Yrittäjä sitä työtä luo!

Yrityksen perustaminen houkuttelee yhä harvempaa. Tieto käy ilmi tuoreesta Yrittäjyysilmapuntari-tutkimuksesta, jota varten haastateltiin yli 2 000:ta ihmistä. Suomalaiset näyttäisivät suhtautuvan yrittäjyyteen hieman kielteisemmin kuin vuosi sitten. Yrittäjyys houkuttelee lähes kolmasosaa vastaajista. Osuus on pari prosenttia pienempi kuin vuosi sitten. Vielä viisi vuotta sitten lukema oli 46 prosenttia. Enemmistö silti pitää yrittäjyyttä työllisyyden avaimena. Vastaajien mukaan yrittäjyyteen ei kuitenkaan kannusteta riittävästi koulussa. Positiivisimmin yrittäjyyteen suhtautuvat 15–24-vuotiaat. Suomen kansantalous on täysin riippuvainen vientiteollisuuden menestyksestä. Teollisuuden ohella Suomen menestys nojaa jatkossa entistä enemmän palvelualojen toimintaan. Palveluyritysten merkitys korostuu kansantalouden kasvun tekijänä. Hallituskauden tärkeimmäksi tavoitteeksi on nostettu viennin lisääminen, kotimaisen jalostusarvon kasvattaminen ja lisäarvon luonti. Elinkeinopolitiikan tavoitteena tulee olla elinkeinorakenteen uudistaminen, monipuolistaminen ja yritysten kasvu ja kansainvälistyminen sekä pienyritysten toimintaedellytysten parantaminen.  Tätä silmällä pitäen hallituksen päätös Finnveran riskinottokyvyn vahvistamisesta 18 milj. euroa/vuosi on äärimmäisen tärkeä päätös. Tänään 5.9 vietetään kansallista juhlapäivää, Yrittäjän päivää. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana. Yhteiskunnan tulee kannustaa jäseniään yrittämiseen, vastuunkantoon ja ahkeruuteen. Mitä enemmän yritysten ja sitä kautta koko talouden kasvupotentiaalista saadaan lähitulevaisuudessa irti, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään.

Tieliikenne on Suomen oloissa ylivoimaisen tärkeä liikkumismuoto. Teitä ja katuja on Suomessa 10 kertaa maapallon ympärysmitta, noin 400 000 km. Henkilöliikenteessä tieliikenteen osuus on 93 prosenttia ja tavarakuljetuksissa 68 prosenttia. Kaikki muutkin liikennemuodot ovat riipuvaisia tieverkostosta ja sen toimivuudesta. Talouden kehityksen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tienpidon rahoitus ei ole viime vuosina ollut kestävällä tasolla. Asiantuntijoiden mukaan 750 miljoonaan euron nykyrahoitukseen tarvitaan 250 miljoonan euron tasokorotus eli n. 50 euroa/suomalainen yli kymmenen seuraavan vuoden ajan.

Uudistamista ja parantamista odottavat kymmenet tiekohteet, joissa yhteiskunnan saamat hyödyt ylittävät kustannukset huomattavasti. Investoitu euro saa tutkimusten mukaan usein aikaan yhteiskunnallisia hyötyjä kaksin-kolminkertaisesti. Suomi tarvitsee pitkäjänteinen, yli vaalikauden ulottuva liikennepoliittinen selonteko sisältäen mm.liikenneväylien kehittämis-, investointi- ja ylläpito-ohjelman. Tiet, sillat ja liittymät luovat työpaikkoja kaikkialle maahan. Tieverkoston ylläpito kannattaa nostaa ensi vaalikaudella pääteemaksi, joka turvaa elinkeinoelämän kilpailukyvyn myös maaseudulla. . Viisas hoitaa asiansa ajallaan. Tie ei pysy kunnossa itsestään, eikä aika huonoa tietä paranna.

Pk-yritysten ongelma on monesti negatiivinen oma pääoma. Negatiivisuus pienentää yrityksen korkojen vähennyskelpoisuutta ja saatta siksi nostaa merkittävästi yrityksen efektiivistä verorasitusta. Pääoman negatiivisuudesta on käytännössä vaikea päästä eroon, koska esim. pääoman korjaamiseen otetun lainan korot eivät ole vähennyskelpoisia. Myös verot määrätään henkilöyhtiön osakkaan eikä yhtymän maksettavaksi, jolloin jopa verojen maksuun siirretyt yksityisotot, jotka kirjataan oman pääoman vähennykseksi, lisäävät negatiivisuutta. Varaukset vähennetään myös omasta pääomasta, vaikka ne eivät ole velkaa. Negatiivisuuden laskentatapa vain taseeseen merkityistä varoista ei ota myöskään huomioon, että tosiasiassa yrittäjän koko henkilökohtainen varallisuus on useimmiten sidottu yritykseen.  Siksi oman pääoman määrää laskettaessa yrityksen nettovarallisuuteen on laskettava mukaan yrityksen velkojen vakuutena oleva omistajan ykstyinen omaisuus. Yrittäjä sitä työtä luo – Tästä on kyse!

Tutustu Kristillisdemokrattien Yrittäjyysohjelmaan:

http://kd.fi/KD/www/fi/politiikka/Ohjelmat/Yrittaejyysohjelma_2010_uudella_kannella.pdf

Suomen rahajärjestelmän historia on yhtä myrskyisä kuin maan ja kansakunnan. Suomessa korkosäännöstelyä alettiin purkaa vuonna 1983. Rahatalouden vapauttaminen säätelystä synnytti nopean luottoekspansion, joka ruokki rakentamista. Talouden nopeaan kasvuun liittyi kiinteistöjen ja osakkeiden hinnan ”kotitekoinen” nousu, jota puolestaan seurasi deflaatio, yrityskonkurssit ja joukkotyöttömyys. Lokakuussa 1991 markka jouduttiin devalvoimaan. Suomen hallitus päätti luopua kiinteästä valuuttakurssista syksyllä 1992, kun markka päästettiin kellumaan ja sen arvo laski suhteessa päävaluuttoihin.

Suomi liittyi rahaliitto EMU:un ensimmäisten maiden mukana 1998 ja markka korvattiin eurolla 2001. Näin markka, joka oli ansiokkaasti palvellut Suomen taloutta sen sopeutuksessa kansainväliseen talouteen, oli tullut tiensä päähän. Tällä luotiin vakautta talouteen, mutta samalla Suomi tuli osalliseksi rahaliiton ongelmista, joiden mittakaava on täysin toinen kuin minkään kansallisen kriisin. Raadollista on se, että sijoittajat lyövät nyt vetoa ns. CDS-sopimuksilla mm. kriisimaiden kohtalosta. Miksi muuten EKP ostaa ns. ”myrkytettyjä” arvopapereita?

Tietääkö ministeri Katainen millaisilla pelikentillä hän pelaa? Katainen lupasi viime viikolla suuresti että Suomi tulee vaatimaan vastavakuuksia Irlannista. Uskooko Katainen joulupukkiin? Minä en usko.  Lisäksi mietin miten viisaita olivat 90-luvun alun valtion toimet Suomessa, kun n. 10 prosenttia BKT:stä käytettiin yksityisten pankkien pelastamiseen? Monet Euroopan Unionin jäsenmaista ovat nyt talouskriisissä, vaikka yleisesti on väitetty että Eurooppa on tulevaisuudessa maailman kilpailukykyisin maanosa. Onko kyseessä suuruuden harha vai mikä meni vikaan? Veronmaksajien maksamat luottotappiot nousevat noin 4 000 miljardiin dollariin. Missä on moraali?

EU-parlamentti päätyi viikolla niukalla enemmistöllä rajoittamaan kuljetusyrittäjien työajan 48 tuntiin viikossa. EU-parlamentin kanta on vakava isku kuljetusalan yritysrakenteeseen, logistiikan palvelukykyä ja koko eurooppalaista yrittäjyyttä kohtaan. Vaarana on, että jatkossa muidenkin yrittäjien työpanosta omassa yrityksessään pyritään rajoittamaan. Siksi Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal ry on jo vedonnut EU-komissioon. Komission tulisi SKAL:in mielestä uudistaa esityksensä kuljetusyrittäjien jättämisestä pysyvästi työaikamääräysten ulkopuolelle. Jos kuljetusyrittäjien työaikarajoitukset kuitenkin myöhemmin astuisivat voimaan, Suomen ei pidä kiirehtiä asiassa. Tällä kerralla Suomen ei tule olla EU:n mallioppilas, vaan antaa muiden jäsenmaiden ottaa säädös ensin käyttöön.

On vaikea kuvitella kuljetusyrittäjää, jolle 48 tuntia viikossa riittäisi edes pakollisten asioiden tekemiseen. Puhumattakaan niistä yksityisyrittäjistä joilla on vain yksi auto? Heidän viikkonsa olisi jo torstaina täynnä. EU-parlamentin päätös on järjetön.

Talouden taantuma on ollut Suomessa erittäin syvä. Talouspolitiikan avainkysymys kuuluu, miten talous voidaan kääntää mahdollisimman nopeasti kestävään kasvuun. Ilman kasvua Suomi ei pysty säilyttämään nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Seuraavan hallituksen tehtävänä on valtiontalouden tervehdyttäminen. Kestävyysvaje ei hoidu itsestään edes talouskasvun nopeutuessa. Vajetta on kurottava umpeen määrätietoisin toimin. On harkittava tarkemmin, miten verovarat käytetään ja mihin ne riittävät, on otettava julkiset menot tiukasti hallintaan, tehostettava julkista palvelutuotantoa ja pidennettävä työuria.

Taloudellisesta taantumasta nousemiseksi Suomi tarvitsee uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä. Maailman muut maat kilpailevat keskenään kiivaammin yritysverotuksessa. Kilpailukykyinen yritysverotus, joka takaa yritysten toimintaedellytykset, on Suomelle elinehto. Tavoitteena tulee olla, että kasvua ja yritteliäisyyttä tuetaan kilpailukykyisellä verotuksella. Liian kireä verotus tukahduttaa kasvua ja johtaa uusien veronkiristysten kierteeseen. Toisaalta mahdollisuudet veroasteen laskemiseen ovat lähivuosina rajalliset. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että verotuksen painopisteet valitaan oikein kasvua tukevalla tavalla.

EU:n ministerit ovat, yön yli sovituissa neuvotteluissa, sopineet 750 miljardian euron rahaston perustamisesta, varmistaakseen että maat joilla on ongelmia; lue Kreikka, Portugali, Espanja, Englanti ja Irlanti, saavat lainaa ”oikeaan markkinahintaan”, kun ne tarvitset lisärahoitusta.
Toivon hartaasti, että päätös puree myös n.s. ”vapaisiin markkinavoimiin”. Olen itse matkalla Vilnaan, jossa osallistun EPP-ryhmän kevätkokoukseen. On mielenkiintoista kuulla, miten valtionpäämiehet ja valtiovarainministereitä eri porvariryhmittymistä kommentoivat päätöstään. Onko EU luopumassa, ainoasta pelastukseen vievästä doktriinista; eli ”vapaan markkinatalouden voimasta” vanhaan sosialistiseen järjestelmään, jossa kannetaan kollektiivinen vastuu  muiden maiden huolimattomuuksista ja virheistä?

Pk-yritykset ovat kansantaloudellemme tärkeitä. Yritysten 395 miljardin euron liikevaihdosta pk-sektorin osuus on puolet. Yritysten liikevaihdosta valtaosa syntyy teollisuudessa ja kaupassa. Pk-sektorin osuus BKT:sta on reilu 40 prosenttia. Tuonnista pk-yritysten osuus on 23 prosenttia ja viennistäkin 10 prosenttia. Lisäksi on otettava huomioon, että monet pk-yritykset toimivat alihankkijoina suuryrityksille, joiden tuotteita ja palveluita viedään ulkomaille.

Monessa tapauksessa yhden henkilön yrityksilläkin olisi mahdollisuuksia laajentaa toimintaa, mutta yrittäjät eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan kannettavakseen niitä uusia riskejä ja velvoitteita, joita laajentamisen vaatima toisen henkilön palkkaaminen yritykseen tarkoittaisi. Toisen henkilön saaminen yritykseen merkitsisi kuitenkin monesti olennaista helpotusta yrittäjän toiminnalle, kun tehtäviä voisi jakaa. Yksinyrittäjän aseman parantamiseksi on lisähenkilön palkkaamista helpotettava ottamalla käyttöön yksinyrittäjän määräaikainen maksualennus työnantajamaksuissa esimerkiksi 1-2 vuodeksi.

Elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen on siksi Suomen kohtalonkysymys. On erityisen tärkeää että saamme investointikohteita pohtivalle teollisuudelle myönteisen viestin siitä, että teollisuuden energiatarpeet turvataan tulevaisuudessa kohtuu-hintaan. Valtiovallan tulee vahvistaa teollisuuden menestymisen edellytyksiä ja varmistaa siten Suomen elpymisen kannalta elintärkeitä vientituloja. Teollisuuden energiaveron tulee olla sellaisella tasolla, että Suomi pysyy mukana kilpailussa yritysten sijoittumisesta.

Nykypäivän Suomessa on monia, jotka ahdistuneena joutuvat vastaamaan  ” olen työtön”, kun heiltä kysytään ”mitä sinä teet työksesi ?

Hyvin koulutettuja, päteviä moniin tehtäviin, vielä pitkää työkokemusta omaavia – mutta mitä hyötyä siitä hyvästä, kun ei löydy vapaita, haettavia työpaikkoja?

Ainoa asia, joka voi olla pahempi kuin herätyskellon soitto varhain aamulla, on jos sen ei tarvitsisi soida.

Korkea työttömyysaste on inhimillisten resurssien tuhlausta. Yksi motiivi työntekoon on tietenkin raha. Mutta vähintään yhtä tärketä on, että ihminen saa kuulua johonkin yhteisöön, saa tuntea olevansa tarpeen ja saa tuntea tyytyväisyyttä siitä että hoitanut tehtävänsä hyvin.

Ihmisarvoa ei pidä mitata työsuorituksissa, kuinka paljon me ansaitsemme tai mitä saamme aikaan. Mutta työ- tai toimenkuva on tärkeä osa elämäämme. Siksi työttömyys on torjuttava kaikin keinoin.

Suuryritykset, usein julkisesti noteeratut pörssiyhtiöt, automatisoivat ja saneeraavat parantaakseen kilpailukykyään ja optimoidakseen voittomarginaaleja. Suurin osa uusista työpaikoista on viime vuosina syntynyt pk-yrityksissä. Siksi poliittisessa päätöksenteossa tulee keskittyä työllistämiskynnyksen alentamiseen pk-yrityksissä.