Homoparien adoptio-oikeus on ollut vain yksi lenkki ketjussa, jonka päässä on tavoitteena saada Suomeenkin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä.
Viime vuonna, huhtikuun alussa, vihreiden kansanedustaja, Oras Tynkkynen, jätti eduskunnalle laikialoitteen avioliittolain muuttamisesta. Tynkkynen perusteli aloittensa mm. sillä, että asenteet ovat muuttuneet ratkaisevasti suvaitsevammiksi erityisesti parisuhdelain säätämisen jälkeen. Hän näki lakialoitteensa yhtenä työkaluna keskustelun herättämisessä ja asenteiden muuttamisessa ja että se voi auttaa myös siinä, että seuraavalla hallituskaudella sukupuolineutraali avioliittolaki saataisiin lopulta säädettyä.
Lakialoitteessa ehdotetaan avioliittolakia muutettavaksi sukupuolineutraaliksi siten, että avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä.
Setan edustaja on aikoinaan selostanut “strategian, jolla yhteiskunnallinen sukupuolineutraali avioliitto-ohjelma pystytään toteuttamaan askel askeleelta. Tavoitteena oli edetä samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta hedelmöityshoitojen hyväksymisen kautta ensin perheensisäiseen ja sitten ulkoiseen adoptioon, jonka jälkeen voidaan toteuttaa sukupuolineutraali avioliitto”. Setan strategia on nyt edennyt suunnitelman mukaan. Epäilen, että jo seuravien vaalien jälkeen eduskunta käsittelee yhtä askelta tässä jatkumossa.
Ihanteena tällä hetkellä näyttää olevan sukupuolineutraali avioliitto. Tämä käsitys näyttää kohta vallitsevan myös isoimmissa puolueissa. Tämä kehitys on kuitenkin osa yhteiskunnan ja kulttuurin etääntymistä, siitä kristillisestä perustasta, jolle eurooppalainen yhteiskunta on rakentunut.
Se on myös osoitus siitä, että ideologisia suuntauksia pidetään tärkeämpänä kuin se mihin Luoja on meidät luonut – mieheksi ja naiseksi.