Oliko viisasta sulkea koko Suomi? Miksi emme toimi kuin Ruotsissa? Toipuuko Ruotsi tästä talouskriisistä paljon nopeammin? Tällaisia kysymyksiä on julkisessa keskustelussa kuulunut. Näissä kysymyksissä ja vaatimuksissa on toistaiseksi niukasti todellista viisautta – yksinkertaisesti siksi, että tiedämme niin Suomessa kuin kansainvälisestikin vielä liian vähän koronaviruksesta ja pandemian etenemisestä.
Keskiviikkona pääministeri Marin antoi eduskunnalle ilmoituksen koronakriisin hoidosta. Pääministeri käsitteli asiaa objektiivisesti. Kuukausi sitten hallitus päätti yhdessä yksimielisen eduskunnan kanssa ottaa käyttöön kattavat yhteiskunnalliset rajoitustoimenpiteet. Rajoitusten tarkoituksena on ollut hidastaa ja rajoittaa taudin leviämistä väestön keskuudessa ja varmistaa terveydenhuollon toimintakyky kaikissa tilanteissa. Riskiryhmiin kuuluvien ihmisten elämän ja terveyden suojeleminen on ollut ensisijainen tavoite.
Toistaiseksi Suomi on onnistunut hidastamaan taudin leviämistä ja mukauttamaan terveydenhuollon toiminnan kasvavaan tarpeeseen. Toistaiseksi näyttää siltä, että hallitus on tehnyt oikeita päätöksiä. Suomessa koronaan menehtyneiden lukumäärä asukasta kohden on huomattavasti pienempi kuin länsinaapurissa. Tilastot osoittavat myös sen, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat tehneet upeaa työtä haastavassa tilanteessa.
Kun tällainen vakava ja äkillinen pandemia iskee, on ymmärrettävää, että myös vääriä päätöksiä tapahtuu. Osa päätöksistä on jouduttu tekemään nopeasti ja ministeriöiden välinen koordinointi ja tiedonkulku näyttää epäonnistuneen. Siksi oli paikallaan, että pääministeri Marin myönsi avoimesti monia virheitä tehdyn. Pääministeri on henkilökohtaisesti onnistunut hyvin tiedottaessaan tiedotusvälineitä ja väestöä. Valitettavasti samaa ei voida sanoa kaikista ministereistä. Vakavin virhe oli olla hankkimatta suojavarusteita terveydenhuollon henkilöstölle. Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajalle näytettiin ovea, mutta avoin kysymys on, voidaanko häntä yksin pitää vastuussa kaikkein räikeimmästä suojainkaupasta.
Hallitus alkaa nyt vähitellen purkaa rajoituksia. Yhteiskunnan on sekä taloudellisista, että sosiaalisista syistä alettava mahdollisimman pian jälleen normaaliin toimintaan. Hallitus pyrkii perustamaan nämä askelet niin pitkälle kuin mahdollista terveydenhuollon asiantuntijoiden esittämiin riskinarviointeihin. Kysymys onkin sitten, mitkä asiantuntijat ovat oikeassa. Se, että THL:n ja HUS:n korkeimmat virkamiehet esittävät lähes päivittäin vaihtuvan tilannekuvan, tekee päätöksenteon entistä haasteellisemmaksi sekä hallitukselle että eduskunnalle.
Useimmat asiantuntijat ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä asiasta: vie vielä aikaa, ennen kuin luotettava rokote koronavirukseen tulee saataville. Siksi yhteiskunnan on vähitellen palattava normaaliin. On tärkeää, että se tehdään oikein, ja että meillä on oikeat työkalut selviytyäksemme paluumatkasta. Kannattaa seurata, miten pandemian hallinnassa vielä Suomea paremmin menestyneissä maissa on toimittu. Ratkaisuun kuuluu enemmän väestön testaamista. Ihmisen ei pitäisi tarvita väittää olevansa sairas päästäkseen koronatestiin. Aggressiivisesta testaamisesta olisi hyötyä Suomessakin. Vaikka tekisimme väestön massatestauksia, maksaa se silti vain murto-osan verrattuna niihin miljardeihin, joita työnantajat ja yritykset nyt menettävät. Miljardeihin, jotka lopulta maksaa valtio ja kunnat, eli me veronmaksajat.