Joululoman aikana minulla oli mahdollisuus paikan päältä seurata USA:n presidenttiehdokkaiden kampanjointia esivaalien alla. Presidenttiehdokkaiden valintaprosessi on Yhdysvalloissa pitkä. Vaalivuoden alussa osavaltiot järjestävät isoille puolueille esivaalit, joissa osavaltion republikaanit ja demokraatit valitsevat omat ehdokkaansa presidentinvaaleihin. Marraskuun alussa pidetään valitsijamiesvaalit, jotka ovat järjestyksessään 57. maan historiassa. Valitsijamiehet puolestaan valitsevat USA:lle presidentin joulukuun puolivälissä.
Poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on hyvin erilainen kuin Suomessa. Amerikkalaisilla edustavat melko mustavalkoista poliittista ajattelua. Joko ollaan vannoutuneita demokraatteja tai republikaaneja, tai sitten ei osallistuta päätöksentekoon ollenkaan. Toinen suuri ero koskee mustamaalaamista. Amerikassa kaikenlainen loanheitto tuntuu olevan sallittua jopa puolueiden sisäisissä esivaaleissa omien ehdokkaiden kesken.
Presidentinvaalit täällä kotimaassa ovat nyt loppusuoralla. Mitään varsinaisia yllätyksiä ei toistaiseksi ole tullut esiin. Vaalikampanjointi on tähän mennessä seuraillut suomalaisen politiikan perinteistä kaavaa. Ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä ovat toimineet melko asiallisesti, ilman suurempaa loanheittoa tai asiattomia henkilöihin kohdistuvia hyökkäyksiä.
Tällä hetkellä on mahdotonta varmuudella ennustaa, ketkä kaksi ehdokasta nousee toiselle kierrokselle. Vaalien lopputuloksen ja maamme parhaan kannalta on tärkeää, etteivät äänestäjät anna mielipidemittausten tai median edustajien arvostelun ohjailla valintaansa.
Kiitos demokraattisen monipuoluejärjestelmämme, annetaan äänestäjille aito mahdollisuus vaikuttaa ja äänestää sellaista ehdokasta, joka vastaa heidän omia arvojaan. Juuri nämä seikat tekevät poliittisesta järjestelmästämme kaikista sen puutteista huolimatta yhden maailman parhaista.
Toki Suomessakin ilmenee eräänlaista valitsijakunnan ohjailua. Toimittajilla on median kautta mahdollisuus vaikuttaa vaalitulokseen, joko kohtelemalla ehdokkaita epätasa-arvoisesti tai spekuloimalla ja ennustamalla, ketkä ehdokkaista pääsevät toiselle kierrokselle. Siitä huolimatta äänestäjät voivat suuressa määrin vaikuttaa vaalitulokseen. Tämän osoittivat esimerkiksi vuoden 1994 vaalit, jolloin Elisabeth Rehn pienemmän puolueen edustajana eteni toiselle kierrokselle.
Henkilökohtaisesti valinta ensimmäisellä kierroksella on minulle helppo. Jotkut ehkä ajattelevat, että valintani perustuu lojaalisuuteen ja asemaani puolueen sisällä. Toki myönnän, että se on valintaani vaikuttava tekijä. Mutta vielä ratkaisevampaa on, että minulla on ollut monien vuosien ajan etuoikeus tehdä yhteistyötä presidenttiehdokkaan kanssa. Tunnen ehdokkaan energisenä ja erittäin osaavana poliitikkona, jolla on laaja kokemus sekä suomalaisesta että eurooppalaisesta poliittisesta areenasta. Presidenttiehdokas ei myöskään ujostele puolustaa perinteisiä kristillisiä arvoja. Siksi ääneni saa presidenttiehdokas Sari Essayah.