Kuluneen viikon aikana edustin Suomen eduskuntaa Jerusalemissa pidetyssä seminaarissa, jonka järjestäjänä toimi Parlamenttienvälinen liitto IPU yhteistyössä Israelin Knessetin kanssa. Seminaarin ohjelma keskittyi siihen, miten voimme olla rakentamassa yhä kestävämpiä yhteiskuntia. Seminaariin osallistui edustajia Euroopasta ja Etelä-Aasiasta.

Suomella on hyvä maine useimmissa kansainvälisissä yhteyksissä. Myös tässä yhteydessä useat kollegat totesivat, että Suomessa kaikki on paremmin. Toki, Suomi pärjää hyvin monissa kansainvälisissä vertailuissa. Vaikka olemme tietoisia siitä, on tietenkin mukava kuulla, että muualla maailmassa huomataan saavutuksemme. Itse osallistuin työryhmään, joka käsitteli muun muassa maailmanlaajuista ruokahävikki-ongelmaa. Ruokahävikillä tarkoitetaan kaikkea pois heitettyä ruokaa tai raaka-aineita, joka olisi voitu syödä ennen niiden pilaantumista.

Globaalisti 1,3 miljardia tonnia ruokaa menee vuosittain hukkaan. Se on kolmasosa maailman koko elintarviketuotannosta. Numero on hälyttävä. Kyseisellä ruokamäärällä voisi ruokkia 2 miljardia maailman nälkää näkeviä. Miksi niin paljon ruokaa menee hukkaan? Jätettä syntyy koko ruokaketjun aikana niin alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa, ravintoloissa kuin kotitalouksissa.

Suomessa tilanne näyttää kuitenkin paremmalta kuin monissa muissa maissa. Kun esittelin suomalaisia tilastoja, muiden maiden kollegat totesivat, että kaikki on paremmin Suomessa. Henkeä kohti tuotamme kotitalouksissa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Ajattelemme kuitenkin että se on liikaa. Euroopan tilastot ovat kuitenkin vielä synkempiä. Rahassa ruokahävikki merkitsee 143 miljardin euron tappiota Euroopalle. Se, että näin on voinut jatkua, on skandaali. Se on vielä suurempi skandaali, kun meillä on samanaikaisesti miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät nälänhädästä.

On tehtävä sekä pienempiä että isompia toimenpiteitä. Ruokapakkaukset ovat kasvaneet yhä suuremmaksi. Tämä tarkoittaa hävikin lisääntymistä. Parasta ennen päivämäärää voidaan ja pitää tarkistaa. Suomi on jo ryhtynyt toimenpiteisiin. Kuluttajia voidaan kannustaa parempiin kulutustottumuksiin. Voimme ostaa vähemmän kerralla ja oppia syömään ensin vanhin ruoka pois.

Parasta, mitä voimme tehdä, on ostaa kotimaista mieluiten lähellä tuotettua ruokaa. Siten saamme kaikista tuoreinta ja puhdasta ruokaa, jossa on myös pisin säilyvyysaika. Se on samanaikaisesti ympäristökysymys. Lyhyemmät kuljetusmatkat vähentävät kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Tässä tarvitsemme lisää valistusta. Tuotteiden alkuperä, valmistusmaa ja valmistaja tulee näkyä selkeämmin. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta tekee töitä yhdessä ministeriön selkeämpien tuotemerkintöjen aikaansaamiseksi.

Suomi voi toimia esimerkkinä, kun ruokahävikkiä pyritään vähentämään. Sotavuodet kasvattivat esi-isämme hyödyntämään kaiken. Nyt on meidän vuoromme siirtää nämä hyvät käytännöt uusille sukupolville – ja muille ihmisille maailmassa.

Euroopan kansanpuolueen (EPP) kärkiehdokasvaali saksalaisen Manfred Weberin ja Alexander Stubbin välillä pidettiin tällä viikolla EPP:n puoluekokouksessa Helsingissä. Suomen Kristillisdemokraatit ilmoitti avoimesti tukevansa Weberiä.

Puoluekokoukseen kokoontui monia eurooppalaisia valtionpäämiehiä, kuten Saksan liittokansleri Angela Merkel. Äänestystulos oli ennusteiden mukainen. Weber sai 492 ääntä 621 edustajasta, jotka osallistuivat äänestykseen Helsingissä. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan kristillisdemokraatit ja konservatiivit valitsivat Weberin ehdokkaakseen Euroopan komission puheenjohtajan virkaan ensi vuoden eurovaaleissa. EPP on Euroopan parlamentin suurin puolue ja sen odotetaan pitävän valta-asemansa myös ensi kevään vaalien jälkeen. Lähtöasetelma antoi kärkiehdokasvaalille erityisen painoarvon.

Weber on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2004. Vuonna 2014 hänet valittiin johtamaan parlamentin EPP-ryhmää. Weber kuuluu Baijerin kristillisdemokraattiseen puolueeseen CSU:hun, liittokansleri Angela Merkelin CDU:n sisarpuolueeseen.

Molemmat kärkiehdokkaat ovat hyviä esiintyjiä. Stubb esitti viestinsä usealla kielellä ja osoitti, että hän osaa Euroopan unionin historian lähes ulkoa. Stubbin esiintyminen kuitenkin muistutti enemmän luentoa kuin poliittista puhetta. Hän myös profiloi itsensä liberaalimmaksi kuin Weber.

Sen lisäksi, että Weber sai vahvan tuen useilta valtionpäämiehiltä, mukaan lukien Merkeliltä, ennen kaikkea Weberin poliittinen sanoma toimi hänen edukseen. Puheessaan Weber korosti todellisia kristillisdemokraattisia arvoja, keskittyen perheeseen merkitykseen ja kristilliseen ihmiskuvaan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että EPP:n selkeä enemmistö itse asiassa edustaa Suomen Kristillisdemokraattien arvoja.

Siksi KD päätti tukea Weberiä avoimesti. Valintamme ei ollut suomalaisen tai saksalaisen välillä. Valitsimme sen perusteella, kenet haluamme nähdä johtamassa Eurooppaa tulevaisuudessa.

EPP:n puoluekokous päätti hyväksyä yksimielisesti päätöslauselman koskien EU:n rahoitusta palestiinalaishallinnolle. Kannanoton alullepanija oli Ruotsin kristillisdemokraatti Lars Aduktsson. Human Rights Watch raportoi lokakuussa siitä, miten viranomaistahot, ennen kaikkea Hamas, ovat vanginneet ja kiduttaneet kansalaisia Länsirannalla ja Gazassa.

EU, Kanada, Norja ja Turkki maksoivat viime vuonna yli 12 miljoonaa euroa palestiinalaishallinnolle. EU:n tulee jäädyttää rahoitus, mikäli palestiinalaishallinto ei lopeta väkivalta- ja terrorismitekoja omia kansalaisiaan ja Israelia kohtaan. Päätöslauselmassa kehotettiin myös palestiinalaishallintoa ja Israelia jatkamaan rauhanneuvotteluja.

Kaiken kaikkiaan puoluekokouksesta jäi hyvä jälkimaku. Helsingissä pidetty kokous vahvisti Suomen kuvaa turvallisena paikkana ja houkuttelevana ympäristönä kansainvälisille huippukokouksille.

Suomalainen maatalous vuotaa verta. Syynä ei ole ainoastaan kesän kuivuus ja heikko sato, ei edes toissakesän kosteus ja koleus. Näillä on toki merkittävä osuutensa maatalouden kannattavuuden laskuun ja tilanteen kriisiytymiseen, mutta ongelmien varsinaiset syyt ovat syvemmällä. Hallitus on onneksi budjettiriihen yhteydessä päättänyt 65 miljoonan euron kriisipaketista maataloudelle, niiden 21,5 miljoonan lisäksi jotka oli jo varattu talousarviokehyksessä keväällä.

Tosiasioiden valossa näyttää yhä selvemmältä, että suurin yksittäinen haaste maatalouselinkeinolle on suurten kauppaketjujen toiminta. Kauppa painaa kotimaisten elintarvikkeiden hintoja alas ja voi aina neuvotteluissa muistutella tuontielintarvikkeiden edullisuudesta. Päivittäistavarakaupan jättiläiset ovat kannattavia liikeyrityksiä, jotka jakavat satoja miljoonia omistajilleen bonuksina. Ruoan edullinen hintataso kaupassa siirtyy eteenpäin ketjussa seuraavalle, elintarviketeollisuudelle. Vaikutus tuntuu mm. meijeri- ja lihateollisuudessa. Kaikkein eniten halpuuttamisesta kuitenkin kärsii ketjun ensimmäinen lenkki, alkutuottajat. Ilman maanviljelijöitä meillä ei kuitenkaan olisi kotimaista elintarviketeollisuutta, eikä kaupassa myytäisi kotimaista ruokaa.

Meillä oli kansanedustaja Mats Nylundin kanssa mahdollisuus osallistua tilaisuuteen, jossa pohjalaiset tuottajat kertoivat tilanteestaan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle. Asia oli painavaa. Jos ketjun muut osapuolet eivät nyt ota tilanteesta vastuuta, tulemme pian näkemään kotimaisen maatalouden alasajoa. Sen seurauksena omavaraisuusasteemme ja kriisivalmiutemme väistämättä heikkenee. Ja se, jos mikä on vakavaa. Alas ajettua ravinnontuotantoa on vaikea polkaista uudelleen käyntiin esimerkiksi kriisitilanteessa.

Hallitus on asettanut vuorineuvos Reijo Karhisen selvittämään, miten kotimaisen maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Karhinen on kertonut kaupan ja elintarviketeollisuuden välillä vallitsevasta tulehtuneesta ilmapiiristä. Mielestäni kauppa on toiminut lyhytnäköisesti. Suomalaiset kuluttajat tietävät, että suomalainen ruoka on maailman puhtainta. Tiedämme myös, että kansainvälisessä vertailussa eläinsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin taso on Suomessa korkea. Kuluttajat olisivat jopa valmiita maksamaan vähän enemmän kotimaisesta ruoasta, mutta yhdellä ehdolla: että ruoasta maksetut ylimääräiset sentit menevät niille, jotka niitä eniten tarvitsevat, eli viljelijöille.

Maa- ja metsätalousministeri myöntää ongelman olemassaolon. Hän on myös yrittänyt tosissaan löytää ratkaisuja hinnoittelupolitiikan epätasapainoon, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Markkinaosapuolten täytyy osallistua hankkeeseen ja pitää huolta viljelijästä. Voimme ajatella mielessämme, että jokaisen aterian takana on vähintään yksi viljelijä. Suomalaiset ovat valmiita panostamaan siihen, että tulevaisuudessakin saamme syödä puhtaita kotimaisia elintarvikkeita. Kaupan täytyy tehdä oma osansa, ennen kuin on liian myöhäistä. Kello käy.

On kulunut vain reilu seitsemän vuosikymmentä Auschwitzin kansanmurhasta. Maanantaina 14 toukokuuta, on kulunut tasan 70 vuotta siitä, kun David Ben-Gurion esitti Israelin itsenäisyysjulistuksen. Muutama minuutti Ben Gurionin itsenäisyysjulistuksen jälkeen Yhdysvallat tunnustivat ensimmäisenä valtiona Israelin valtion. Useat maat seurasivat pian esimerkkiä. Mitä tekivät ympärillä olevat arabivaltiot? Egyptin, Syyrian, Libanonin, Irakin ja Jordanian joukot, yhdessä yhteisarabialaisten joukkojen kanssa, hyökkäsivät seuraavana päivänä pienen Israelin valtion kimppuun. Arabimaihin lasketaan yhteensä 21 maata, joilla on suuria maa-alueita ja luonnonrikkauksia. Israel on pieni maa, suurin piirtein Uudenmaan kokoinen ja sen pinta-ala vastaa noin yhtä prosenttia arabimaiden kokonaispinta-alasta.

70 vuotta myöhemmin Israel ja Lähi-itä on jälleen maailman katseiden keskipisteessä. Vajaa kolme vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen kongressi äänesti Barack Obaman solmiman Iranin ydinasesopimuksen puolesta, ilmoitti presidentti Trump, että hän purkaa sopimuksen. Jo helmikuussa Trump kertoi Euroopan maille, jotka ovat mukana Iran-sopimuksessa, niistä puutteista, jotka hän haluaa korjata jatkaakseen sopimuksen osapuolena.

Vuonna 1979 perustetun Iranin tasavallan ideologiana on ollut ”islamilaisen vallankumouksen vienti”. Tämä ei ole vain tyhjiä sanoa hengellisten johtajien, mullaheiden puolelta. Hallinnon johtajat manipuloivat usein suuria ihmismassoja julistamalla kuolemaa ja tuhoa USA:lle, Israelilla ja moderneille länsimaille. Tätä taustaa vasten voi jokainen kysyä itseltään miksi Iran esittelisi kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n kautta kaikki sotilaskohteensa ja salaisuutensa USA:lle? Maalle, jota iranilaiset pitävät arkkivihollisenaan.

Iranin johtajat julistavat usein, että heidän tavoitteensa on tuhota Israel. Vallankumouksen johtaja on Iranin korkein hengellinen johtaja ja valtionpäämies. Tällä hetkellä ayatollah Ali Khameinitoimii tässä tehtävässä ja hänellä on kaikkein keskeisin asema Iranin politiikassa. Khameini on myös Iranin asevoimien ja miliisin korkein komentaja. Ayatollah Khamenei julkaisi muutama vuosi sitten kirjan ”Palestina”, missä hän kertoo suunnitelmistaan tuhota Israelin valtio. Viime aikoina Iran on lisännyt läsnäoloaan Syyriassa. Israel on varoittanut, että näin tulee tapahtumaan. Muutama päivä sitten näimme, miten uhka muuttui todellisuudeksi, kun ensimmäiset 20 ohjusta laukaistiin Golanin kukkuloille, Israeliin. Syyrian maaperältä. Iranilaisten joukkojen toimesta.

Israelin tiedustelujärjestö Mossad sai hiljattain käsiinsä suuren määrän tietoa Iranin hallinnosta. Tiedot vahvistavat sen mitä sotilasasiantuntijat ovat pelänneet. Vaatimukset ydinsopimuksen muuttamiseksi tulee tästä syystä nähdä mahdollisuutena ja samalla pakottavana tarpeellisuutena, ei vaan USA:lle, vaan myös Euroopalle. Mikäli sopimusta aiotaan jatkaa pitää mm. IAEA:n pystyä tekemään niitä tarkastuksia mitä tarvitaan ja Iranin ohjusten kantomatkaa rajata. Muutoin on olemassa ilmiselvä riski sille, että Iran jatkaa ja saattaa päätökseen ydinohjelmansa ja pystyy tuottamaan ydinohjuksia, heti kun sopimus sen mahdollistaa.

Paljon on pelissä, mikäli Iran saa käsiinsä ydinaseita. Kysymys on muustakin kuin Israelin ja juutalaisen kansan kohtalosta. Pelissä on USA:n, Euroopan ja mahdollisesti koko läntisen sivilisaation tulevaisuus. Toivottavasti Euroopan johtajat ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja pitävät ihmisten elämää arvokkaampana, kuin miljarditulot, joita yhteistyö Iranin kanssa tuovat lyhyellä aikavälillä.

Peter Östman

Kansanedustaja, KD

Eduskunnan Suomi-Israel ystävyysryhmän puheenjohtaja

Hallitus asetti kehysriihessä tavoitteeksi työllisyyskehityksen parantamisen ja eriarvoistumisen torjumisen. Kokonaiskuvan kannalta hyviä päätöksiä ja työllisyyttä edistäviä elementtejä syntyi.

Kristillisdemokraatit lähettivät neuvotteluihin selkeän viestin: lapsiperheiden ja pieneläkeläisten tilannetta tulee helpottaa. Miksi hallitus laittoi lisää 100 miljoonaa euroa valinnanvapaus –pilotteihin. Tämä panostus olisi voinut käyttää esimerkiksi lapsiperheiden tilanteen helpottamiseen.
Taloustilanteen mahdollistamaa liikkumavaraa olisi voinut kohdentaa entisestään lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen. Tämän hallituskauden aikana on tehty merkittäviä sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä.

Suomi tarvitsee kipeästi lisää syntyvyyttä

Syntyvyys on laskenut huomattavasti nopeammin kuin on osattu ennustaa. Nykytutkimuksen valossa huoltosuhteen heikkeneminen ei näytäkään päättyvän 2030-luvulle. Suomen syntyvyyden kriittiseen tasoon on herätty myös hallituksessa, mutta nyt vaaditaan konkreettisia toimia.

KD on kantanut aiheesta erityistä huolta. Lapsiperheiden asemaa tulee vahvistaa toimilla, jotka tukevat perheitä ja kannustavat nykyistä suurempaan lapsilukuun. Vaihtoehtobudjetissamme esitimme keinoja tilanteen parantamiseksi: verotuksen lapsivähennyksen palauttaminen, lapsilisän korottaminen ostovoiman turvaamiseksi ja perheellisille opiskelijoille huoltajalisän korotuksen takaaminen opintorahaan. Nuorten miesten syrjäytymiseen on myös vastattava täsmätoimilla.

Olemme julkaisseet konkreettisen mallin syntyvyyshaasteeseen vastaamiseksi, niin kutsun taaperobonuksen. Mallissa ansiosidonnaisten vanhempain-päivärahojen jälkeen perhe saisi lapsikohtaisen hoitorahan: 350 euroa/kk/lapsi verottomana. Rahan voisi käyttää esimerkiksi hoivapalvelujen ostamiseen, ja tuki voitaisiin maksaa lapsilisän korotusosana tai suoraan palveluntuottajalle.

Taaperobonuksen myötä perheiden valinnanvapaus toteutuisi aidosti, jolloin perhe saisi itse päättää missä lapsensa hoidon järjestää. Malli korvaisi nykyiset lasten hoidon tuet, jolloin se toisi selkeyden lisäksi joustavuutta ja mikä tärkeintä, valinnanvapautta perheille. Se myös helpottaisi pätkä- ja keikkatöiden vastaanottamista sekä osa-aikaisen työn tekemistä.

Paikallinen sopiminen kuntoon

Huolimatta kehysriihen työllisyyttä edistävistä toimista, hallitus ei kyennyt edistämään tasavertaista paikallista sopimista ja työaikalain uudistusta. Edelleen järjestäytymättömät yritykset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.

Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä vain hieman päälle 20 % kuuluu työnantajaliittoihin. Työnantajaliitoista ulkopuolelle jäävät yritykset työllistävät noin 400 000 työntekijää. Niissä syntyy jatkuvasti uutta kasvua ja uusia työpaikkoja. Näille pk-yrityksille paikallinen sopiminen olisi aivan keskeistä. Työaikasääntelyä kehittämällä tulisi vastata näiden yritysten tarpeisiin, sillä joustavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tarvitaan paikallisesti. Jäykkien työehtojen tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa edistetään sekä työntekijän että työnantajan etua.

Jos tämä hallitus ei kykene jouhevoittamaan nykyisiä työmarkkinoita, jäänee se tulevan hallituksen hoidettavaksi.

Ihmettelen SDP:n eriarvoisuuden vähentämisohjelmaa. Ohjelmassa esitetään, että heikentämällä yrittäjien työllistämismahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä vähennetään eriarvoisuutta. Yritykset työllistävät Suomessa 1,4 miljoonaa ihmistä ja yrityksistä 93,3 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä. Haluaako SDP vähentää eriarvoisuutta tekemällä yrittäjistäkin työttömiä?
SDP haluaa poistaa yrittäjävähennyksen ja kiristää listaamattomien yritysten osinkohuojennuksen, sekä kiristää pääoma- ja ansiotuloveroja. Pienyrittäjälle yrittäjävähennys on erityisen tärkeä. Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan 50 prosenttia yksinyrittäjistä ansaitsee alle 2000 euroa kuukaudessa. EU-komission tutkimukset osoittavat, että itsenäisen ammatinharjoittajan köyhyysriski on Suomessa seitsemänkertainen verrattuna työntekijään. SDP haluaa heikentää juuri näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yrittäjien toimeentuloa.
Esitän kannusteita ja normien purkua kiristyksien sijaan. Koko 2000-luvun ajan uudet työpaikat ovat syntyneet pk-sektorille. Tätä potentiaalia tulee päinvastoin vahvistaa parantamalla henkilöyhtiöiden ja elinkeinoharjoittajien verotusta kannustavampaan suuntaan sekä vähentämällä normeja ja yrityssääntelyä. Tuoreen Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan 63 % yrittäjistä työllistäisi enemmän, jos normeja olisi vähemmän. Näihin keinoihin SDP:n kannattaisi kiinnittää huomiota, jos todellisena tavoitteena on työllisyyden parantaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Talouskasvu edellyttää kannustavaa yrittäjyyden toimintaympäristöä ja vahvaa motivaatiota toimia yrittäjänä. Osinkoverotuksen kiristäminen ei tätä tue. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen tulee edistää kasvuyrittäjyyttä, oman pääoman ohjautumista yritystoimintaan ja liiketoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä. Yritysten vahvat taseet ovat kantaneet myös viimeaikaisten taloudellisten vaikeuksien keskellä.

Monilla alueilla on koirilla kytkentäpakko ja moniin paikkoihin koiria ei saa tuoda lainkaan. Koira on pidettävä yleisillä alueilla kytkettynä riippumatta siitä, kuinka hyvin omistaja koiransa hallitsee. Koira ei kuitenkaan ole saalistaja, susi sen sijaan on. Meidän ei tarvitse hyväksyä sitä, että susia liikkuu asutusalueiden läheisyydessä.

Viime vuosina olemme kuulleet tiiviiseen tahtiin viestejä kasvavasta susiongelmasta. Eilen Pohjanmaalla, Jepualla, perheen isä oli ollut lähdössä töihin, kun hän oli yllättäen törmännyt yksinäiseen suteen pihalla. Susi oli lähestynyt miestä ja pysähtynyt lopulta noin puolentoista metrin etäisyydelle muristen ja näyttäen hampaitaan. Isä oli paennut paikalta takaisin sisälle asuntoon ja soittanut asiasta poliisille. Poliisi lopetti eläimen.

Merkillepantavaa on se, että susihavainnot ovat lisääntyneet erityisesti maamme länsi- ja lounaisosissa. Useat kansanedustajat ovat ottaneet ongelman esille. Viime syksynä esitin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin asiasta vastuuministeriltä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kasvavan susipopulaation maaseudun väestölle, elinkeinoelämälle ja metsästyselinkeinolle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Ministerin vastaus ei nostanut toiveita asian nopeasta ratkaisemisesta. Muutama viikko sitten myös RKP:n eduskuntaryhmän edustaja jätti kysymyksen samasta aihepiiristä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan maaliskuussa 2017 maamme susikanta oli noin 150-180 yksilöä, mikä olisi heidän laskelmiensa mukaan noin 25% vähemmän kuin vuonna 2016. Tässä on ensimmäinen ongelma. Susikanta on merkittävästi suurempi. Tämä johtaa toiseen ongelmaan. Myönnettävien kaatolupien määrä jää aivan liian alhaiselle tasolle, jos se perustuu väärään arvioon populaatiosta.

Tiistaina Vasabladet -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Luke myönsi viimein, että Pohjanmaalla on enemmän susia kuin pitkään aikaan. Tästä metsästäjät ovat jo varoitelleet. Myös paikalliset tiedotusvälineet ovat ansiokkaasti, käytännössä joka päivä, raportoineet uusista susihavainnoista.

Nyt tarvitaan vain kaksi asiaa. Ensinnäkin, suurempi määrä susia täytyy välittömästi kaataa poikkeusluvalla. Susien pelottelu ja karkottaminen naapurikuntaan ei ratkaise ongelmaa. Toiseksi, seuraavalle metsästyskaudelle täytyy myös myöntää enemmän kaatolupia. Muutoin käsissämme on kahta suurempi ongelma, kun pentuja on keväällä kokonainen katras ja ne alkavat syksyllä etsiä itselleen reviiriä.

Tämän viikon tiistaina, ennen maa- ja metsätalousvaliokunnan kokousta, vaadin, kaikkien läsnäolleiden valiokunnan jäsenten tukemana, että puheenjohtaja kutsuisi vastaavan ministerin susitapaamiseen. Torstaina keskustelin ministeri Lepän kanssa ja ilmoitin, että valiokunta odottaa pikaista keskustelua ministerin kanssa. Ensi viikolla tulemme yhdessä kansanedustaja Mats Nylundin kanssa vielä jättämään asiaa koskevan toimenpide-ehdotuksen kirjallisen kysymyksen muodossa. Kynnys susipoikkeusluvien myöntämiseen tulee madaltaa.

Eduskunta hyväksyi tällä viikolla uuden äitiyslain. Lain astuessa voimaan hedelmöityshoidon avulla syntyneen naisparin lapsi saa syntyessään kaksi äitiä, mutta ei yhtään isää. Kansalaisaloitteen valiokuntakäsittelyssä Kristillisdemokraattien edustajaa lukuun ottamatta kaikki muiden ryhmien edustajat kannattivat esitystä.
Kaikessa lainsäädännössä on ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon heikommassa asemassa olevan näkökulma, joka on tässä tapauksessa lapsen asema. Lapsilla tulee olla oikeus tuntea omat vanhempansa. Tämä oikeus on riippumatta ihmisen iästä tai elämäntilanteesta, onko hän syntynyt avioliitossa tai sen ulkopuolella, tai onko hän adoptoitu. Se, että hedelmöityshoidolla syntyneellä on aikuisiässä mahdollisuus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys, ei kompensoi tätä lapsen tarvetta.

Viime viikolla täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä KD:n edustaja Antero Laukkanen esitti, että lakialoite lähetettäisiin perustuslakivaliokuntaan lausuntokierrokselle. Meidän kantaamme yhtyi vain 29 edustajaa. Herää kysymys, miksi aloitteen läpiviemisellä oli näin kiire? Pelättiinkö mahdollisesti sitä, että perustuslakivaliokunnasta olisi tullut kielteinen lausunto?

Tällä viikolla äitiyslakiesitys oli täysistunnossa toisessa, ratkaisevassa käsittelyssä. KD ehdotti sen hylkäämistä, mutta kantamme ei valitettavasti voittanut. 122 edustajaa kannatti esitettyä äitiyslakia ja 42 edustajaa oli sen hylkäämisen kannalla.

Kansalaisaloitteessa äitiyslaiksi ollaan nyt tuomassa lainsäädäntöön uudet säännökset äitiyden määräytymisestä. Esityksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa naisparille yhdessä annetun hedelmöityshoidon seurauksena syntyneelle lapselle kaksi äitiä, eikä lapselle voida tällöin enää vahvistaa isää. Kansalaisaloitteessa äitiyslain lähtökohdaksi on määritelty lapsen etu. Kuitenkin aloite toteutuessaan mitä suurimmassa määrin loukkaa juuri lapsen etua poistamalla lopullisesti mahdollisuuden isyyden vahvistamiseen.

Ehdotus hyväksyttiin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden edustajien toimesta, joita oli keskustasta, kokoomuksesta, sinisistä, perussuomalaisista, sosiaalidemokraateista, vihreistä, vasemmistoliitosta ja ruotsalaisesta kansanpuolueesta. Valiokunnassa jokainen kansanedustaja edustaa oman puolueensa ja ryhmänsä enemmistölinjaa käsiteltävässä asiassa.

Kristillisdemokraatit oli ainoa eduskuntaryhmä, joka puolusti lasten oikeutta isään. Aloitteen myötä lapsen synnyttäneen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa myös äidiksi, kun lapsi on hankittu yhteistuumin hedelmöityshoidon avulla.

KD:n kansanedustaja Antero Laukkanen jätti mietintöön vastalauseen, jossa esitetään aloitteen hylkäämistä. Koko eduskuntaryhmämme on vastalauseen takana, sillä mielestämmelainsäädännöllä ei tule edistää tilanteita, jotka merkitsevät sitä, ettei lapselle voida koskaan vahvistaa isää, vaikka kaikki osapuolet sitä myöhemmin haluaisivat. KD:n mielestä aloitteessa huomioidaan puutteellisesti lapsen etu ja murennetaan vakiintunut äitiyskäsitys.

Kristillisdemokraatit eivät aiemminkaan ole kannattaneet sellaisia hedelmöityshoitoesityksiä, joilla suljetaan lapselta oikeus sekä isään että äitiin. Jos hedelmöityshoitolakia muutetaan, tulisi lapsen oikeutta isään tulisi vahvistaa. Nyt on tapahtumassa päinvastoin. KD:n mielestä lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus äitiin ja isään, ei vanhempien oikeus lapseen.

Lapsen oikeus biologiseen isään on lapsen edun mukaista myös kansainvälisten sopimusten pohjalta. Yhdistyneitten kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on pääsääntöisesti oikeus tuntea vanhempansa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytäntö turvaa myöskin lapsen oikeuden tuntea oman alkuperänsä. Lapsen identiteetin kehityksen kannalta on hyvin merkityksellistä, että hän voi tuntea biologiset juurensa ja muodostaa suhteen biologiseen isäänsä. Oikeus saada aikuiseksi tultuaan tieto sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä ei tätä tarvetta korvaa.

Ensi viikon tiistaina asian käsittely jatkuu eduskunnan suuressa salissa, jolloin hylkäysesityksestämme äänestetään.

Kristillisdemokraatit vetoavat vielä muihin puolueisiin, jotta ne kansanedustajat, joiden mielestä lapsen oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja myös mahdollisimman usein saada tunnustettu isä, lähtisivät tukemaan KD:n vastalausetta asiassa.

Torstaina eduskuntaryhmämme järjesti Helsingissä yritysseminaarin. Seminaarin aiheena oli kasvuyritysten näkymät ja digitalisoinnin mahdollisuudet. Keskeisenä teemana oli myös ”Ruokaa Suomesta”. Saimme kuulla kaksi mielenkiintoista yritysesittelyä. Kyseisillä yrityksillä on parhaillaan menossa vahva kasvun – ja kansainvälistymisen vaihe – Eikä ihme, sillä molempien yritysten juuret löytyvät Pohjanmaalta.

Seminaariin osallistuivat myös pääministeri Juha Sipilä sekä Suomen yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen. Sekä Sipilä että Mäkynen vahvistivat sen, mikä ilmeni myös tällä viikolla ilmestyneestä Kauppakamarin ja Elinkeinoelämän keskusliiton yritysraportista: Tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta suomalaisille yrityksille. Samoin teollisuuden ja rakennusalan näkymät ovat valoisimmat Itämeren alueella. Muutos on tapahtunut nopeasti. Raportin mukaan viime neljänneksellä, eli lokakuussa, oli jo positiivisia näkymiä, mutta nyt odotukset ovat ennätyksellisiä.

Mistä sitten on kyse? Positiivisen suunnan löytymiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät. Yksi keskeisimmistä syistä on varmaankin ollut se, että maailmanmarkkinoilla on tapahtunut teollisuuden investointeja, myös sellaisten tuotteiden, jotka ovat osa pohjanmaalaisen teollisuuden selkärankaa.

Jo vuosi sitten mainitsin muutamille, hallituspuolueita edustaville kollegoilleni, että BKT tulee kasvamaan vuonna 2017 noin kolme prosenttia. Samaan aikaan valtiovarainministeriö ennusti lähes kahden prosentin kasvua. Kollegat kysyivät, että ajattelenko kilpailukykysopimuksella olevan niin suuri vaikutus? No, niin en ajatellut. En aliarvioinut kilpailukykysopimuksen merkitystä, saati sitten vientiteollisuutta. Sopimuksella oli kuitenkin arvioitua suurempi psykologinen vaikutus. Sopimus syntyi tilanteessa, jossa Suomen talous oli pysynyt paikoillaan lähes 10 vuotta. Suomalaiset teollisuusyritykset eivät olleet myöskään investoineet vuosiin, sillä useimmat olivat odottaneet parempia taloudellisia aikoja. Kun pyörät sitten alkoivat pyöriä, muutos parempaan suuntaan olikin sitten melko nopeaa. Lumipallovaikutus kuvaa tapahtumia aika hyvin. Ja juuri sitä me tarvitsemme. Muutoksen myötä myös valtio ja kunnat pystyvät paremmin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Jos muutosta ei olisi tullut, tilanteemme olisi huono. Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että hallituksen 72 prosentin työllisyystavoite saavutetaan. Me kaikki voimme olla siitä tyytyväisiä, mutta meidän haasteemme eivät kuitenkaan pääty tähän. Pitkällä aikavälillä vuoteen 2030 mennessä meidän tulisi saavuttaa 80 prosentin työllisyysaste hyvinvointipalveluiden kattamiseksi. Siksi meidän tulee jatkaa työtä ja toivoa kasvun jatkuvan. Yksi keskeisimmistä tekijöistä yrityksen menestykseen on osaavan työvoiman saaminen. Kasvua ei tule myöskään pilata  ylisuurilla palkankorotuksilla.