Hallituksen esitys adoptiota koskevan lainsäädännön uudistamisesta on tänä syksynä herättänyt paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Tällä hetkellä adoptiota säätelee vuonna 1985 säädetty laki lapseksiottamisesta. Sitä on muutamaan otteeseen muutettu 90-luvulla ja viimeiseksi vuonna 2009. Nyt hallitus esittää, että vanha laki kumotaan ja adoptiota koskeva lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan.
Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Hallitus esittää, että kotimaiset adoptiot saatetaan lupamenettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden tavoin. Lisäksi kotimaista adoptioprosessia kehitetään muun muassa säätämällä lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta. Asiaan osallisten oikeusturvaa adoptioprosessin eri vaiheissa parannetaan laajentamalla oikeutta hakea muutosta adoptioprosessin aikana tehtäviin päätöksiin.
Kuuma kysymys keskustelussa tuntuu olevan, millaisille pareille oikeus adoptioon annetaan. Adoptiolakiehdotuksen mukaan adoptiota harkittaessa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava periaatetta, jonka mukaan lapsi sijoitetaan perheeseen, jossa hän saa kaksi adoptiovanhempaa. Ehdotuksen mukaan muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä.
Avioliitolla tarkoitetaan suomalaisessa lainsäädännössä yhden miehen ja yhden naisen muodostamaa liittoa. Tähän hallitus ei aio esittää muutosta. Tästä johtuen myös tässä lakiehdotuksessa käytetyt termit “aviopuolisot” sekä “kaksi adoptiovanhempaa” voivat tarkoittaa ainoastaan miestä ja naista, jotka ovat avioliitossa keskenään. Tältä osin hallituksen esitys siis vastaa nykyistä lainsäädäntöä.
Tätä nykyisen käytännön jatkamista perustellaan muun muassa sillä, että on lapsen edun mukaista, että adoption hakijoiden parisuhde on vakaalla pohjalla. Vaikka avioerojen määrä on viime vuosina lisääntynyt, katsotaan avioliiton edelleen kuvaavan parisuhteen luonnetta ja ennustavan sen kestävyyttä. Tilastokeskuksen ja Stakesin yhteistyönä julkaiseman laajan tilastoselvityksen (Suomalainen lapsi 2007) mukaan avoparien perheiden alle 18-vuotiaat lapset kokivat vuonna 2005 vanhempien erilleen muuton yli kaksi kertaa niin usein kuin avioparien perheiden lapset.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Jos perheet voivat hyvin, yhteiskunta voi hyvin. Siksi on uskallettava puhua arvoista ja siitä, millainen lainsäädäntö tukee lapsen ja perheiden hyvinvointia. Yleisesti ajatellaan, että suomalaisten yleinen mielipide on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut arvoliberaaliin suuntaan. Siitä huolimatta – näin uskallan väittää – kansan syvissä riveissä on yhä hyvin paljon niitä, jotka edelleen pitävät perinteisiä arvoja yhteiskunnan hyvinvointia tukevana perustana myös lainsäädännölle. Ne ovat pitkään olleet ja ovat edelleen tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Olen tyytyväinen siitä, että kestävät arvot näkyvät myös hallituksen esityksessä adoptiolain uudistamisesta.