Talouden taantuma on ollut Suomessa erittäin syvä. Talouspolitiikan avainkysymys kuuluu, miten talous voidaan kääntää mahdollisimman nopeasti kestävään kasvuun. Ilman kasvua Suomi ei pysty säilyttämään nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Seuraavan hallituksen tehtävänä on valtiontalouden tervehdyttäminen. Kestävyysvaje ei hoidu itsestään edes talouskasvun nopeutuessa. Vajetta on kurottava umpeen määrätietoisin toimin. On harkittava tarkemmin, miten verovarat käytetään ja mihin ne riittävät, on otettava julkiset menot tiukasti hallintaan, tehostettava julkista palvelutuotantoa ja pidennettävä työuria.

Taloudellisesta taantumasta nousemiseksi Suomi tarvitsee uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä. Maailman muut maat kilpailevat keskenään kiivaammin yritysverotuksessa. Kilpailukykyinen yritysverotus, joka takaa yritysten toimintaedellytykset, on Suomelle elinehto. Tavoitteena tulee olla, että kasvua ja yritteliäisyyttä tuetaan kilpailukykyisellä verotuksella. Liian kireä verotus tukahduttaa kasvua ja johtaa uusien veronkiristysten kierteeseen. Toisaalta mahdollisuudet veroasteen laskemiseen ovat lähivuosina rajalliset. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että verotuksen painopisteet valitaan oikein kasvua tukevalla tavalla.

 

EU:n ministerit ovat, yön yli sovituissa neuvotteluissa, sopineet 750 miljardian euron rahaston perustamisesta, varmistaakseen että maat joilla on ongelmia; lue Kreikka, Portugali, Espanja, Englanti ja Irlanti, saavat lainaa ”oikeaan markkinahintaan”, kun ne tarvitset lisärahoitusta.
Toivon hartaasti, että päätös puree myös n.s. ”vapaisiin markkinavoimiin”. Olen itse matkalla Vilnaan, jossa osallistun EPP-ryhmän kevätkokoukseen. On mielenkiintoista kuulla, miten valtionpäämiehet ja valtiovarainministereitä eri porvariryhmittymistä kommentoivat päätöstään. Onko EU luopumassa, ainoasta pelastukseen vievästä doktriinista; eli ”vapaan markkinatalouden voimasta” vanhaan sosialistiseen järjestelmään, jossa kannetaan kollektiivinen vastuu  muiden maiden huolimattomuuksista ja virheistä?