Kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.) jätti helmikuun lopussa kirjallisen kysymyksen eutanasiasta. Edustaja Kaikkonen kysyy, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eutanasian sallimiseksi Suomessa.
Vastauksena edustaja Kaikkosen kysymykseen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson esittää mm. seuraavaa: ”Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE toteaa vuonna 2011 tehdyssä kannanotossaan, että saattohoitoa ja palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa on tuettava ja edistettävä. Samoin ETENE katsoo, että kuolinavun tarvetta on syytä ajoittain arvioida uudelleen tilanteiden muuttuessa. Edelleen ETENE katsoo, että ennen kuin voidaan ottaa sitovasti kantaa eutanasian mahdollisuuteen, tulisi olla selkeitä vastauksia moniin eettisiin ongelmiin, kuten kärsimyksen arvottamiseen, eutanasiapäätösten tekemiseen ja vastuisiin sen toteuttamisesta.”
Geriatrian professori Raimo Sulkava ennusti Savon Sanomien haastattelussa 4. helmikuuta, että aktiivinen kuolinapu laillistetaan lähitulevaisuudessa myös Suomessa. Sulkava on samaisen neuvottelukunnan (ETENE) jäsen, jonka kannanottoon peruspalveluministeri vastauksessaan viittaa.
Aktiivisella kuolinavulla tarkoitetaan kuoleman aktiivista tarkoituksellista jouduttamista tilanteessa, jossa vamma tai sairaus on johtamassa kuolemaan. Yleensä tämä tehdään määräämällä suuria annoksia morfiinia, barbituraatteja tai erilaisia lääkeaineiden yhdistelmiä. Suuressa osassa maailmaa aktiivinen kuolinapu on kielletty. Keskustelua asiasta käydään kuitenkin kaikkialla.
Tärkeimpinä argumentteina aktiivisen kuolinavun laillistamisen puolesta käytetään yleensä henkilön itsemääräämisoikeutta sekä ”oikeutta arvokkaaseen elämään”. Yhä useammin tällaisia ajatuksia on kuultu humanistien suusta. Ruotsin Lääkäriliiton etiikka- ja vastuuneuvoston mukaan kuolinavun laillistaminen sisältää riskin, että osaa potilaista painostettaisiin itsemurhaan. Myös ruotsalainen vammaisjärjestö Handikappades riksförbund on todennut, että kuolinapu nakertaa ihmisarvoa.
Yksi kristillisen ihmiskäsityksen peruslähtökohdista on elämän koskemattomuus. Aktiivisen kuolinavun laillistaminen olisi myös ristiriidassa lääkäreiden eettisten ohjeiden kanssa. Lääkärivalassa sanotaan muun muassa: ”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”
Ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästä ja kuolemasta. Kristillisellä kirkolla on pitkä perinne ilmoittaa kirkossa seurakunnan jäsenen kuolemasta. Useimmiten pappi toteaa seurakunnalle, että Elämän ja kuoleman Herra on kutsunut tästä ajasta iankaikkisuuteen jonkun seurakunnan jäsenen. Mikäli aktiivinen kuolinapu laillistettaisiin, pitäisi tätäkin fraasia loogisuuden nimissä muuttaa. Kärjistetysti sanoen pitäisi kuuluttaa, että lääketiede on kaikkitietävässä viisaudessaan päättänyt lyhentää sen ja sen ihmisen elämää. Tällaisessa kehityksessä en halua olla mukana.
Kipu ja suru ovat osa elämää. Hoidon avulla voidaan tänä päivänä – kiitos modernin lääketieteen ja kipua lievittävien lääkkeiden – tarjota arvokasta hoitoa aina elämän loppuvaiheeseen asti. Omatuntoni ei salli minun olla mukana vaikuttamassa eutanasian laillistamisen puolesta.