Koen iloa ja myös tiettyä ylpeyttä saadessani esitellä palan hienoa maakuntaamme Kristillisdemokraattiselle Eduskuntaryhmälle. Kun muualla Suomessa puhutaan Pohjanmaasta, on kaksi asiaa, jotka nostetaan esiin – yrittäjyyshenki ja hyvinvointi. Näihin tulen palaamaan puheessani myöhemmin.
Yleistä taloudesta ja sen haasteista
Tulen puheessani keskittymään yleiseen taloudelliseen tilanteeseen, keskusteluun hyvinvointiyhteiskunnasta, kuntaliitoksista, yrittäjyydestä sekä analyysiin maakuntamme tulevaisuuden edellytyksistä.
Kun Kataisen hallitus keväällä 2011 muodostettiin, nousi yksi kysymys ylitse muiden kysymysten. Eurokriisi ja tuohon aikaan erityisesti Kreikan kriisi. Pitkät keskustelut säätytalolla koostuivat toki monista muistakin kysymyksistä. Kaikki mukana olleet tiesivät, että hallituskaudesta tulee vaikea. Ei ainoastaan taloudellisesti, vaan myös poliittisesti. Nyt hallitus on toiminut kolme vuotta ja saanut osakseen kritiikkiä puutteellisesta päätöksentekokyvystä ja epäselvistä selityksistä poliittisia linjavetoja koskien. Perusteita kritiikkiin on. Kyllä vain. Tämä hallitus, kuten aiemmat hallituksetkin, on varmasti tehnyt virheitä. Ja yleensä suurimmat virheet ovat syntyneet sen takia, että hallitus ei ole perehdyttänyt hallituskumppaniaan tarpeeksi perinpohjaisesti päätöksiin, tai epäselvyydestä viestinnässä ulkomaailman kanssa.
Osa kriitikoista on mennyt kritiikissään niin pitkälle, että tämä hallitus on nimetty huonoimmaksi hallitukseksi kautta aikain. Ehkä nämä kritisoijat ovat unohtaneet alkutilanteen ja toimintaympäristön, jossa Suomi nykyisin elää. Tosiasia on, että Suomi elää pisintä taloudellisen taantuman ajanjaksoa 150 vuoteen. Nordean pääekonomisti Kangasharju vertaili viime viikolla pitkäaikaissuhdanteita maamme historiassa. Kangasharjun mukaan saamme palata aina vuoden 1913 lamaan saakka löytääksemme yhtä negatiivisia lukuja bruttokansatuotteen supistumisessa. Monet, jotka edelleen muistavat 1990-luvun laman tietävät, että kesti kuusi vuotta saavuttaa jälleen se BTK:n taso, jossa oltiin ennen taantumaa. Ennusteiden mukaan voi viedä 9 vuotta, huolimatta taloudellisesta kasvusta, ennen kuin saavutamme sen BKT tason, joka oli ennen vuotta 2008. Halusin mainita nämä vertailut, jotta ymmärrämme kriisin laajuuden sekä sen mukanaan tuomat haasteet. Osittain myös sanoakseni ei, en ole valmis hyväksymään kaikkea sitä kritiikkiä joka maan hallitukseen kohdistuu.
Miksi ei? Siksi, että hallitusohjelma sisälsi useita rakenneuudistuksia, jotka tulee toteuttaa tällä hallituskaudella. Jo eduskuntavaalien aikaan, ja oikeastaan siitä huolimatta vaikka meillä olisikin ollut taloudellista kasvua ajanjaksolla 2011-2015, olimme tietoisia kestävyysvajeesta, kuten myös kasvavasta valtionvelasta. Nämä jo silloin tiedossa olleet ongelmat, yhdessä odotettua heikomman taloudellisen kasvun kanssa, kasvattavat painetta lisäsäästöihin ja -uudistuksiin. Hallitus on toteuttanut puolustusvoimauudistuksen. Meidän oma ministerimme jatkoi uudistustoimenpiteitä sekä poliisi- että pelastustoimessa. Hallitus on myös onnistunut sopimaan yhteensä 5,5 miljardin euron sopeutustoimista. Nämä koostuvat sekä leikkauksista että veronkorotuksista. Mutta se ei riitä. Tarvitaan jotain radikaalimpaa, jos aiomme selvitä sekä velkaantumisesta että kestävyysalijäämästä pitkällä aikavälillä. Juuri tämän vuoksi sekä sosiaali- ja terveydenhoidon uudistuksen että kuntauudistuksen toteuttaminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Mutta miksi toiminta on niin hidasta? Nämä ovat suuria uudistuksia ja kysymykset ovat monimutkaisia. Lisäksi heitä, jotka kykenevät hallitsemaan koko kokonaisuuden on aivan liian vähän. Edes niin kutsutut perustuslakiasiantuntijat eivät vaikuta ymmärtävän kokonaiskuvaa. Asetutaanpa sitten kunnalliskentälle ja siellä oleviin poliittisiin jännitteisiin, tuolloin voidaan saada jonkinlainen kuva vaikeusasteesta. Eduskuntaryhmämme on kuntarakenneuudistuksessa yrittänyt etsiä käytännöllisiä ratkaisumalleja. Emme ole priorisoineet hallintomalleja, vaan haluamme sen sijaan turvata mahdollisuudet hyviin peruspalveluihin kansalaisille, niin yhdenvertaisin perustein kuin mahdollista. Täysin perustuslain hengessä. Siitä nimittäin on kyse: Kuinka me tulevaisuudessa onnistumme parhaiten turvaamaan toimivat hyvinvointipalvelut kansalaisille, pääsyn hyvään hoitoon ja hyvään koulutukseen kilpailukykyisellä kustannustasolla. Kaiken kaikkiaan, vaikka uudistustyö etenee hitaasti, olen vakuuttunut että tämä hallitus tulee saattamaan tehtävänsä loppuun mitä tulee rakenneuudistuksiin. Osa rakenneuudistusten vaikutuksista huomataan sitä vastoin vasta muutamien vuosien kuluttua.
Kilpailukyky Suomen tulevaisuudenhaasteena
Miltä Suomen tulevaisuus tulee näyttämään? Kuinka parantaa kilpailukykyä tilanteessa, jossa maailma pienenee, jossa tavarat yhä helpommin ja nopeammin siirtyvät maasta toiseen.
Menneen viikon aikana olen vieraillut toisten eduskuntakollegoideni kanssa kouluissa Vaasassa, Kokkolassa ja Larsmossa. Kouluvierailut on järjestetty sen vuoksi, että siitä kun valtiopäivät aloittivat toimintansa, on kulunut 150 vuotta. Olen selkokielellä selventänyt, mitkä ovat hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilarit: ne muodostuvat toimivasta ja vapaasta demokratiasta, hyvästä koulutuksesta, hyvästä terveydenhuollosta ja yhteiskunnallisesta turvallisuudesta. Yleensä nimetään nämä, kun puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Yksi asia, joka usein unohdetaan ja jonka tämän vuoksi nostan esiin, on yrittäjyyteen ja kilpailukykyyn tehtyjen panostusten tärkeys. Kahden viime vuoden aikana on keskusteltu paljon heikentyneestä kilpailukyvystämme. Suomi sijoittuu kolmanneksi kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa, jonka maailman talousfoorumi WEF on tehnyt.
WEF:in mukaan Suomen heikkouksia ovat markkinoiden pieni koko, makrotalouden hauraus ja tehottomat työmarkkinat. Mutta on hyvä pitää mielessä, että toisessa vertailuissa, jonka Institute of Management (IMD) teki keväällä, Suomi sijoittui sijalle 20. Kun puhutaan kilpailukyvystä, tulee huomioida, että ei puhuta vain palkkakustannuksista vaan myös tuottavuudesta ja laadusta.
Pohjanmaan näkymät hyvät, mutta…
Vaikka Pohjanmaan maakunta selviytyykin hyvin kansallisissa vertailuissa, ei meillä ole varaa jäädä lepäämään laakereille ja olettaa että kaikki tulee järjestymään.
Meillä on kolme rannikkokaupunkia, Vaasa, Pietarsaari ja Kokkola vientiorientoituneine teollisuuksineen, joiden alihankkijaverkosto ulottuu myös maakuntaan. Jos katsomme lukuja, niin 75% Pohjanmaalaisten teollisuusyritysten liikevaihdosta koostuu viennistä, kun taas Keski-Pohjanmaalla vastaavat luvut heilahtelevat 45-75% välillä.
Miksi maakunnallamme on mennyt muuta Suomea paremmin? Olisikohan parempien poliitikkojen ansiota. Tuskinpa. Väitän, että siihen on olemassa kolme pääasiallista syytä. Ensimmäinen tekijä on yrittäjyyden merkitys. Toinen tekijä on innovaatiokyky – että yritykset ovat hakeutuneet erikoissektoreille ja ovat löytäneet uusia markkinoita. Kolmas tekijä on elävä kaksikielisyys, joka laajemmassa merkityksessä toimii myös sillanrakentajana toisten kielten ja kulttuurien oppimiselle. Nämä tekijät yhdistettyinä ovat vahvuuksia, joita meidän tulee edelleen vaalia ja jotka meidän tulee ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa.
Mitä tulee puhuttuun kuntarakenneuudistukseen, toivon että me poliitikot näkisimme vahvuudet alueella, jota itse kutsun mielelläni rannikkopohjanmaaksi. Meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa vahvempi pohjanmaa. Mutta, jotta se tulee onnistumaan, täytyy meidän luopua kahdesta asiasta. Tarpeettomasta itsekkyydestä ja turhista kieliriidoista. Maakunnan houkuttelevuutta tulisi lisätä, meillä olisi mahdollisuus positiiviseen paluumuuttokehitykseen. Mitä tulee Pietarsaaren seutuun, olen edelleen toiveikas, että me kunnissamme löytäisimme toisemme, katsoisimme vahvuuksia ja mahdollisuuksia ja rakentaisimme uuden yhteisen kunnan, joka voisi toimia hyvässä yhteistyössä sekä Kokkolan että Vaasan kanssa. Se hyödyttäisi yrityksiämme ja lopulta kaikkia asukkaita.