Puutteet lastensuojelussa voivat maksaa elämiä

Vain joitakin viikkoja sitten jouduimme kuulemaan uutisista, kuinka 8-vuotias tyttö joutui elämään jatkuvan tuskan ja väkivallan keskellä tilanteessa, jossa hänen oman isänsä naisystävänsä kanssa olivat pääroolissa. Sosiaaliviranomaiset tiesivät tytön tilanteesta; syyttäjän mukaan tytöstä oli tehty kaksitoista lastensuojeluilmoitusta. Tyttö otettiin muutamiksi kuukausiksi huostaan, ja tuona aikana hän voi paremmin. Hän ei olisi halunnut palata kotiin, mutta lastensuojeluviranomaisten mielestä isälle tuli sallia vielä yksi yritys olla vanhempi. Kaksi kuukautta myöhemmin tyttö oli pahoinpidelty ja tukehdutettu hitaasti kuolemaan.

Kymmenen viime vuoden aikana yhteensä 48 lasta on tapettu kotonaan jommankumman vanhempansa toimesta. Kyselemme, miten tällaista voi tapahtua tämän päivän Suomessa. Lastensuojelun tarve on kasvanut ripeää vauhtia. Vuonna 2010 kunnat käyttivät lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon 619 miljoonaa euroa, ja 236 miljoonaa euroa avohuoltoon.

Vaikka monissa kunnissa on päätetty muuttaa lastensuojelun tuotanto- ja toimintatapoja, lapsen paras ei kaikesta huolimatta aina näytä toteutuvan. Resurssipula on suuri, eikä lastensuojelu ole turvassa taloudellisesti vaikeina aikoina pakolliselta priorisoinnilta.

Myös kynnys huostaanottoon on korkea. Tästä kertoo muun muassa se, että 8-vuotiaan tapauksessa sosiaalityöntekijätiimi kaikkien saamiensa hätäsignaalien jälkeen edelleen valitsi odottaa. Asia ei ole yksinkertainen, eikä syytä lastensuojelun puutteista saa kaataa sosiaalityöntekijöidemme niskaan. He tekevät tärkeätä työtä äärimmäisen rankoissa olosuhteissa, ja tarvitsemme kaiken heidän osaamisensa ja asiantuntemuksensa kehittäessämme lastensuojelua. Keskustelua lainsäädännöstä ja käytänteistä on kuitenkin käytävä avoimesti.

Tiedot lastensuojelun laatueroista, rajoitukset lapsiperheiden arkea tukevissa palveluissa, ja puutteet koulujen oppilashuollossa ovat vakavia signaaleja. Sekä valtion että kuntien tulee asettaa lasten ja nuorten hyvinvointi toimintansa strategiseksi tavoitteeksi, sillä eväät aikuisuuden hyvinvointiin luodaan lapsuudessa.

Lastensuojelun puutteiden korjaaminen maksaa, mutta mikäli toimiin ei ryhdytä, voi hintana olla syyttömien lasten elämät. Ongelmien korjaaminen jälkikäteen on monin verroin ennaltaehkäisyä kalliimpaa, eikä aina edes mahdollista. Parasta ennaltaehkäisyä on perheiden hyvinvointiin panostaminen. Ylivoimaisilta tuntuvat ongelmat ja haasteet perheessä voivat kohdata meistä ketä tahansa. Silloin on tärkeää, että saamme apua ja turvaverkko kantaa.