Kulunut kesä on useimmille suomalaisille merkinnyt enimmäkseen lomailua, lepoa, hyvää ruokaa ja ystävien seuraa. Kukaan ei ole kuitenkaan voinut välttyä ikäviltä uutisilta maailmalta.
Totuttuamme toistuviin uutisiin terrori-iskuista Syyriassa, Irakissa ja Israelissa, on terrori nyt saapunut Euroopan kaduille ja toreille. Jokainen ihmiselämä on ilman muuta yhtä arvokas. On kuitenkin selvää, että lomaansa viettävä suomalainen kokee Brysselin, Nizzan, Istanbulin ja Münchenin iskut konkreettisemmin kuin vastaavat iskut Mosulissa, Aleppossa tai Damaskoksessa.
Sama äärimmäinen väkivaltaideologia, jota vastaan esimerkiksi Israel on joutunut puolustautumaan koko itsenäisyytensä ajan, on perustana sille terrorismille, joka nyt kohdistuu eurooppalaisia vastaan. Myös Suomen täytyy valmistautua puolustautumaan terroristeja vastaan, joilla on sama ideologia kuin esimerkiksi Hamasilla.
12 000 terrorirakettia on laukaistu Israeliin vuosikymmenen ajan. Yli kolme miljoona ihmistä – 40 prosenttia Israelin väestöstä – elää jatkuvasti terroriuhan alla ilman mahdollisuutta normaaliin elämään. Tämä siitä huolimatta, että Israel vetäytyi Gazasta jo vuonna 2005.
Medioissa kuullaan harvoin siitä rasistisesta väkivaltaideologiasta, joka on nyt vallassa Gazassa ja alituisesta ja päivittäisestä kiihottamisesta juutalaisten ja israelilaisten murhiin. Suurin uhri Hamasin veriselle hallinnolle on gazalaiset itse – heille Hamasin valta on merkinnyt väkivaltaa, köyhyyttä ja toivottomuutta. Länsirannalta käsin hallitseva presidentti Abbas edustaa käytännössä vain puolta palestiinalaisista, eikä ole yhdeksän vuoden valtakautensa aikana onnistunut astumaan jalallaankaan Gazaan.
Kun ottaa huomioon alati kasvava globaalin terrorismin uhka, joutuu välillä hämmästymään länsivaltojen sinisilmäisestä suhtautumisesta Lähi-idän ongelmiin. 15 kesäkuuta Israelin poliisi pidätti Mohammed El-Halabin, joka toimii kansainvälisen avustusjärjestö Worl Visionin johtajana Gazassa. Israel oli pidemmän aikaa pitänyt silmällä El-Halabia, jota epäiltiin merkittävästä yhteistyöstä palestiinalaisen terrorijärjestö Hamasin kanssa. Syksyn aikana epäilyille saatiin vahvistus: El-Halabi on tunnustanut olleensa Hamasin jäsen yli 20 vuotta ja että terroristijärjestö antoi hänelle vuonna 2005 tehtäväksi soluttautua World Visioniin. Hän eteni nopeasti järjestön sisällä päästen lopulta sen korkeimmaksi johtajaksi Gazassa. Tämä korkea asema tarkoitti sitä, että hän kontrolloi organisaation kymmenien miljoonien vuotuista budjettia. El-Halabin itsensä mukaan lähes 60 prosenttia World Visionin varoista päätyi suoraan Hamasin aseelliselle siivelle, joka käytti rahat asehankintoihin sekä Israelin ja Gazan rajalla olevien hyökkäystunneleiden kaivamiseen.
Tiistaina julkaistiin toinenkin tapaus Hamasin soluttautumisesta avustusjärjestöihin, kun YK-järjestö UNDP:n henkilöstöön kuuluvaa Waheed Borshia vastaan nostettiin syytteet. Borsh pidätettiin 16 kesäkuuta ja on kuulusteluissa tunnustanut käyttäneensä hyväksi asemaansa UNDP:ssä antaakseen materiaalista ja sotilaallista tukea Hamasille.
Länsimailla on syytä tunnistaa totuus Lähi-idän problematiikassa ja tarkastella minne meidän verovarat päätyvät. Se koskee tukia, jotka maksetaan EU:n, YK:n tai avustusjärjestöjen kautta. Muuten meillä tulee vaikeuksia puolustautua terrorismia vastaan myös kotikentällä.