Oliko Manfred Weber liian konservatiivi?

      Ei kommentteja artikkeliin Oliko Manfred Weber liian konservatiivi?

Euroopan kansanpuolueen (EPP) kärkiehdokkaasta, saksalaisesta kristillisdemokraatista Manfred Weberistä, ei tule Euroopan komission puheenjohtajaa. Suomen kristillisdemokraatit tukivat Weberiä. Johtopaikalle esitetään tämän sijasta toista Angela Merkelin lähipiiriläistä, CDU:n ministeriä Ursula von derLeyeniä. 

EU-vaalien jälkeen EPP-ryhmä on edelleen selvästi Euroopan parlamentin suurin puolueryhmä siitä huolimatta, että EPP:npaikkamäärä laski 182:een. Toiseksi suurimman puolueryhmän sosialistien ja demokraattien ryhmän (S&D) kannatus ylsi vain 154 paikkaan. EPP on säilyttänyt asemansa parlamentin suurimpana poliittisena ryhmänä jo vuodesta 1999.

Kärkiehdokasmenettely otettiin käyttöön vuoden 2014 eurovaalien yhteydessä. Tarkoituksena oli antaa komission puheenjohtajan nimitykselle demokraattisempi leima. Käytännössä järjestelmä rakennettiin niin, että komission puheenjohtajuus menisipuolueryhmälle, joka pärjäisi vaaleissa parhaiten. Komissio on unionin lainsäädäntöä valmisteleva ja toimeenpaneva elin.

Eurooppa-neuvoston esittämässä kompromissipaketissa, josta seuraavaksi EU-parlamentti äänestää, on useita korkeita virkoja. Ursula von der Leyeniä esitetään nykyisen komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin tilalle. Pakettiin sisältyymyös Euroopan keskuspankin johtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja ulkopoliittisen edustajan nimitys. Nimitysprosessista tuli taistelu suurten maiden Ranskan ja Saksan sekä kolmen suurimman puolueryhmän, konservatiivien, sosialistien ja liberaalien välillä. 

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n nykyistä pääjohtajaa Christina Lagardea esitetään Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi. Lagarde on aiemmin toiminut Ranskan kauppa-, maatalous- ja kalastus- sekä valtiovarainministerinä. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi ehdotetaan puolestaan Belgian nykyistä pääministeriä, liberaalien Charles Micheliä. Neljänteen huippuvirkaan EU:n ulkopoliittisen edustajan tehtävään ehdotetaan Espanjan ulkoministeriä, sosiaalidemokraattia JosepBorrellia.

Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa, miten näiden ihmisten valinta vaikuttaa EU:n tulevaan suuntaan. Christine Lagarde (EPP) on kenties tunnetuin esitetyistä henkilöistä. Lagarde on kantanutraskaita salkkuja, kun maailmantaloudessa on myrskynnyt. Hän oli Ranskan talousministeri vuonna 2007 alkaneen maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana ja myöhemmin IMF:n pääjohtajana velkakriisin aikana. 

Toivon, että Lagarde jatkaa tiukkaa finanssipolitiikkaansa, josta hän piti kiinni muun muassa Kreikan kriisin aikana. Olin tuolloineduskunnan suuren valiokunnan jäsen. Ennen jokaista merkittävää päätöstä, luin huolellisesti Lagarden lausunnot talouden ennusteista ja olosuhteista, joiden perusteella IMF tekirahoituspäätöksensä.

EPP:n saama toinen edustaja ja mahdollinen tuleva komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen, on myös kysymysmerkki. Hän näyttää tukevan EU:n vahvempaa yhdentymistä. Mitä tämä tarkoittaa pienelle maalle, kuten Suomelle? Ja miksi Baijerin maanläheinen CSU-poliitikko Manfred Weber ei saanut eurooppalaisten johtajien tukea? Olivatko esteenä kenties hänen kristilliset, konservatiiviset näkemyksensä? Tai koska hän ei kannattanut yhtä voimakkaasti EU:n vahvempaa yhdentymistä, kuten jotkut eurooppalaiset johtavat unelmoivat? 

EU:n kansalaiset halusivat vaaleissa demokraattisemman unionin. Onko EU:n johtajavalintojen lopputulos vastaus kansalaisten toiveeseen? Kysymyksiä on monia ja vain aika antaa vastauksen.