Meillä on 2-3 miljardin piilovelka hoivasektorilla

Kesällä eduskunnan istuntokauden aikana meillä on kansanedustajilla mahdollisuus vierailla erilaisissa kesätapahtumissa, jolloin tapaa eri ikäisiä ja eri paikkakunnilta tulevia ihmisiä. Mistä kysymyksestä useimmat kansalaiset ovat huolissaan juuri nyt? Kyse ei ole brexitistä, ei ilmastonmuutoksesta, eikä myöskään maailmantaloudesta – vaan maanläheisestä asiasta, joka vaikuttaa yksilön jokapäiväiseen elämään. Käymieni keskustelujen perusteella vanhustenhoito puhututtaa tällä hetkellä eniten. Kysymys on asetettava prioriteetiksi. Meidän on ymmärrettävä, että ongelma on ollut olemassa jo vuosia ja se kasvaa päivä päivältä. Vanhuksemme kärsivät, omaiset kärsivät ja hoitohenkilökunta lyyhistyy taakan alla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan Suomessa on 330 000 hoitoalan tutkinnon suorittanutta ihmistä. Heistä yhteensä 72 000 työskentelee muussa ammatissa tai matkustaa Ruotsiin tai Norjaan työskentelemään siellä terveydenhuollon parissa. Tänä vuonna lähihoitajakoulutukseen oli vain 4600 hakijaa, kun vielä viisi vuotta sitten luku oli 8600. Hoitoala ei näytä houkuttelevan lisää ammattilaisia.

Vuoteen 2030 mennessä 26 prosenttia Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita, mikä vastaa arviolta 1,5 miljoonaa suomalaista. Tilanne on muuttunut nopeasti kahden viime vuosikymmenen aikana. Työvauhti on muuttunut hoitoalalla entistä nopeammaksi. Hoitajille delegoidaan uusia tehtäviä, ja tehokkuuden nimissä potilaiden sairaala-aikaa lyhennetään, jotta enemmän potilaita voitaisiin hoitaa. Teknologinen kehitys vaatii hoitajilta jatkuvasti uusia taitoja, ja paljon aikaa kuluu erilaisten sähköisten rekistereiden täyttämiseen. Nämä voivat johtaa hoitajien määrällisen ja henkisen taakan kasvuun huolenpidon kustannuksella aiheuttaen kärsimystä niin hoitajille kuin potilaille. Yhä huonommassa asemassa olevat ikäihmiset asuvat kotona samalla kun hoitajapula tekee kotihoidosta yhä harvempaa.

Vanhustenhuollon kasvavia tarpeita ei voida ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tai toteuttamalla maakuntauudistus. Meillä on pula hoitajista. Maailman terveysjärjestön WHO:n arvioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 9 miljoonaa uutta hoitajaa. Hoitajille on kysyntää monissa maissa. Siksi emme voi myöskään luottaa rekrytointiin muista maista.

Nyt on huolehdittava siitä, että hoitajamitoitukseen esitetyt muutokset menevät oikeaan suuntaan. Lisäämällä henkilöstöä asiakaskuntaa kohden hoitajien työ helpottuisi. Mutta mistä saisimme lisää hoitajia tilanteessa, jossa pelkästään sijaisista on pulaa? Hoitajamitoituksen muutosten arvioidaan maksavan 250 miljoonaa euroa. Kyseessä on kuitenkin pieni summa, kun analysoimme todellista ongelmaa.

Jotta hoitoala olisi houkutteleva, palkkojen on oltava kilpailukykyisiä. Merkittävä palkankorotus maksaisi 2-3 miljardia euroa. Meillä on siis 2-3 miljardia piilovelkaa. Onko meillä varaa siihen? Ainakaan meillä ei ole varaa jatkaa kuten tähän asti. Se johtaa vähitellen vanhustenhuollon hajoamiseen sillä aikaa, kun ikäihmiset ovat hiljaa, ja hoitajat sekä omaiset kärsivät.