Suomen lähiaikojen suurin haaste on taloudellisen kasvun aikaansaaminen. Erityisesti hiipunut vienti on saatava jälleen nopeasti kasvuun, sillä kauppataseen vaje kasvoi viime vuonna suurimmaksi vuosikymmeniin.

Kotimaisen teollisuuden kilpailuedellytyksiä ovat heikentäneet jatkuvasti nousseet kustannukset. Tilannetta ei helpota voimaan astuva rikkidirektiivi eivätkä EU-komission suunnitelmat uudesta energiaverodirektiivistä. Teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisen ja suomalaisten työpaikkojen säilymisen kannalta on tärkeää, että teollisuuden tavaraliikenteen verot ja maksut pysyvät kilpailukykyisellä tasolla. Kuljetusten nousevat kustannukset nostavat suomalaisen teollisuuden kustannuksia suoraan ja samalla myös teollisuuden lopputuotteiden hintaa, asettaen suomalaiset tuotteet epäedulliseen asemaan globaalissa kilpailutilanteessa. Dieselöljyn veronkorotukset ovat myös asettaneet suomalaiset kuljetusyrittäjät epäedulliseen asemaan suhteessa ulkomailta tuleviin kuljetusyrittäjiin, jotka ostavat polttoaineen ulkomailta. Kilpailutilanteen epätasapaino johtaa pahimmillaan siihen, että kotimaiset kuljetusyrittäjät eivät pysty kilpailemaan ulkomaisten yrittäjien kanssa ja näin aiheutuu täysin turhia konkursseja.

KD eduskuntaryhmä ehdottaa että työllisyyden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta pitäisi suomalaisille kuljetusyrittäjille kompensoida uusimmat veronkorotukset. Keinona tähän KD eduskuntaryhmä ehdottaa polttoaineveron palautusjärjestelmän luomista kuljetusyrittäjillä käytössä olevan verotilin yhteyteen. Suomen tulee myös torjua uuteen energiaverodirektiivin sisältyvä ehdotus, ettei ammattikäyttöön tarkoitettua dieseliä saisi kompensoida.

 

 

Torstaina 16.2.2012 Transparency Suomi-yhdistyksen julkaiseman raportin mukaan suomalaisen yhteiskunnan ongelma avoimen hallinnon näkökulmasta ovat epäviralliset hyvä veli-verkostot, joiden kautta verkoston osapuolet vaihtavat etuja, luottamustoimia ja tietoja. Tuorein esimerkki tästä hyvä veli-verkoston olemassaolosta on valtion enemmistöomisteisen lentoyhtiö Finnairin toimitusjohtajan asumisjärjestelyihin liittyvä kuvio, jossa työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen osti Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asunnon 1,8 miljoonan euron hintaan. Poikkeuksellisen järjestelystä tekee se, että asunnon ostaneen työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on samalla Finnairin hallintoneuvoston jäsen. Finnair on myös Ilmarisen suurimpia asiakkaita ja Ilmarinen mm. rakennuttaa uutta pääkonttoria Finnairille.

Ilmiselvien eturistiriitojen lisäksi Ilmarisen ja Vehviläisen väliseen asuntokauppaan kytkeytyy myös Finnairin vähemmistöomistajien oikeuksien etu. On epäselvää miten Finnairin hallitus edistää Finnairin osakkeenomistajien ja samalla yhtiön etua, kuten osakeyhtiölain kahdeksas pykälä yhtiön johtoa velvoittaa, sitoutumalla maksamaan toimitusjohtaja Vehviläisen vuokran asunnosta, jonka hän vielä aikaisemmin omisti itse.

Pidän erikoisena sitä, että kolme vuotta tappiota tehnyt yhtiö antaa asuntoedun toimitusjohtajalle tilanteessa, jossa yhtiö on joutunut irtisanomaan henkilöstöään merkittävästi.  Olenkin huolestunut siitä, nauttiiko toimitusjohtaja enää yhtiön henkilöstön luottamusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitin perjantaina asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen hyvän ja avoimen hallinnon lentoyhtiö Finnairissa, jonka suurin osakas se on ja miten hallitus aikoo huolehtia siitä, että myös vähemmistöosakkaiden edunvalvonta toteutuu kyseisessä yhtiössä lain edellyttämällä tavalla?

Miten Finnairin hallitus edistää osakkeenomistajien ja yhtiön etua? Mielestäni Finnairin johdon tulisi itse vetää johtopäätökset tapahtuneesta.

Peter Östman
Ryhmäpuhe
10.2.2012

Arvoisa puhemies,
Jokainen tämän salin kansanedustajista ontietoinen, tai pitäisi olla tietonen siitä, että julkinen talous on vakavassa kestävyysvajeessa, emmekä voi jatkaa entiseen malliin. Siksi jokaisen tässä salissa pitäisi myös sitoutua täysimääräisesti tuon kestävyysvajeen paikkaamiseen. Vaihtoehtoja on vain kaksi joko otamme lisää velkaa ja siirrämme ongelmia tulevaisuuteen, tai kannamme vastuun ja ryhdymme toimenpiteisiin kestävyysvajeen paikkaamiseksi.

Julkisen talouden tervehdyttäminen vaatii raskaita päätöksiä, ja ne tulevat tavalla tai toisella koskettamaan jokaista suomalaista. On virheellistä väittää, että tässä taloustilanteessa riittäisi jonkinlainen ”kevyt”-versio tervehdyttämistoimenpiteistä. Kevytversiota talouden tasapainottamisesta on yritetty aiemmin, mutta ne ovat johtaneet kasvavaan valtionvelkaan.

Ellemme nyt ryhdy toimiin, maksavat tulevat sukupolvet sekä huoltosuhteen heikkenemisestä aiheutuvat kulut että taantuman vuosien velanoton tinkimällä hyvinvoinnistaan.

Sitäkin suurempi vaara on, että ellemme nyt ryhdy toimiin, tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa. Nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, mitä karsitaan ja millä tavalla. Jos viivyttelemme, talous sanelee rakenteelliset uudistukset vielä paljon nykyistä rankemmalla tavalla, ja on varmaa, että silloin yhteiskunnan vähäosaisimmat kärsivät pahiten.
Jotta talous saadaan tasapainoon, on kaikkia menokohtia arvioitava kriittisesti. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, menojen supistuksia ja uudelleenkohdennuksia, verotuksen maltillista kiristämistä sekä panostuksia talouskasvuun. Suomen talous tulee saada nopeasti vahvalle ja kestävälle kasvu-uralle. Kauppataseen kääntäminen positiiviseksi vaatii hallitukselta nyt ripeitä toimenpiteitä erityisesti viennin edistämiseksi.

Suurin tarvittavista rakenteellisista muutoksia on kuntarakenneuudistus. Maassamme on juuri alkamassa väestön ikärakenteen muutoksen nopein vaihe, ja huoltosuhde heikkenee merkittävästi. Aikaa ei siksi ole hukattavaksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu maltilla tällä viikolla virkamiestyön tuloksena julkaistuun selvitykseen kuntarakenteen uudistamisesta. Nyt on aika kuunnella kuntien palautetta ja viedä mahdollisimman laajalla yhteistyöllä kuntakentän välttämätöntä uudistusta eteenpäin. Omana tavoitteenamme on nostaa keskustelun keskiöön kuntien lukumäärän sijaan peruspalvelujen saatavuus ja kuntien kestävä talous. Kansalaisille on turvattava lähipalvelut, mutta samalla on varmistettava, että ne rakentuvat lainarahan sijaan kestävälle taloudelliselle pohjalle. Myös lähidemokratian toteutumisesta on pidettävä huolta. Nyt tarvitaan rakentavia ehdotuksia, ei kuntakarttojen repimistä tai vastustamista ilman vaihtoehtoja. Sellaiseen tämä asia on aivan liian vakava.

Vaikka edessämme on poikkeuksellisen suuria talouden sopeuttamistoimenpiteitä, on yhteiskuntamme heikoimpien asemasta huolehdittava edellistä lamaa paremmin. Kukaan ei saa jäädä turvaverkkojen ulkopuolelle, eikä syrjäytymiskehitystä saa hyväksyä. Yhteiskunnan toimivuuden mittarina toimii edelleen se, miten se huolehtii heikoimmistaan.
On myös syytä sanoa ääneen, että yhteiskunnassamme on ongelmia, joista kaikki eivät ratkea rahalla. Toimiva yhteiskunta tarvitsee taloudellisten resurssien ja yhteiskunnan turvaverkon lisäksi myös arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Arvoneutraalia yhteiskuntaa ei ole olemassa, eikä nuorten kasvaminen arvotyhjiöön kanna hyvää hedelmää. Mitä vaikeampi aika, sitä merkittävämmäksi kestävät arvot yhteiskunnan perustana nousevat.

Vuonna 2010 syrjäytyneitä nuoria oli yhteensä yli 50 000. Tämä on noin 5 prosentti kaikista tämänikäisistä nuorista. Syrjäytymisen kovassa ytimessä on jopa yli 30 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa. Ulkopuolisten nuorten paikantamisella on kiire. Ensisijainen keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoria takaisin työmarkkinoille on koulutus.

Syrjäytymisen juuret ovat usein syvällä nuorten lapsuudessa ja perheiden sisäisissä ongelmissa. Lähes 17 000 lapsella ja nuorella on kotioloissaan sellaisia kriisejä, että yhteiskunta on ottanut heistä huolehtimisen vastuulleen. Valtaosa heistä on huostaan otettuna. Siksi syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeistä on myös ongelmallisten perheiden tukeminen.