Torstaina 16.2.2012 Transparency Suomi-yhdistyksen julkaiseman raportin mukaan suomalaisen yhteiskunnan ongelma avoimen hallinnon näkökulmasta ovat epäviralliset hyvä veli-verkostot, joiden kautta verkoston osapuolet vaihtavat etuja, luottamustoimia ja tietoja. Tuorein esimerkki tästä hyvä veli-verkoston olemassaolosta on valtion enemmistöomisteisen lentoyhtiö Finnairin toimitusjohtajan asumisjärjestelyihin liittyvä kuvio, jossa työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen osti Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asunnon 1,8 miljoonan euron hintaan. Poikkeuksellisen järjestelystä tekee se, että asunnon ostaneen työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on samalla Finnairin hallintoneuvoston jäsen. Finnair on myös Ilmarisen suurimpia asiakkaita ja Ilmarinen mm. rakennuttaa uutta pääkonttoria Finnairille.

Ilmiselvien eturistiriitojen lisäksi Ilmarisen ja Vehviläisen väliseen asuntokauppaan kytkeytyy myös Finnairin vähemmistöomistajien oikeuksien etu. On epäselvää miten Finnairin hallitus edistää Finnairin osakkeenomistajien ja samalla yhtiön etua, kuten osakeyhtiölain kahdeksas pykälä yhtiön johtoa velvoittaa, sitoutumalla maksamaan toimitusjohtaja Vehviläisen vuokran asunnosta, jonka hän vielä aikaisemmin omisti itse.

Pidän erikoisena sitä, että kolme vuotta tappiota tehnyt yhtiö antaa asuntoedun toimitusjohtajalle tilanteessa, jossa yhtiö on joutunut irtisanomaan henkilöstöään merkittävästi.  Olenkin huolestunut siitä, nauttiiko toimitusjohtaja enää yhtiön henkilöstön luottamusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitin perjantaina asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen hyvän ja avoimen hallinnon lentoyhtiö Finnairissa, jonka suurin osakas se on ja miten hallitus aikoo huolehtia siitä, että myös vähemmistöosakkaiden edunvalvonta toteutuu kyseisessä yhtiössä lain edellyttämällä tavalla?

Miten Finnairin hallitus edistää osakkeenomistajien ja yhtiön etua? Mielestäni Finnairin johdon tulisi itse vetää johtopäätökset tapahtuneesta.

Peter Östman
Ryhmäpuhe
10.2.2012

Arvoisa puhemies,
Jokainen tämän salin kansanedustajista ontietoinen, tai pitäisi olla tietonen siitä, että julkinen talous on vakavassa kestävyysvajeessa, emmekä voi jatkaa entiseen malliin. Siksi jokaisen tässä salissa pitäisi myös sitoutua täysimääräisesti tuon kestävyysvajeen paikkaamiseen. Vaihtoehtoja on vain kaksi  joko otamme lisää velkaa ja siirrämme ongelmia tulevaisuuteen, tai kannamme vastuun ja ryhdymme toimenpiteisiin kestävyysvajeen paikkaamiseksi.

Julkisen talouden tervehdyttäminen vaatii raskaita päätöksiä, ja ne tulevat tavalla tai toisella koskettamaan jokaista suomalaista. On virheellistä väittää, että tässä taloustilanteessa riittäisi jonkinlainen ”kevyt”-versio tervehdyttämistoimenpiteistä. Kevytversiota talouden tasapainottamisesta on yritetty aiemmin, mutta ne ovat johtaneet kasvavaan valtionvelkaan.

Ellemme nyt ryhdy toimiin, maksavat tulevat sukupolvet sekä huoltosuhteen heikkenemisestä aiheutuvat kulut että taantuman vuosien velanoton tinkimällä hyvinvoinnistaan.

Sitäkin suurempi vaara on, että ellemme nyt ryhdy toimiin, tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa. Nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, mitä karsitaan ja millä tavalla. Jos viivyttelemme, talous sanelee rakenteelliset uudistukset vielä paljon nykyistä rankemmalla tavalla, ja on varmaa, että silloin yhteiskunnan vähäosaisimmat kärsivät pahiten.
Jotta talous saadaan tasapainoon, on kaikkia menokohtia arvioitava kriittisesti. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, menojen supistuksia ja uudelleenkohdennuksia, verotuksen maltillista kiristämistä sekä panostuksia talouskasvuun. Suomen talous tulee saada nopeasti vahvalle ja kestävälle kasvu-uralle. Kauppataseen kääntäminen positiiviseksi vaatii hallitukselta nyt ripeitä toimenpiteitä erityisesti viennin edistämiseksi.

Suurin tarvittavista rakenteellisista muutoksia on kuntarakenneuudistus. Maassamme on juuri alkamassa väestön ikärakenteen muutoksen nopein vaihe, ja huoltosuhde heikkenee merkittävästi. Aikaa ei siksi ole hukattavaksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu maltilla tällä viikolla virkamiestyön tuloksena julkaistuun selvitykseen kuntarakenteen uudistamisesta. Nyt on aika kuunnella kuntien palautetta ja viedä mahdollisimman laajalla yhteistyöllä kuntakentän välttämätöntä uudistusta eteenpäin. Omana tavoitteenamme on nostaa keskustelun keskiöön kuntien lukumäärän sijaan peruspalvelujen saatavuus ja kuntien kestävä talous. Kansalaisille on turvattava lähipalvelut, mutta samalla on varmistettava, että ne rakentuvat lainarahan sijaan kestävälle taloudelliselle pohjalle. Myös lähidemokratian toteutumisesta on pidettävä huolta. Nyt tarvitaan rakentavia ehdotuksia, ei kuntakarttojen repimistä tai vastustamista ilman vaihtoehtoja. Sellaiseen tämä asia on aivan liian vakava.

Vaikka edessämme on poikkeuksellisen suuria talouden sopeuttamistoimenpiteitä, on yhteiskuntamme heikoimpien asemasta huolehdittava edellistä lamaa paremmin. Kukaan ei saa jäädä turvaverkkojen ulkopuolelle, eikä syrjäytymiskehitystä saa hyväksyä. Yhteiskunnan toimivuuden mittarina toimii edelleen se, miten se huolehtii heikoimmistaan.
On myös syytä sanoa ääneen, että yhteiskunnassamme on ongelmia, joista kaikki eivät ratkea rahalla. Toimiva yhteiskunta tarvitsee taloudellisten resurssien ja yhteiskunnan turvaverkon lisäksi myös arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Arvoneutraalia yhteiskuntaa ei ole olemassa, eikä nuorten kasvaminen arvotyhjiöön kanna hyvää hedelmää. Mitä vaikeampi aika, sitä merkittävämmäksi kestävät arvot yhteiskunnan perustana nousevat.

Vuonna 2010 syrjäytyneitä nuoria oli yhteensä yli 50 000. Tämä on noin 5 prosentti kaikista tämänikäisistä nuorista. Syrjäytymisen kovassa ytimessä on jopa yli 30 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa. Ulkopuolisten nuorten paikantamisella on kiire. Ensisijainen keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoria takaisin työmarkkinoille on koulutus.

Syrjäytymisen juuret ovat usein syvällä nuorten lapsuudessa ja perheiden sisäisissä ongelmissa. Lähes 17 000 lapsella ja nuorella on kotioloissaan sellaisia kriisejä, että yhteiskunta on ottanut heistä huolehtimisen vastuulleen. Valtaosa heistä on huostaan otettuna. Siksi syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeistä on myös ongelmallisten perheiden tukeminen.

Toisen maailmansodan jälkeen lapsuutensa eläneiden ikäluokkien omat elämänkokemukset ovat johtaneet arvojen muuttumiseen. Minun ikäluokkani on voinut aineellisesti melko hyvin, eikä meillä ole ollut sotakokemuksia. Kun elämä on ollut entistä turvatumpaa sekä fyysisesti että taloudellisesti, on ollut mahdollista keskittyä aiempaa enemmän uudenlaisten, ei-aineellisten, arvojen –  itsearvostuksen, sosiaalisten suhteiden ja itsensä toteuttamisen – tavoitteluun.

Sauli Niinistö on eri tilanteissa osoittautunut kunnon arvojohtajaksi, johon voi luottaa myös vaikeina aikoina. Koska presidentin tehtävä ei tule olemaan helppo tulevina vuosina, uskon, että elämän perusarvojen ollessa tasapainossa hän tulee tekemään parhaansa meidän jokaisen kansalaisen puolesta.

Vain antamalla äänesi niille arvoille, joita kannatat, lisäät niiden läpimenon mahdollisuutta.  Äänestämättä jättämisellä kannatat niitä arvoja, joiden et haluaisi olla ohjaamassa meitä suomalaisia tulevaisuudessa.

Vaalien ensimmäinen kierros on ohi, ja on aika kääntää katseet toiseen kierrokseen. Sitä ennen kuitenkin muutama sana eilen päättyneestä kisasta. Kiitoksen ansaitsevat kaikki ehdokkaat, tähän mennessä vaaleissa on nähty vain voittajia.

Voittaja 1. Aivan ensimmäiseksi nostan tietenkin oman puolueeni ehdokkaan, Sari Essayah’n, joka teki todella upean kampanjan. Hän osoitti osaamisellaan ja asiantuntijuudellaan, että myös pienistä puolueista voi nousta valtakunnan vaikuttajaksi. Sari on myös luonteeltaan erittäin sympaattinen, ja uskon, että Suomen kansa saa vielä kuulla paljon hyvää hänestä ja hänen tekemisistään, sekä Euroopassa että täällä kotimaassa.

Voittaja 2. Sauli Niinistö. Varma ja osaava ote koko kampanjan ajan. Gallup-kuninkaalla valtavat paineet seistä paineiden keskellä selkä suorana. Sen hän teki, joten siinä on turvallinen ja isänmaallinen henkilö ja tuleva presidentti.

Voittaja 3. Paavo Väyrynen. Vaalien positiivisin yllätys. On tehnyt valtavan hienon kampanjan. Onnistunut puhdistamaan omaa mainettaan, samalla kun hän on tehnyt erinomaisen palveluksen puolueelleen. Kampanjallaan Väyrynen on nostanut Keskustan takaisin sinne, minne se kuuluu. Kerta kaikkiaan hieno suoritus!

Voittaja 4. Pekka Haavisto. Sympaattinen persoona, joka on voittanut monta väittelyä asiallisella keskustelutyylillään.

Voittaja 5. Paavo Lipponen. Pysyi rauhallisena ja kohteliaana kaikissa keskusteluissa surkeista kannatusluvuistaan huolimatta. Hieno mies, mutta hänen poliittinen uransa on nyt historiaa. Suomalaiset kiittävät.

Voittaja 6. Timo Soini. Uskollinen tyylilleen myös presidentinvaalikampanjassa. Suorasanainen kansanmies.

Voittaja 7. Paavo Arhinmäki. Rohkea nuoren polven vasemmistolainen. Kommenteissaan usein terävä ja esiintymiseltään rento.

Voittaja 8. Eva Biaudet. Globaalin näkökulman edustaja. Nainen, jolla on kova taistelutahto.

Voittaja 9. Suomen kansa. Sai äänestää omia arvojaan ja maailmankuvaansa vastaavaa ehdokasta monipuolisesta ehdokaskaartista.

Ensimmäisellä kierroksella nähtiin vain voittajia, toisella kierroksella heitä on enää yksi – Sauli Niinistö!

Joululoman aikana minulla oli mahdollisuus paikan päältä seurata USA:n presidenttiehdokkaiden kampanjointia esivaalien alla. Presidenttiehdokkaiden valintaprosessi on Yhdysvalloissa pitkä. Vaalivuoden alussa osavaltiot järjestävät isoille puolueille esivaalit, joissa osavaltion republikaanit ja demokraatit valitsevat omat ehdokkaansa presidentinvaaleihin.  Marraskuun alussa pidetään valitsijamiesvaalit, jotka ovat järjestyksessään 57. maan historiassa. Valitsijamiehet puolestaan valitsevat USA:lle presidentin joulukuun puolivälissä.

Poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on hyvin erilainen kuin Suomessa. Amerikkalaisilla edustavat melko mustavalkoista poliittista ajattelua. Joko ollaan vannoutuneita demokraatteja tai republikaaneja, tai sitten ei osallistuta päätöksentekoon ollenkaan. Toinen suuri ero koskee mustamaalaamista. Amerikassa kaikenlainen loanheitto tuntuu olevan sallittua jopa puolueiden sisäisissä esivaaleissa omien ehdokkaiden kesken.

Presidentinvaalit täällä kotimaassa ovat nyt loppusuoralla. Mitään varsinaisia yllätyksiä ei toistaiseksi ole tullut esiin. Vaalikampanjointi on tähän mennessä seuraillut suomalaisen politiikan perinteistä kaavaa. Ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä ovat toimineet melko asiallisesti, ilman suurempaa loanheittoa tai asiattomia henkilöihin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Tällä hetkellä on mahdotonta varmuudella ennustaa, ketkä kaksi ehdokasta nousee toiselle kierrokselle. Vaalien lopputuloksen ja maamme parhaan kannalta on tärkeää, etteivät äänestäjät anna mielipidemittausten tai median edustajien arvostelun ohjailla valintaansa.

Kiitos demokraattisen monipuoluejärjestelmämme, annetaan äänestäjille aito mahdollisuus vaikuttaa ja äänestää sellaista ehdokasta, joka vastaa heidän omia arvojaan. Juuri nämä seikat tekevät poliittisesta järjestelmästämme kaikista sen puutteista huolimatta yhden maailman parhaista.

Toki Suomessakin ilmenee eräänlaista valitsijakunnan ohjailua. Toimittajilla on median kautta mahdollisuus vaikuttaa vaalitulokseen, joko kohtelemalla ehdokkaita epätasa-arvoisesti tai spekuloimalla ja ennustamalla, ketkä ehdokkaista pääsevät toiselle kierrokselle. Siitä huolimatta äänestäjät voivat suuressa määrin vaikuttaa vaalitulokseen. Tämän osoittivat esimerkiksi vuoden 1994 vaalit, jolloin Elisabeth Rehn pienemmän puolueen edustajana eteni toiselle kierrokselle.

Henkilökohtaisesti valinta ensimmäisellä kierroksella on minulle helppo. Jotkut ehkä ajattelevat, että valintani perustuu lojaalisuuteen ja asemaani puolueen sisällä. Toki myönnän, että se on valintaani vaikuttava tekijä. Mutta vielä ratkaisevampaa on, että minulla on ollut monien vuosien ajan etuoikeus tehdä yhteistyötä presidenttiehdokkaan kanssa. Tunnen ehdokkaan energisenä ja erittäin osaavana poliitikkona, jolla on laaja kokemus sekä suomalaisesta että eurooppalaisesta poliittisesta areenasta. Presidenttiehdokas ei myöskään ujostele puolustaa perinteisiä kristillisiä arvoja. Siksi ääneni saa presidenttiehdokas Sari Essayah.

Hallituksen esitys adoptiota koskevan lainsäädännön uudistamisesta on tänä syksynä herättänyt paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Tällä hetkellä adoptiota säätelee vuonna 1985 säädetty laki lapseksiottamisesta. Sitä on muutamaan otteeseen muutettu 90-luvulla ja viimeiseksi vuonna 2009. Nyt hallitus esittää, että vanha laki kumotaan ja adoptiota koskeva lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan.

Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa.  Hallitus esittää, että kotimaiset adoptiot saatetaan lupamenettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden tavoin. Lisäksi kotimaista adoptioprosessia kehitetään muun muassa säätämällä lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta. Asiaan osallisten oikeusturvaa adoptioprosessin eri vaiheissa parannetaan laajentamalla oikeutta hakea muutosta adoptioprosessin aikana tehtäviin päätöksiin.

Kuuma kysymys keskustelussa tuntuu olevan, millaisille pareille oikeus adoptioon annetaan. Adoptiolakiehdotuksen mukaan adoptiota harkittaessa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava periaatetta, jonka mukaan lapsi sijoitetaan perheeseen, jossa hän saa kaksi adoptiovanhempaa. Ehdotuksen mukaan muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä.

Avioliitolla tarkoitetaan suomalaisessa lainsäädännössä yhden miehen ja yhden naisen muodostamaa liittoa. Tähän hallitus ei aio esittää muutosta. Tästä johtuen myös tässä lakiehdotuksessa käytetyt termit ”aviopuolisot” sekä ”kaksi adoptiovanhempaa” voivat tarkoittaa ainoastaan miestä ja naista, jotka ovat avioliitossa keskenään. Tältä osin hallituksen esitys siis vastaa nykyistä lainsäädäntöä.

Tätä nykyisen käytännön jatkamista perustellaan muun muassa sillä, että on lapsen edun mukaista, että adoption hakijoiden parisuhde on vakaalla pohjalla. Vaikka avioerojen määrä on viime vuosina lisääntynyt, katsotaan avioliiton edelleen kuvaavan parisuhteen luonnetta ja ennustavan sen kestävyyttä. Tilastokeskuksen ja Stakesin yhteistyönä julkaiseman laajan tilastoselvityksen (Suomalainen lapsi 2007) mukaan avoparien perheiden alle 18-vuotiaat lapset kokivat vuonna 2005 vanhempien erilleen muuton yli kaksi kertaa niin usein kuin avioparien perheiden lapset.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Jos perheet voivat hyvin, yhteiskunta voi hyvin. Siksi on uskallettava puhua arvoista ja siitä, millainen lainsäädäntö tukee lapsen ja perheiden hyvinvointia. Yleisesti ajatellaan, että suomalaisten yleinen mielipide on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut arvoliberaaliin suuntaan. Siitä huolimatta – näin uskallan väittää – kansan syvissä riveissä on yhä hyvin paljon niitä, jotka edelleen pitävät perinteisiä arvoja yhteiskunnan hyvinvointia tukevana perustana myös lainsäädännölle. Ne ovat pitkään olleet ja ovat edelleen tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Olen tyytyväinen siitä, että kestävät arvot näkyvät myös hallituksen esityksessä adoptiolain uudistamisesta.

Pääministeri Katainen piti tänään puheen Euroopan taloustilanteesta eduskunnalle. Osallistuin keskusteluun. Ohessa 2 minuutin puheeni:

Arvoisa puhemies,

Finanssikriisi on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että koko Euroopan pankkijärjestelmä ja talous ovat romahduksen partaalla. Eurooppa on ylivelkaantunut ja ylivelkaantumista on pakko purkaa eri keinoin.

- Kreikan velkajärjestelyohjelma on tässä vaiheessa erittäin terveellinen muistutus Italian hallitukselle siitä, mihin kyvyttömyys taloutta uudistaviin päätöksiin johtaa. Italian hallituksen kyky tehdä tarvittavia toimenpiteitä on ollut hyvin heikko ja luottamus Berlusconia kohtaan on rapautunut entisestään pahasti. Tässä tilanteessa olisi ensiarvoisen tärkeää, että Italiaan saataisiin mahdollisimman nopeasti poliittisesti uskottava ja toimintakykyinen hallitus.

- Näissä oloissa on helppo ymmärtää, miksi kansalaisten on vaikea hyväksyä, että joudumme käyttämään verovaroja Kreikan tai muiden valtioiden pelastamiseen. Suomalaisten suuttumukseen kun on muitakin syitä; Suomi ja Luxemburg ovat nimittäin ainoat euromaat, joiden budjettivaje ja julkinen velka ovat pysyneet euroalueen vakaus- ja kasvusopimuksen asettamien rajojen puitteissa.

- KD:n eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi voi myös jatkossa päättää Euroopan laajuisiin rahoitusratkaisuihin osallistumisesta itsenäisesti sen mukaan, mikä Suomelle kokonaistaloudellisesti on parasta.

- Pankkien pääomittamiseen ERVV:tä tulee käyttää ainoastaan euromaiden yksimielisellä päätöksellä. Yksimielisyysperiaatteen säilyttäminen euroaluetta koskevan kriisin päätöksenteossa turvaa kaikkein parhaiten Suomen edun toteutumisen. Tästä ei tule luopua.

- Huolimatta siitä, että tähänastisilla pelastustoimilla ei ole ollut toivottua vaikutusta Kreikan kohdalla, ei olisi järkevää luovuttaa ja antaa Euroopan sairaiden talouksien kaataa myös hyvin taloutensa hoitaneiden maiden talous.

Niin kuin pääministerikin totesi puheessaan; mitta on tullut täyteen – linja on muututtava ja kyse on nyt Suomen edun ajamisesta.

Suomi on osallistunut kriisinhallintaoperaatioihin Afganistanissa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Hallituksen ja presidentin on pian yhdessä eduskunnan kanssa päätettävä Suomen toimintalinjasta Afganistanissa jatkossa vuosina 2012–2015.

Käytännössä Suomella on vaihtoehtoja pikaisesta vetäytymisestä kontribuution kohdentamiseen tai sen merkittävään kasvattamiseen. Kaikilla vaihtoehdoilla on niin taloudellinen kuin poliittinen hintansa.

Afganistanissa sotilaiden ja poliisien määrä on jopa alueellisesti erittäin suuri. Onkin aiheellista olla huolissaan siitä, miten tämänkokoinen koneisto tulevaisuudessa onnistutaan saattamaan rauhan kannalle, ilman että se luo alueelle lisää epävakautta.

Yksi ratkaisu riskien minimoimiseen on, että Afganistan palaisi tulevaisuudessa asevelvollisuusarmeijaan, jossa osa afgaanimiehistä suorittaisi parin vuoden mittaisen asepalveluksen. Tämä ei tosin ole varteenotettava vaihtoehto niin kauan kun maassa on paljon aseellista vastarintaa. Päätettäessä Suomen osallistumisesta jatkossa olisi kuitenkin hyvä pitää myös tämä mahdollisuus mielessä.

Vuoden 2015 jälkeen Afganistanissa on todennäköisesti edelleen kansainvälisessä operaatiossa palvelevia sotilaita. Näiden joukkojen tehtävänä tulee olemaan koulutus ja mentorointi, sekä erikoisjoukoilla terrorisminvastaiset tehtävät.

Eduskunta kävi viime viikolla lähetekeskustelun vuoden 2012 talousarviosta. Aikana, jona säästöpaineet ovat suuria eikä ylimääräistä rahaa ole jaossa, on erityisen tärkeää käydä rakentavaa keskustelua siitä, miten olemassa olevat resurssit tulee jakaa. Lähetekeskustelussa puheenvuoroja käytettiinkin eduskunnan tilastojen mukaan yli tuhat.

Oppositio kritisoi hallitusta sekä leikkauksista että menojen kohdentamisesta, varmasti osin aiheellisiakin huomioita esiin nostaen. Talousarviossa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse kokonaisuudesta. Leikkauksia ei voi erottaa menojen uudelleenkohdennuksista eikä menoja pyrkimyksistä muuttaa velkasuhdetta. Siksi toivon, että oppositio julkaisee vaihtoehtobudjettinsa pian, ne antavat paremman pohjan vuoropuhelulle.   

Kun Suomeen keväällä muodostettiin hallitusta, vaadittiin kaikilta mukana olleilta puolueilta paljon kompromissitahtoa ja sovittelukykyä. Hallitusohjelmasta muodostui eräänlainen seisova pöytä; jotkut ruokalajit maistuvat paremmilta, toiset jättäisi mielellään väliin. Sama pätee hallitusohjelman perusteella laadittuun talousarvioon.

Hyvältä talousarviossa maistuu se, ettei lapsiperheiden asemaa heikennetä. Leikkaukset kotihoidontukeen onnistuttiin säästöpaineista huolimatta välttämään. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen panostetaan aikaisempaa enemmän, jotta pystytään takaamaan lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Myös perusturvan korotus osoittaa, ettei hallitus ole unohtanut heikommassa taloudellisessa asemassa olevia.  

Itselleni tästä pöydästä yksi vaikeimmin nieltävistä paloista on polttoaineveron korotus. Tammikuun alussa voimaan tuleva 10,5 sentin korotus dieselin litrahinnassa kuormittaa haja-asutusalueiden elinkeinoelämää ja asukkaita rankalla tavalla. Asukkailla ei maaseudulla julkisen liikenteen puuttuessa ole vaihtoehtoa auton käytölle. Töihin, harrastuksiin ja palvelujen ääreen on kuitenkin liikuttava tammikuun jälkeen aivan samoin kuin ennenkin.

Polttoaineveron korotus rasittaa ensin kuljetusyritysten kassaa, ja siirtyy sitten kuljetusasiakkaiden ja lopulta kuluttajien maksettavaksi. Pitkien välimatkojen Suomessa tuotetta kohti kertyvät kuljetuskilometrit ovat Euroopan suurimmat. Ennen kuin tuote saavuttaa suomalaisen asiakkaan, sen kuljetukseen ja logistiikkaan on käytetty suhteessa enemmän euroja kuin missään muussa EU-maassa. Hallituksen tulee nyt todenteolla käydä tavoitteellista keskustelua siitä, miten luodaan suomalaiselle kuljetusyrittäjyydelle sellainen toimintaympäristö, jossa kuljetusala voi jatkossakin työllistää yli 100 000 suomalaista.  

Kaiken kaikkiaan kyse on arvovalinnoista; talousarvion rakentaminen on ennen muuta priorisointia. Pelkällä rahalla ei kuitenkaan voida hyvinvointia ihmisille taata. Se edellyttää sisäistä tasapainoa, ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja toimivia ihmissuhteita. Liiallisen aineellisen tuloshakuisuuden sijaan on korostettava kestävien arvojen merkitystä. Kristilliset arvot takaavat edelleen parhaiten elämän säilymisen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen turvallisuuden.