Tämän viikon Obs-debatissa keskusteltiin hallitusyhteistyöstä otsikolla ”pysyykö hallitus kasassa kevään eduskuntavaaleihin saakka?”. Loanheiton on tapana olla yleinen ilmiö opposition ja hallituksen välisessä keskustelussa. Nyt sitä tapahtui valitettavasti myös hallituspuolueiden välillä. Ikään kuin se ei yksin riittäisi, että Suomi on keskellä syvää taloudellista lamaa. Lähtöasetelma on unohtunut useimmilta. Viime vaalien jälkeen oli pakko muodostaa laajapohjainen hallitus, koostuen puolueista joiden poliittiset tavoitteet eriävät laajalti. Miksi? Muun muassa siksi, että vaalien suuri voittaja, Perussuomalaiset, eivät halunneet sitoutua siihen poliittiseen vastuuseen, joka vaalivoittajilla on tapana. Toisin sanoen, he eivät halunneet liittyä hallitukseen vaalien 2011 jälkeen. Myös Keskusta-puolue päätti pidättäytyä hallitusvastuusta, jotta voi sen sijaan rakentaa kannatustaan oppositiosta käsin.
Viime vuosien aikana tätä hallitusta on usein sanottu Suomen kaikkien aikojen huonoimmaksi. Väite saattaa pitää paikkansa. Mutta toisaalta on syytä ottaa huomioon edellä mainittu lähtötilanne. Olisikohan Suomen asema hyvin erilainen eri hallituspohjalla? Ehkä osittain. Vaatimus ennenaikaisista eduskuntavaaleista kuullaan yhä useammin. Olisiko se ratkaisu Suomen velkaongelmiin, liian suureen julkiseen sektoriin ja byrokratian tehottomuuteen, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin kolme kuukautta aikaisemmin kuin normaalisti? On mahdollista, että mentäisiin nopeammin eteenpäin, mutta siinä tapauksessa edellytyksenä olisi vaalitulos, joka mahdollistaisi hallituspohjan muodostamisen puolueiden kesken, joiden ideologiset näkemykset ovat lähempänä toisiaan. Niihin ongelmiin ja haasteisiin, joiden edessä Suomi tällä hetkellä on, tulee myös löytää ratkaisu. Jos minulta kysyttäisiin vastausta, niin avainsanoja olisivat kilpailukyky ja taloudellinen kasvu. Ilman näitä kahta nimittäjää ei meillä ole hyvinvointia. Tähän keskusteluun kuuluvat verohelpotukset, vähentynyt byrokratia, mutta myös kuntarakenne.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Keskustasta tulisi seuraava pääministeripuolue. Puheenjohtaja Sipilä kritisoi viime viikolla ylisuurta julkista sektoria Suomessa. Hän pitää mahdollisena vähentää julkisen sektorin työntekijämäärää 10 000 henkilöllä. Jaan pitkälti Sipilän näkemyksen. Kysymys tällä hetkellä kuuluu miten vähennys toteutetaan? On helpompi löytää ratkaisuja jos on aluksi yhteinen käsitys siitä, missä ongelmat ovat. Viime vuosien aikana valtio on vähentänyt työntekijöiden määrää, kun taas työntekijöiden määrä kuntasektorilla on lisääntynyt. Tämä kehitys on tapahtunut samanaikaisesti kuin mm. hoitoon pääsyn tarve on kasvanut. En usko, että kukaan haluaa vähentää poliisien, esikoulun opettajien, peruskoulun opettajien tai terveydenhuollon ammattilaisten määrää. Keskusta pyrkii niin pitkään kuin mahdollista pitämään kiinni nykyisenkaltaisista kuntarakenteista. Siten edellä mainittujen välttämättömien säästötoimenpiteiden löytäminen ei tule olemaan mikään helppo yhtälö, jos kunnallinen itsemääräämisoikeus on tärkeämpää kuin peruspalveluihin pääsyn takaaminen asukkaille.