Kuluneen viikon aikana eduskunta käsitteli istunnoissaan esitystä euromaiden ja Euroopan rahoitusvakausvälineen välisen puitesopimuksen muuttamisesta. Vallitsevaan talouskriisiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Kristillisdemokraatit ovat suhtautuneet kriittisesti joihinkin keinoihin, joilla talouskriisiä on yritetty ratkaista. Olemme edelleen sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulee itse vastata talouksistaan vastuullisella tavalla.
Uusi hallitus on kuitenkin terävöittänyt linjaansa talouskriisin hoitamisessa. Viime hallituskaudella vaadimme sijoittajien suurempaa vastuuta sekä vastavakuuksia Suomen kriisimaille myöntämälle rahoitukselle. Nämä vaatimukset on nyt kirjattu hallitusohjelmaan.
ERVV-puitesopimuksen hyväksyminen ei ole mitenkään mukava päätös. Tällaista tilannetta ei yksikään päättäjä olisi Eurooppaan toivonut. Myöskään Suomen takausosuuksien kasvattaminen 8 miljardista eurosta melkein 14 miljardiin euroon ei ole ilonaihe.
Kriisiä ei kuitenkaan ratkaista kritiikillä tai haukkumisella. Opposition suunnalta kritiikki on ollut kovaa, mutta rakentavat ehdotukset ovat loistaneet poissaolollaan. Koska tilanne on äärimmäisen haasteellinen, tarvitaan rakentavaa ja vakavaa keskustelua ratkaisujen löytämiseksi. Mielipiteet siitä, mitä ei pitäisi tai ei olisi pitänyt tehdä, eivät nyt riitä.
Sen sijaan tulee toteutettavat toimenpiteet suhteuttaa kriisin laajuuteen ja mahdollisiin seurauksiin. Tässä tapauksessa kriisi on epäilemättä sekä laaja että syvä, ja vaatii sen vuoksi järeitä toimia rahoitusmarkkinoiden rauhoittamiseksi. Jos Suomi ei olisi osa globaalia taloutta ja siten riippuvainen siitä, olisi tilanne toisenlainen. Siinä tapauksessa voisimme astua syrjään ja katsoa sivusta, selviävätkö muut maat myrskystä omineen. Mutta koska Suomi on vahvasti ankkuroitu globaaliin talouteen, emme voi välttyä myrskyltä. Siksi Suomen hallituksen on käsiteltävä Euroopan kriisiä kansallisen kriisin tavoin.