Suomi on erittäin syvän terveydenhuoltoa koskevan kriisin keskellä. Terveydenhuollon ammattiliitot taistelevat työntekijöidensä paremman palkan ja parempien työolojen puolesta. Ne myös uhkaavat uusilla lakoilla, koska työmarkkinaosapuolet eivät ole pystyneet neuvottelemaan ratkaisua. Nyt kriisi on huipentunut sairaanhoitajien pakkokeinolakiin, jonka Marinin hallitus on tuonut eduskuntaan.
Vanhustenhoidon ja sairaaloiden henkilöstön puute ja aliresursointi ei ole uusi ongelma. Ongelma on ollut esillä koko 2000-luvun ajan. Ennen viime eduskuntavaaleja kaikki puolueet lupasivat lisää hoitajia vanhustenhoitoon.
Pääministeri Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että ympärivuorokautisten hoitoyksiköiden hoitohenkilökunnalle asetetaan vähimmäismitoitus 0,7 hoitajaa yhtä potilasta kohden. Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin mukaan hoitomitoituksen käsite kirjattiin hallitusohjelmaan epämääräisesti. Liitto vaati ja halusi nimenomaisesti lupausta saada lisää koulutettuja lähi- ja sairaanhoitajia. Nyt lähes neljän vuoden hallitusvastuusta huolimatta, ei nykyinen hallitus ole ratkaissut terveydenhuollon kriisiä.
Vajaa vuosi sitten kirjoitin seuraavasti Eduskunnasta-kolumnissani: ”Vaikka hallitus on kasvattanut velkataakkaa seitsemällä miljardilla eurolla, se ei ole priorisoinut ja sijoittanut tarpeeksi budjettivaroja sinne, missä tarve on suurin – esimerkkinä hoitojonojen lyhentäminen ja lisähoitajien palkkaaminen. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet vakavasta terveydenhuollon kriisistä. Pohjanmaalla tilanne on kärjistymässä, mistä on nähtävissä signaaleja, jotka on otettava vakavasti. Suurimmalle osalle terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa työskentelevistä työtilanne on erittäin haastava. Henkilökunta haluaa tarjota hyvää ja ihmisarvoista hoitoa, mutta aivan liian usein heidän on pakko tinkiä omista arvoistaan ja siitä, miten he todella haluaisivat huolehtia asiakkaista. Tähän syynä on usein ajan puute. Henkilökuntaa on liian vähän eikä palkka ole kilpailukykyinen verrattuna muihin toimialoihin – puhumattakaan pohjoismaisesta vertailusta. Monet sairaanhoitajat ovat valinneet ammattinsa, koska he ovat kokeneet sen kutsumukseksi. Mutta tämä kutsumus hiipuu tai hämärtyy, kun työmäärä muuttuu liian raskaaksi.”
Edellä lainattu teksti on tänään yhtä ajankohtainen. Terveydenhuollon kriisi on suurelta osin rahakysymys, mutta koko kriisin ajan hallitus on siirtänyt vastuutaan ja vaatinut asian ratkaisemista työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvottelupöydässä. Hallituksella on vastuu koko terveydenhuoltoalasta ja sen toimivuudesta sekä riittävästä rahoituksesta. Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ainoa maa, jossa sairaanhoitajien peruspalkka on selvästi alle maan keskipalkan.
Marinin hallitus on kohdentanut paljon budjettivaroja moniin eri hankkeisiin, mutta ei ole löytänyt rahaa terveydenhuollon kriisin ratkaisemiseksi. Siksi toistan viime vuoden ehdotukseni. Hallituksen tulisi priorisoida budjettinsa uudelleen ja myöntää puoli miljardia lisärahoitusta palkkakiistan ratkaisemiseksi ja terveydenhuollon työvoimapulan korjaamiseksi. Hoitajat ovat venyneet ja tinkineet tarpeeksi. Kriisi on ratkaistava nyt.