Tänä päivänä, vuonna 2015, ehkä kuvittelemme, että kansanmurhien ajat ovat takanapäin. Ajankohtaisessa valossa tarkasteltuna, maailmassa on kuitenkin edelleen jäljellä aseellisia islamistisia ryhmiä Irakissa ja Syyriassa, jotka päättäväisesti ajavat läpi ideologiaansa ei-muslimien käännyttämiseksi, karkottamiseksi tai tuhoamiseksi. Lisäksi Gazan kaistaleella Hamas jatkaa julistustaan, että se tulee jatkamaan taisteluitaan aina siihen päivään asti, kunnes juutalaisvaltio on hävitetty.
Seitsemän vuosikymmentä sitten, Holokausti, oli toteutunut tosiasia. Tuolloin kuusi miljoonaa syytöntä murhattiin. Eikä maailmalla ollut tuolloin uskallusta puuttua asiaan. On aina helpompi tuomita eilispäivä, kuin ottaa kantaa tänään. Kristalliyö vuonna 1938 oli konkreettinen todiste natsismin pahuudesta, ja useimmat tuomitsevat sen myös tänä päivänä. Se pahuus, jota tänään, vuonna 2015 näemme, ei kuitenkaan poikkea aiemmasta kaavasta. Vainojen muodot voivat vaihtua, mutta suvaitsemattomuus on sama kuin aiemmin.
Väkivaltainen viha, joka koettelee aikamme kristittyjä ja juutalaisia ei merkittävästi eroa siitä vihasta, joka koetteli juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Pahinta on, että tämän päivän ideologiat ja hallinnot, jotka edustavat täsmälleen samaa asiaa kuin natsien aikana, kohdataan samalla hiljaisuudella, jota Eurooppa osoitti ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, mutta josta kaikilla tänä päivänä on syvä häpeäntunne.
On vaikea ymmärtää, kuinka maailma voi vaieten katsella meneillään olevaa antisemitismiä ja kansanmurhia assyyreja ja muita ei-muslimeja kohtaan Lähi-idässä, tekemättä sen enempää. Sen vuoksi on tärkeää, että Suomen hallitus kaikin tavoin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, tuomitsee ja aktiivisesti torjuu islamistiset pyrkimykset karkottaa kaikki juutalaiset ja kristityt elinpiiristään.