Khartumin hallituksen ja Etelä-Sudanin edustajana Sudan People´s Liberation Movement (SPLM) vuonna 2005 allekirjoittaman rauhansopimuksen mukaan tulisi Etelä-Sudanin mahdollista itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys pitää tulevan vuoden tammikuussa.

Tällä hetkellä tilanne on Ali Abdelatif Husseinin mukaan epävakaa. Hussein on SPLM:n edustaja Euroopassa. Khartumin hallitus ei ole noudattanut rauhansopimuksessa sovittuja ehtoja valmistelutoimenpiteistä Hussein kertoi tavatessaan minut keskiviikkona. Avoimia kysymyksiä ovat mm. rajalinjaukset ja Etelä-Sudanista saatavien öljytuottojen jakaminen. Tapaamisessamme lupasin Husseinille, että  pyydän Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmää kannustamaan myös muita puolueita antamaan tukensa demokraattisen ja vapaan kansanäänestyksen toteutumiseksi ensi tammikuussa. Pahimmassa tapauksessa Etelä-Sudanissa voisi puhjeta uusi sisällissota, mikä puolestaan tarkoittaisi valtavia määriä pakolaisia ja syyttömien ihmisten kuolemaa. SPLM on sosiaalidemokraattinen puolue, mutta nyt on tärkeää, että kaikki puolueet etsivät rauhanomaista ratkaisua konfliktille. Husseinin mukaan Suomen ja Europarlamentin tuki on erittäin tärkeä koska Khartum seuraa tarkasti kuinka eri maat asennoituvat kehitykseen. Merkittävä määrä maita on jo luvannut tunnustaa Etelä-Sudanin itsenäiseksi, jos maan kansa valitsee itsenäisyyden. Suomen Kristillisdemokraatit ja SPLM tulevat pitämään säännöllisesti yhteyttä seuratakseen tilanteiden kehittymistä syksyn aikana.

 

Globaalin finanssi- ja talouskriisin myötä Suomen vienti romahti, ja varsinkin pk-yritysten on täytynyt etsiä uusia markkinoita ja asiakkaita tilanteen korjaamiseksi ja työpaikkojen turvaamiseksi. Kansainvälisissä tutkimuksissa on jo pitkään todettu, että pk-yritykset ovat työllisyyden ja taloudellisen vakauden selkäranka suhdanteiden vaihteluissa.

Pysyääkseen mukanan orastavassa talouskasvussa ja globaalisessa kilapilussa, pk-yritykset tarvitsevat tuekseen kasvurahoitusta kilpailukykyisin ehdoin sekä muita kannustimia kilpailuetujensa kirkastamiseen. Pienyrityksille tulisi löytää edullisempia instrumentteja yritysjärjestelyjä varten
Suomen tulevaisuuden kannalta on olennaista, että saamme suomalaisia pk-yrityksiä syntymään, kasvamaan ja kansainvälistymään. Tämä edellyttää riskirahoituksen, kaupallistamisen, liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen pullonkaulojen purkamista.
Tarvitsemme muita instrumentteja kuin kasvottomia pääomittajia, jotka lypsävät yhtiön tyhjäksi ja myyvät sitten luurankoina johonkin isompaan kasvottomaan yritykseen, joka poistaa koko yrityksen maailmankartalta.

 

Kokoomuksen politiikka nojaa yhä enemmän vasemmalle. Puolue on luopunut aikaisemmista arvoistaan, ”Koti – Uskonto – Isänmaa” Kokoomuksen päätös puoluekokouksessa, suhtautua myönteisesti sukupuolineutraaliin avioliittoon, sekä päätös luopua tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta, jättää enemmän tilaa poliittiselle oikeistolle.

Nykyään Kristillisdemokraattinen puolue on n.s. kello yhden puolue, mikäli puolueita tarkastetaan kellon näkökulmasta. Monissa asioissa KD on myös poliittisessa keskiössä, mutta meillä on edelleen vanhanaikainen porvarillinen katsomus avioliitosta ja kristinuskosta. Tässä mielessä olemme nyt enemmän oikealla.
Haluamme myös paneutua ja puuttua enemmän yrittäjyyteen liittyviin ongelmiin, koska poliittisessa keskiössä toimivat isot puolueet, näyttävät olevan vain suurten teollisuus – ja pörssiyhtiöiden juoksupoikia.  ” Koti – Uskonto ja Isänmaa”, yhdistettynä yrittäjyyteen, sopii edelleen arvoiksi suurelle osalle väestölle.

 

Tulevat vaalit arvovaalit politiikan rehellisyyden ja avoimuuden puolesta

Kristillisdemokraatit hakevat kasvua tulevissa eduskuntavaaleissa.  Kristillisdemokraateilla on hyvät mahdollisuudet vaalivoittoon mm. siksi että suurten puolueiden jättämän arvotyhjiön jälkeen, äänestäjät hakevat uutta vaihtoehtoa.
Tätä vaalikautta on leimannut ajelehtiminen kohusta toiseen. Eduskunnan uutisotsikkoja ovat hallinneet erityyppiset skandaalit. Lähes 30 kansanedustajaa ja kymmenkunta ministeriä toimitti alun perin lainvastaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan. Kristillisdemokraatit eivät ole näihin likapyykkeihin sotkeutuneet. Tulevat vaalit ovat arvovaalit myös politiikan rehellisyyden ja avoimuuden puolesta. Uusiin skandaaleihin ei Suomella ole varaa. Äänestyskopeissa ratkaistaan seuraavan vaalikauden toimintatapoja. Kristillisdemokraattien tavoitteena on saavuttaa vaaleissa vähintään 12 paikkaa, joka olisi viisi nykyistä enemmän. Paikkalisäyksiin pyritään erityisesti Helsingissä ja Uudellamaalla. Lisäksi 3-4 piirissä toinen paikka on hyvin lähellä.  Puolueen mahdollisuus on nyt siinä, että vaaliliittojen sijaan KD lähtee omilla listoilla monissa piireissä. Tämä on KD:n kannalta hyvä asia, sillä ongelmamme on monissa piireissä ollut se, että meillä on ollut vain yksi kärkiehdokas, nyt heitä on useampia”. Tällä kertaa meillä tulee myös enemmän nuoria, sekä ammattinsa kautta tunnettuja ihmisiä asettumaan ehdoille. Tämä tulee näkymään erityisesti Helsingin ja Uudenmaan piirien vaalilistoilla, ja siksi puolue aikoo tehdä erityispanoksia näissä piireissä.

 

EU-parlamentti päätyi viikolla niukalla enemmistöllä rajoittamaan kuljetusyrittäjien työajan 48 tuntiin viikossa. EU-parlamentin kanta on vakava isku kuljetusalan yritysrakenteeseen, logistiikan palvelukykyä ja koko eurooppalaista yrittäjyyttä kohtaan. Vaarana on, että jatkossa muidenkin yrittäjien työpanosta omassa yrityksessään pyritään rajoittamaan. Siksi Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal ry on jo vedonnut EU-komissioon. Komission tulisi SKAL:in mielestä uudistaa esityksensä kuljetusyrittäjien jättämisestä pysyvästi työaikamääräysten ulkopuolelle. Jos kuljetusyrittäjien työaikarajoitukset kuitenkin myöhemmin astuisivat voimaan, Suomen ei pidä kiirehtiä asiassa. Tällä kerralla Suomen ei tule olla EU:n mallioppilas, vaan antaa muiden jäsenmaiden ottaa säädös ensin käyttöön.

On vaikea kuvitella kuljetusyrittäjää, jolle 48 tuntia viikossa riittäisi edes pakollisten asioiden tekemiseen. Puhumattakaan niistä yksityisyrittäjistä joilla on vain yksi auto? Heidän viikkonsa olisi jo torstaina täynnä. EU-parlamentin päätös on järjetön.

 

Euroopan poliitikot ryntäsivät tuomitsemaan Israelin yritystä pysäyttää laittoman laivueen pääsyä Gazaan.

Useat Euroopan johtajat ryntäsivät nopeasti tuomitsemaan Israelin yritystä estää laittoman laivueen pääsemästä Gazaan. Tämän he tekivät ennen kuin tiedot ja videokuvat osoittivat, että yhdessä aluksessa olleita ja itsensä ihmisoikeusaktivistiksi kuvaavat, olivat aseistettuja ja hyökkäsivät Israelin sotilaita vastaan.

Israel oli useita päiviä ennen tapahtumaa julkisesti tarjonnut, että laivue tarkastetaan, jonka jälkeen laivueen avustuskuorma päästetään Gazaan.

Tästä huolimatta monet vastustajat syyttävät nyt Israelia hurjilla syytöksillä ja että he ovat estäneet humanitaaristen tarvikkeiden tuonnin Gazaan.

Nämä väitteet ovat selvässä ristiriidassa tositietojen valossa, jos tarkistetaan kuinka paljon tukea Israel säännöllisesti toimittaa Gazaan, ja mitä se merkitsee käytännössä Gazalaisille:

• Viimeisten 18 kuukauden aikana Israel on antanut yli miljoona tonnia humanitaarisia tarvikkeita Gazan kansalle – se vastaa lähes yksi tonni jokaista miestä, naista ja lasta kohtaan Gazan alueella.

• Yksin vuoden 2010 ensimmäisen neljänneksen aikana(tammi-maaliskuu), Israel antoi 94500 tonnia tarvikkeita Gazaan. Toisaalta saatetaan helposti unohtaa, mitä se todella merkitsee gazalaisille.

Avustuserä sisälsi mm.:
o 40000 tonnia vehnää – jolla saa 53 miljoonaa leipää;
o 2760 tonnia riisiä – joka vastaa 69 miljoonaa annosta;
o 1987 tonnia vaatteet ja jalkineet – paino-arvoltaan esim. 3,6 miljoonaa paria farkkuja
o 553 tonnia maitojauhetta ja vauvanruoka – joka on yli 3.1 miljoonan päiväannosta esim. kuuden kuukauden ikäisille vauvoille.
Tämä heijastaa sitä pitkänjänteistä työtä, joka Israel on tehnyt massiivisen ja kattavan avustuksen avulla, Gazan siviileeille, mutta kylläkin samalla rajoittaen Hamasin mahdollisuuksia tuoda lisää ohjuksia, ammuttavaksi kohti Etelä-Israelin kaupunkeja.

Yksin vuonna 2009 Israel avusti seuraavasti:
o muslimien pyhän päivän, Ramadan, ja Eid al-Adha aikana, Israel lähetti noin 11000 eläintä Gazaan – riitää esim. 8,8 miljoonaa ateriaan;
o yli 3000 tonnia hypokloriittipohjaista ainetta, Gazan vedenpuhdistukseen varten – se riittää puhdistamaan 60 miljardia litraa vettä
o 4883 tonnia lääketieteellisten laitteiden ja lääkkeiden tuonti Gazaan – paino vastaa yli 360000 ensiapupakkausta.

Kysymys kuuluu: miten toimisimme – ja mitä toimenpiteitä me vaatisimme johtajiltamme, jos Hamas päivittäin ampuisi rakettejaan Suomeen?

 

Talouden taantuma on ollut Suomessa erittäin syvä. Talouspolitiikan avainkysymys kuuluu, miten talous voidaan kääntää mahdollisimman nopeasti kestävään kasvuun. Ilman kasvua Suomi ei pysty säilyttämään nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Seuraavan hallituksen tehtävänä on valtiontalouden tervehdyttäminen. Kestävyysvaje ei hoidu itsestään edes talouskasvun nopeutuessa. Vajetta on kurottava umpeen määrätietoisin toimin. On harkittava tarkemmin, miten verovarat käytetään ja mihin ne riittävät, on otettava julkiset menot tiukasti hallintaan, tehostettava julkista palvelutuotantoa ja pidennettävä työuria.

Taloudellisesta taantumasta nousemiseksi Suomi tarvitsee uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä. Maailman muut maat kilpailevat keskenään kiivaammin yritysverotuksessa. Kilpailukykyinen yritysverotus, joka takaa yritysten toimintaedellytykset, on Suomelle elinehto. Tavoitteena tulee olla, että kasvua ja yritteliäisyyttä tuetaan kilpailukykyisellä verotuksella. Liian kireä verotus tukahduttaa kasvua ja johtaa uusien veronkiristysten kierteeseen. Toisaalta mahdollisuudet veroasteen laskemiseen ovat lähivuosina rajalliset. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että verotuksen painopisteet valitaan oikein kasvua tukevalla tavalla.

 

EU:n ministerit ovat, yön yli sovituissa neuvotteluissa, sopineet 750 miljardian euron rahaston perustamisesta, varmistaakseen että maat joilla on ongelmia; lue Kreikka, Portugali, Espanja, Englanti ja Irlanti, saavat lainaa “oikeaan markkinahintaan”, kun ne tarvitset lisärahoitusta.
Toivon hartaasti, että päätös puree myös n.s. “vapaisiin markkinavoimiin”. Olen itse matkalla Vilnaan, jossa osallistun EPP-ryhmän kevätkokoukseen. On mielenkiintoista kuulla, miten valtionpäämiehet ja valtiovarainministereitä eri porvariryhmittymistä kommentoivat päätöstään. Onko EU luopumassa, ainoasta pelastukseen vievästä doktriinista; eli “vapaan markkinatalouden voimasta” vanhaan sosialistiseen järjestelmään, jossa kannetaan kollektiivinen vastuu  muiden maiden huolimattomuuksista ja virheistä?

 

Pk-yritykset ovat kansantaloudellemme tärkeitä. Yritysten 395 miljardin euron liikevaihdosta pk-sektorin osuus on puolet. Yritysten liikevaihdosta valtaosa syntyy teollisuudessa ja kaupassa. Pk-sektorin osuus BKT:sta on reilu 40 prosenttia. Tuonnista pk-yritysten osuus on 23 prosenttia ja viennistäkin 10 prosenttia. Lisäksi on otettava huomioon, että monet pk-yritykset toimivat alihankkijoina suuryrityksille, joiden tuotteita ja palveluita viedään ulkomaille.

Monessa tapauksessa yhden henkilön yrityksilläkin olisi mahdollisuuksia laajentaa toimintaa, mutta yrittäjät eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan kannettavakseen niitä uusia riskejä ja velvoitteita, joita laajentamisen vaatima toisen henkilön palkkaaminen yritykseen tarkoittaisi. Toisen henkilön saaminen yritykseen merkitsisi kuitenkin monesti olennaista helpotusta yrittäjän toiminnalle, kun tehtäviä voisi jakaa. Yksinyrittäjän aseman parantamiseksi on lisähenkilön palkkaamista helpotettava ottamalla käyttöön yksinyrittäjän määräaikainen maksualennus työnantajamaksuissa esimerkiksi 1-2 vuodeksi.

Elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen on siksi Suomen kohtalonkysymys. On erityisen tärkeää että saamme investointikohteita pohtivalle teollisuudelle myönteisen viestin siitä, että teollisuuden energiatarpeet turvataan tulevaisuudessa kohtuu-hintaan. Valtiovallan tulee vahvistaa teollisuuden menestymisen edellytyksiä ja varmistaa siten Suomen elpymisen kannalta elintärkeitä vientituloja. Teollisuuden energiaveron tulee olla sellaisella tasolla, että Suomi pysyy mukana kilpailussa yritysten sijoittumisesta.

 

Viime vuosina Rannikko-Pohjanmaan kuntien tulevaisuus on useimmissa aluepoliittisissa keskusteluissa näyttänyt epävarmalta. Vaasan seutu on menettämässä vahvan asemansa Seinäjoen hyväksi. Kokkolan seutukunnalla on välitön uhka joutua aluehallintojaossa pohjoiseen ja Pietarsaaren seudun kunnilla on vaikeuksia löytää selkeä yhteinen näkemys siitä, miten alueella voitaisiin kehittää.
Tämä tapahtuu vaikka meidän pitäisi toisaalta saada rannikkoalueen kolmen kaupungin välinen yhteistyö parempaan suuntaan. Tällä hetkellä kehityskäyrä näyttää kaikkein huonommalta Pietarsaaren seudulla. Odotukset PARAS-hankeen tuloksista ovat suuret. Mutta – auttavatko ne muutokset, jotka PARAS-hanke mahdollisesti tuo mukaansa, Pietarsaaren seutua ylläpitämään hyvinvointia tulevaisuudessa?

Alue, jossa poliittinen visio on hämärtynyt ei todellakaan ole houkutteleva uusille yrityksille.  Alue, jossa poliittinen tahtotila on hajallaan, ei myöskään ole hyvä lähtökohta yhteistyöneuvotteluihin muiden toimijoiden kanssa. Siksi olisi käynnistettävä vakava keskustelu kuntaliitoksista Pietarsaaren seudulla.  Olisi syttä myös nopeasti etsiä win-win konseptia Vaasan – Kokkolan – Pietarsaaren kaupungeille. Kaikilla kolmella kaupungeilla voisi olla hyvät mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä yhdessä. Meillä on satamia, elävä kaksikielisyys, jne.. Mutta – sillä aikaa kun rannikonhiekka valuu tiimalasissa sisämaan kaupungit ja kunnat kehittyvät kovaa vauhtia