Holokausti, eli natsi-Saksan suorittama juutalaisten kansanmurha, on useille tämän päivän lapsille ja nuorille hyvin kaukainen tapahtuma. Miksi siitä tarvitsee vielä puhua?

Tänään 27. tammikuuta on holokaustin muistopäivä. Kun keskitysleirien portit aikoinaan avattiin, ympäröivä maailma joutui todistamaan maailman historian kauheimpia julmuuksia, joita kukaan ei uskonut voivan edes tapahtua. Liian monen tapahtumista selvinneen elämä oli peruuttamattomasti tuhottu ja täynnä traumoja.

On vaikea ymmärtää, miten joku pystyi tällaisiin julmuuksiin. Miten järjestäytynyt yhteiskunta, eurooppalainen maa, on voinut syyllistyä siihen kaikkeen? Tästä huolimatta meidän tulee ymmärtää, että niin tapahtui ja että niin voi tapahtua uudelleen. Valitettavasti näemme tänä päivänä uuden antisemitistiaallon, joka leviää Euroopassa, jopa meidän omassa maassamme.

Lähi-idän ongelmiin etsitään usein syytä uskonnosta. Joillakin alueilla asiaan liittyy radikalisoitumista ja muslimien ääriliikkeitä. Iranin hallitus ilmoittaa säännöllisesti, että Israelin valtio, kuten myös kaikki juutalaiset, on hävitettävä. Ääriryhmät kuten Hamas ja Hizbollah tuovat jatkuvasti esille heidän vihaansa juutalaisia ​​kohtaan. Lisäksi palestiinalaishallinto rohkaisee antisemitismiin koulujen oppikirjoissa.

Antisemitismiä koskevassa värittyneessä yhteiskunnallisessa keskustelussa ohitetaan monesti se asia, että keskustelu koskee Israelia. Emme voi keskustella Israelin turvallisuusongelmista, ellemme näe arabimaailman suunnalta tulevaa vihaa Israelia kohtaan. Tämä tapahtuu muun maailman hiljaisella hyväksynnällä. Arabit eivät hyväksy Israelia naapurivaltioksi, koska Israel on demokraattinen kansakunta ja avoin yhteiskunta, joka haastaa ne, jotka haluavat nähdä yhteiskunnan muuna kuin demokraattisena oikeusvaltiona.

Kun Israel puolustaa itseään sitä vastaan tehdyiltä hyökkäyksiltä, Israelin katsotaan rikkovan tulitaukoa. Kun israelilainen siviili joutuu järjestäytyneen terrori-iskun tai veitsihyökkäyksen kohteeksi ei huomiota kiinnitetä uhriin, vaan terroristiteosta johtuviin israelilaisten poliisien vastatoimiin. On hämmästyttävää, ettei Israelia ja Lähi-itää koskevista uutisraporteista ilmene Israelia ja juutalaisia kohtaan kohdistuvaa vihaa. On hämmästyttävää myös, ettei israelilaisia terrorismin uhreja nähdä yksittäisinä uhreina, kun taas terroristi nähdään usein tragedian uhrina.

Anti-semitismi, jota näemme eurooppalaisessa yhteiskunnassa lisääntyvän, on vain osa siitä, jota juutalaiset kokevat jokapäiväisessä elämässä tämän päivän Israelissa. Kun tänään muistelemme holokaustin uhreja, tulee meidän myös miettiä, miten vastaamme yhä kasvavaan antisemitismiin. Päivä muistuttaa meitä Euroopan pahimmista historian tapahtumista, mutta myös siitä pahuudesta, jota ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Antisemitismi, joka johti siihen, että natsisaksalaiset tuhosivat yli kuusi miljoonaa juutalaista – ja samalla satoja tuhansia romaneja, kehitysvammaisia ja muita vähemmistöjä – oli julma teko ja totaalinen epäonnistuminen koko ihmiskunnan historiassa. Meidän tulee nähdä ja ymmärtää nykyiset uhat. Meidän ei tule olettaa, että aika olisi nyt toinen. Ja – se voi myös koskea muita kansanryhmiä.

Peter Östman

Kansanedustaja

Eduskunnan Suomi-Israel ystävyysryhmän puheenjohtaja