Kotimainen, lähellä tuotettu ruoka, on tae kestävälle kehitykselle

Kuluneen viikon aikana edustin Suomen eduskuntaa Jerusalemissa pidetyssä seminaarissa, jonka järjestäjänä toimi Parlamenttienvälinen liitto IPU yhteistyössä Israelin Knessetin kanssa. Seminaarin ohjelma keskittyi siihen, miten voimme olla rakentamassa yhä kestävämpiä yhteiskuntia. Seminaariin osallistui edustajia Euroopasta ja Etelä-Aasiasta.

Suomella on hyvä maine useimmissa kansainvälisissä yhteyksissä. Myös tässä yhteydessä useat kollegat totesivat, että Suomessa kaikki on paremmin. Toki, Suomi pärjää hyvin monissa kansainvälisissä vertailuissa. Vaikka olemme tietoisia siitä, on tietenkin mukava kuulla, että muualla maailmassa huomataan saavutuksemme. Itse osallistuin työryhmään, joka käsitteli muun muassa maailmanlaajuista ruokahävikki-ongelmaa. Ruokahävikillä tarkoitetaan kaikkea pois heitettyä ruokaa tai raaka-aineita, joka olisi voitu syödä ennen niiden pilaantumista.

Globaalisti 1,3 miljardia tonnia ruokaa menee vuosittain hukkaan. Se on kolmasosa maailman koko elintarviketuotannosta. Numero on hälyttävä. Kyseisellä ruokamäärällä voisi ruokkia 2 miljardia maailman nälkää näkeviä. Miksi niin paljon ruokaa menee hukkaan? Jätettä syntyy koko ruokaketjun aikana niin alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa, ravintoloissa kuin kotitalouksissa.

Suomessa tilanne näyttää kuitenkin paremmalta kuin monissa muissa maissa. Kun esittelin suomalaisia tilastoja, muiden maiden kollegat totesivat, että kaikki on paremmin Suomessa. Henkeä kohti tuotamme kotitalouksissa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Ajattelemme kuitenkin että se on liikaa. Euroopan tilastot ovat kuitenkin vielä synkempiä. Rahassa ruokahävikki merkitsee 143 miljardin euron tappiota Euroopalle. Se, että näin on voinut jatkua, on skandaali. Se on vielä suurempi skandaali, kun meillä on samanaikaisesti miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät nälänhädästä.

On tehtävä sekä pienempiä että isompia toimenpiteitä. Ruokapakkaukset ovat kasvaneet yhä suuremmaksi. Tämä tarkoittaa hävikin lisääntymistä. Parasta ennen päivämäärää voidaan ja pitää tarkistaa. Suomi on jo ryhtynyt toimenpiteisiin. Kuluttajia voidaan kannustaa parempiin kulutustottumuksiin. Voimme ostaa vähemmän kerralla ja oppia syömään ensin vanhin ruoka pois.

Parasta, mitä voimme tehdä, on ostaa kotimaista mieluiten lähellä tuotettua ruokaa. Siten saamme kaikista tuoreinta ja puhdasta ruokaa, jossa on myös pisin säilyvyysaika. Se on samanaikaisesti ympäristökysymys. Lyhyemmät kuljetusmatkat vähentävät kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Tässä tarvitsemme lisää valistusta. Tuotteiden alkuperä, valmistusmaa ja valmistaja tulee näkyä selkeämmin. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta tekee töitä yhdessä ministeriön selkeämpien tuotemerkintöjen aikaansaamiseksi.

Suomi voi toimia esimerkkinä, kun ruokahävikkiä pyritään vähentämään. Sotavuodet kasvattivat esi-isämme hyödyntämään kaiken. Nyt on meidän vuoromme siirtää nämä hyvät käytännöt uusille sukupolville – ja muille ihmisille maailmassa.