Mistä lähtien presidentin sananvapautta on rajoitettu?

Kun aloimme saada ensimmäisiä raportteja uudesta koronaviruksesta Kiinassa tammikuun lopulla, tunsin olevani huolestunut. Olemmeko kohtaamassa jotain sellaista, mitä emme ole nykyaikana kokeneet? Helmikuun alussa jaoin ajatukseni eduskunnassa joidenkin kollegoiden kanssa. Harvat vielä siinä vaiheessa ymmärsivät huoltani. Useimmat muistuttivat, että kausi-influenssaa esiintyy joka vuosi. Nyt olemme viisaampia.

Maaliskuun alussa presidentti Niinistö kokosi hallituksen ja oppositiopuolueet yhteiseen neuvonpitoon. Oppositio antoi täyden tukensa presidentin ajatuksille valmiuslain uudistamisesta. Hallituspuolueet olivat vastahakoisia, mutta muutaman päivän pohdinnan jälkeen löydettiin yhteinen linja opposition kanssa. Nyt hallitus on tehnyt opposition tuella useita vaikeita, mutta välttämättömiä päätöksiä. Tarkoituksena on tartunnan leviämisen hidastaminen ja hoitoresurssien riittävyyden takaaminen, jotta mahdollisimman monta henkeä voidaan pelastaa.

Päätösten täytäntöönpanon ja etenkin ministeriöiden ja viranomaisten välisen viestinnän olisi pitänyt toimia paremmin. Monet tartunnan saaneet matkustajat saapuivat maahan hallitsemattomasti saamatta selviä karanteeniohjeita, mikä johti tartunnan saaneiden määrän huomattavaan lisääntymiseen. Valitettavasti tätä jatkui liian kauan.

Viime viikolla presidentti Niinistö ehdotti operatiivisen ryhmän perustamista, joka ottaisi koko koronakriisin hallinnan johtaakseen. Pääministeri Sanna Marin ilmoitti hieman ärsyyntyneenä, että hallitus on tehnyt omat päätöksensä. Yhtäkkiä alettiin käydä keskustelua siitä, onko presidentti ylittänyt toimivaltansa. Tämä keskustelu vaikutti lapselliselta, varsinkin kun pari päivää myöhemmin pääministeri sopi, että valtioneuvosto vahvistaa covid-19-työryhmäänsä ja perustaa uuden operaatiokeskuksen. Se oli juuri sitä, mitä presidentti ehdotti astuessaan kriitikoiden mukaan hallituksen reviirille. Voisi siis ihmetellä, mistä alkaen sanan- ja ilmaisunvapaus ei koske presidenttiä?

Suuri kysymys on, miten yritykset selviävät kriisistä. Yritysten palkkakulut, verot, vuokrat ja muut kulut juoksevat edelleen. Monilla toimialoilla kassavirta on lakannut kuin seinään. Hallitus ja eduskunta työstävät kuumeisesti erilaisia tukimuotoja. Yksi ongelma on, että suuri osa tuesta myönnetään lainana. Suoraa tukea on suunniteltu vain muutaman sadan miljoonan euron verran. On selvää, että meidän on edelleen löydettävä useita selkeitä tukimuotoja eri toimialoille, jotta voimme säästää mahdollisimman monta yritystä ja työpaikkaa.

Edessämme on haastava aika, joka vaatii meiltä kaikilta paljon. Erityisen suurta vastuun taakkaa joutuvat kantamaan lääkärit, hoitajat, poliitikot, yritysjohtajat, opettajat sekä monet muut ammattilaiset ja ihmisryhmät. Kriisi edellyttää, että pidämme yhtä kansakuntana. Se on kaikille paras.

Menneiden sukupolvien kohdatessa kriisejä ja koettelemuksia, rukous on antanut voimaa ja luottamusta. Mekin voimme rukoilla itsemme ja toistemme puolesta.