Vanhustenhoidon henkilökunta väsyy taakkansa alle

Miten hoiva tulevaisuudessa järjestetään? Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen oli yksi Sipilän hallituksen tärkeimmistä tavoitteista. Edellinen hallitus näki valtavasti vaivaa, jotta massiivinen rakenneuudistus olisi saatu maaliin ja muun muassa markkinat avattua enemmän myös yksityisille toimijoille. Hoivauudistus, jota ei koskaan tullut.

Eduskuntavaalien alla kaikki puolueet lupasivat lisää hoitajia vanhuspalveluihin. Uudessa hallitusohjelmassa lausutaan, että hoivahenkilöstölle säädetään minimimitoitus 0,7 ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Superin mukaan mitoitus on kirjoitettu liian väljästi. Liitto vaatii, että mitoitukseen luettaisi vain koulutetut sairaanhoitajat ja lähihoitajat.

Nykyinen minimisuositus on, että vanhusten hoidossa on vähintään 0,5 hoitajaa asiakasta kohden. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan siirtymäkaudella sen varmistamiseksi, että hoitajia on riittävästi, ja että päätös ei vaikuta kotihoidon tilaa heikentävästi. Vaatimuksena on siis, että tehostetun palveluasumisen sekä pitkäaikaisen hoidon yksiköissä olisi vähintään 0,7 työntekijää.

Em. minimitason saavuttamiseksi tarvitaan lähivuosina tuhansia uusia työntekijöitä. Kuntaliiton arvion mukaan tarve on noin 4 500 uutta työntekijää ja kustannukset olisivat yli 200 miljoonaa euroa. Viiden vuoden aikana 10 000 työntekijää terveydenhuoltoalalla jää eläkkeelle, joten uusien työntekijöiden tarve on noin 15 000. Tällä hetkellä noin 1000 hoitajaa valmistuu vuosittain.

Ongelmia ei siis ole lähellekään ratkaistu. Vanhushoivan kasvavaan tarpeeseen liittyvät haasteet eivät ratkea SOTE-palveluiden rakenteita uudistamalla tai maakuntauudistuksen avulla. Meidän on aloitettava perusongelmasta ja uskaltava esittää oikeita kysymyksiä. Miksi hoitajia ei ole riittävästi? Hoitajista on pulaa myös muissa Pohjoismaissa. Monet suomalaiset hoitajat käyvät töissä Ruotsissa tai Norjassa ja jotkut ovat muuttaneet pysyvästi. Miksi? Koska naapurimaissa palkkataso on parempi ja työmäärä kevyempi. Jotkut hoitajat myös vaihtavat toiseen ammattiin jonkin ajan jälkeen, monet loppuunpalamisen vuoksi.

Hoitoalan työntekijät haluaisivat tarjota mahdollisimman hyvää hoivaa. Useimmat ovat kokeneet hoitoalan kutsumusammattina ja haluavat tehdä työn oppimiensa laatuperiaatteiden mukaisesti. Liukuhihnatyö, minuuttiaikataulut ja yksityiskohtiin ulottuva raportointi ja ohjaus synnyttävät stressin. Lopulta on sairaana sekä henkilökunta että vanhukset.

Ongelmaa on lähdettävä purkamaan ratkaisemalla hoitajapula sekä parantamala hoitopaikkojen saatavuutta. Tämä maksaa. Alan palkkausta pitää nostaa ja tarvitaan suurempi määrä hoitajia. Ehkä voimme tässäkin asiassa oppia presidentti Paasikiveltä: ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.”