Euroopan unioni on jälleen kerran näytellyt näkyvää roolia viikon politiikassa. Alkuviikolla analysoitiin Kreikan parlamenttivaaleja ja Ranskan presidentinvaaleja. Vaalitulos kuvastaa Euroopassa parhaillaan vallalla olevaa rauhattomuutta. Hälytyskellot alkavat soida. Äärioikeistolaisuus leviää, populismi kukoistaa ja yleinen tyytymättömyys kytee pinnan alla. Eikä suotta; talouspolitiikkaa ei ole hoidettu toivottavalla tavalla. Tämän turbulenssin keskellä on syytä pysähtyä hetkeksi katsomaan taaksepäin ja pohtia, miksi Eurooppa näyttää tänä päivänä tältä.
9. toukokuuta vietetään perinteisesti Eurooppa-päivää EU:n syntymisen muistoksi. Myös tänä vuonna Eurooppa-päivää vietettiin eri puolilla Suomea. Ranskalainen valtiomies ja asianajaja Robert Schuman julkisti 9. toukokuuta vuonna 1950 esityksensä järjestäytyneestä Euroopasta, jota hän piti edellytyksenä rauhan säilymiselle. Ranskan ulkoministerinä vuosina 1948–52 toiminut Schuman tunnetaan yhtenä keskeisenä aloitteentekijänä yhtenäisen Euroopan puolesta. Hän laati kansainvälisesti arvostetun Schumanin suunnitelman yhdessä toisen ranskalaispoliitikon, Jean Monnet’n, kanssa. Suunnitelma loi perustan sille, mitä nykyisin kutsumme Euroopan unioniksi. ”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan
kohdistuviin uhkiin. Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään.” Näin Schuman linjasi ehdotuksessaan.
Toisen maailmansodan päättyessä oli 60 miljoonaa ihmistä joutunut uhraamaan henkensä, oli tapahtunut historian pahin kansanmurha, ja ydinasetta oli käytetty ensimmäistä ja toistaiseksi ainutta kertaa. Maailma oli väsynyt sotaan vuonna 1945. Näiden tapahtumien valossa yhteistyötä joidenkin Euroopan johtavien maiden kesken pidettiin menetelmänä välttää sota. Se oli samalla
lähtölaukaus nykyiselle Euroopan unionille.
EU oli alun perin rauhan ja solidaarisuuden projekti. Solidaarisuus ei kuitenkaan toimi, ellei se ole kaksisuuntaista. Talouskriisin hoito vaatii kaikilta euromailta sitoutumista saattaa oma taloutensa
tasapainoon. Vastavalittu Ranskan presidentti Hollande lupasi vaalikampanjansa aikana neuvotella uudelleen talouskurisopimuksen, josta EU-johtajat vastikään sopivat. Hollanden ehdotus on vaarallinen. Velkarahalla aikaansaatu taloudellinen kasvu on keinotekoista, ja lasku siitä lankeaa maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin. Elvytystoimien ja velkarahan avulla tehdyt investoinnit
eivät välttämättä aina johda talouskasvuun. Esimerkiksi Espanjassa on investoitu mittavasti infrastruktuuriin, Espanjan moderni rautatieverkko on yksi maailman parhaimmista. Valitettavasti kuitenkin myös tämän hankkeen kustannukset näkyvät nyt suuressa julkisessa velassa.
Epävarmuus Kreikan tulevaisuudesta jatkuu, mistä johtuen euron kurssi on ollut laskussa monena päivänä peräkkäin. Samalla kun kreikkalaiset ja muu Eurooppa odottaa, millainen hallitus viikonlopun vaalien jäljiltä saadaan aikaan, jatkavat monet raskaansarjan poliitikot erityisesti Saksassa paineen luomista Kreikan suuntaan. Jos lupaukset leikkauksista petetään, jätetään maa oman onnensa nojaan.
Tällaisissa merkeissä vietettiin Eurooppa-päivää tänä vuonna. On hyvä muistaa, että tuhoisan sodan alusta entisen Jugoslavian alueella on kulunut vasta 20 vuotta. 1990-luvun alun vuosia leimasivat tykistö- ja sala-ammunnat. Kranaatit putoilivat silloin, kun ihmiset osasivat niitä vähiten odottaa. Lapset ja vanhukset tapettiin, kun he jonottivat leipää ja vettä. Kaksikymmentä vuotta sodan jälkeen haavat ovat vielä tuoreita. Euroopan saattamiseksi tasapainoon tarvitaan vielä paljon työtä, ei ainoastaan taloudellisesti.