Huomenna avataan vuoden 2013 valtiopäivät, ja eduskunta aloittaa jälleen istuntotyöskentelyn. Keväästä on varmuudella tulossa haastavien poliittisten päätösten aikaa, mutta rohkenen toivoa sen tuovan mukanaan myös rohkeita ratkaisuja ongelmiin.
Aloittaessaan työnsä hallitus asetti keskeiseksi talouspoliittiseksi tavoitteekseen julkisen talouden vakauttamisen ja velkasuhteen taittamisen. Tavoite on aivan oikea. Vain katkaisemalla velkaantuminen voimme varmistaa, että kansalaiset saavat jatkossakin laadukkaita maksuttomia peruspalveluja.
Sopeutustoimia on tähän mennessä tehty sekä leikkaamalla menoja että nostamalla veroja. Kun näin tehdään, on tärkeää ottaa huomioon kokonaisuus ja eri toimenpiteiden vaikutukset. Veronkorotukset eivät saa heikentää kilpailukykyä ja sitä myötä johtaa verotuottojen pienenemiseen. Jos veropäätökset tekevät Suomesta yrityksille vaikean paikan elää, on veronkorotuksista valtiontaloudelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi veroratkaisuja tehtäessä onkin jatkuvasti muistettava kysyä, mitkä niiden vaikutukset ovat yritysten kilpailukykyyn.
Yritysten kilpailukyky on Suomen talouden perusta. Työtä on tehtävä sen eteen, etteivät teollisuuden työpaikat karkaa ulkomaille. Työn ja yrittäjyyden on oltava kannattavaa Suomessa. Veropäätösten osalta tämä voi tarkoittaa muun muassa yhteisöveron tason uudelleen arviointia. Mielestäni Suomen olisi syytä selvittää, edistäisikö yhteisöveron laskeminen Ruotsin tasolle 22 prosenttiin työpaikkojen säilymistä ja syntymistä Suomessa. Toinen vaihtoehto olisi Viron malli, joka kannustaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Muutokset yhteisöveron tasossa pitäisi kuitenkin sitoa työmarkkinaratkaisuihin, jotta ne varmasti päätyisivät suomalaisten työpaikkojen eivätkä ainoastaan suurten yritysten hyväksi.
Toinen verotukseen liittyvä yritysten toimintaympäristöön vaikuttava asia on polttoaineverotus. Viime vuoden alussa toteutettu polttoaineverotuksen nosto on lisännyt kotimaisten kuljetusyritysten kustannuksia merkittävästi. Polttoaineveronkorotuksen toisessa vaiheessa onkin tärkeää huomioida sen kompensoiminen kone- ja kuljetusalan yrittäjille verotilijärjestelyn kautta. Tämän kautta yritykset pystyvät säilyttämään kilpailukykynsä veronkorotuksesta huolimatta, eivätkä kustannukset siirry kansalaisten maksettaviksi tuotteiden hintoihin.
Veropolitiikassa tarvitaan tasapainoa, menoleikkauksia tehtäessä puolestaan halua katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Menoleikkaukset eivät saa olla sellaisia, että ne johtavat kasvaviin ongelmiin, joita sitten verovaroilla on paikattava. Siksi perheisiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön on panostettava tiukassakin taloustilanteessa; se maksaa itsensä monin verroin takaisin. Tämän tasapainon säilyttäminen kevään ratkaisuissa on hallituksen talouspolitiikan onnistumisen kannalta ehdottoman tärkeää.