo viiden prosentin kokonaiskulutuksen lisäys lisäisi alkoholihaittojen välittömiä kustannuksia (1,3 miljardia euroa) saman verran kuin alkoholiverotuottojen odotetaan kasvavan. Välilliset kustannukset ovat moninkertaiset.

Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvaa inhimillistä hätää ei voi mitata rahassa. Olemme vaatineet esityksen perumista, koska haluamme turvata useammalle lapselle turvallisen lapsuuden ilman vanhempien päihdeongelmia ja pienentää nuorten vaaraa ajautua syrjäytymiskierteeseen.

Katastrofaalista vähentää hoitajamäärää vanhustenhoidosta

Työtilanne on tänä päivänä kireä useimmille vanhustenhoidon parissa työtä tekeville. Henkilökunta haluaisi antaa parempaa hoitoa, mutta liian usein he joutuvat tekemään kompromisseja omien arvojensa ja työhön liittyvien tavoitteiden kanssa. Syynä on aikapula.
Viime hallituskaudella hoitajamäärää korotettiin, mutta nyt hallitus esittää hoitajamitoituksen alentamista 0,5 hoitajasta vanhusta kohden 0,4 hoitajaan. Hallitus toivoo tällä päätöksellä säästävänsä 70 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempää määrää käsiä hoitotyössä. Yhdellä hoitajalla olisi uuden mitoituksen mukaisesti vain muutama minuutti aikaa auttaa yksittäistä vanhusta peseytymään. On itsestään selvää, että tuo aika on liian lyhyt ja pakottaa hoitajia valitsemaan ne vanhukset, jotka pääsevät pesulle.

Jo nykyisen henkilöstömitoituksen aikana hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia tarjota hyvää hoitoa. Hoitohenkilökunta, joita useimmat ovat naisia, työskentelevät jo nyt valtavan paineen alla. Hoitoalan ammattiliitto Superin teettämän tutkimuksen mukaan stressi johtaa siihen, ettei vanhuksia auteta esimerkiksi peseytymään viikonloppuisin tai auteta nousemaan sängystä hoitajapulan vuoksi. Valvontaviranomainen Valvira raportoi hiljattain vanhustenhoidon puutteista. Raportin mukaan 93 prosenttia hoitohenkilökunnasta ilmoitti puutteista hoidossa.

Ikäihmisten määrä kasvaa, tarvitsemme lisää hoitajia. Dementiasairaiden määrä tulee jatkamaan kasvuaan lähivuosina. Ei ole oikein, että ikääntyvä väestö eivät voi tietää saavatko he hyvää hoitoa silloin kun he tarvitsevat sitä. Voidaan myös kysyä, onko oikein, että hoitohenkilökunta joutuu elämään huonon omantunnon kanssa koska heidän ei anneta tehdä parastaan.

Solidaarisesti verovaroilla rahoitettu terveyden- ja sairaanhoito on hyvinvoinnin ydin ja sen tulee olla tarveohjattu. Hoidon tulee olla arvokasta ja perustua yksilön tarpeisiin. Hoitopäätöksiä tehtäessä tulee paremmin huomioida ne, joilla on suurin tarve ja ne, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Vanhukset, monisairaat ja henkilöt joilla on kroonisia sairauksia ovat kaikkein heikommilla hoidon saannin suhteen. Kasvavaa vanhusväestöä ei saa nähdä ”yhteiskuntaongelmana” vaan yhteisenä yhteiskunnan vastuuna. Turvallinen vanhuus on perustavanlaatuinen oikeus hyvinvointiyhteiskunnassa. Vanhuspalvelulain myötä pääsimme edellisessä hallituksessa askeleen eteenpäin tavoitteessa, mutta nyt istuva hallitus näkee, ettei sen tarvitse noudattaa lain suosituksia.