Eduskunta käsittelee tänään hallituksen energia- ja ilmastostrategiaa. Olen työmatkalla Brysselissä, enkä pääse osallistumaan keskusteluun, mutta haluan kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin.
Energiapolitiikalla on suuri merkitys sekä talouden, ympäristön että huoltovarmuuden kannalta. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa energiasta tuodaan ulkomailta. Se painaa vaihtotasetta rankasti alaspäin.
Puun ja turpeen käyttö energiantuotannossa on viime aikoina vähentynyt, ja kotimaiset raaka-aineet korvautuvat ulkomailta tuotavalla kivihiilellä, jonka päästöt ovat puuta ja turvetta suuremmat. Kivihiili on monesta syystä huonoin vaihtoehto Suomen energiantuotannolle. Sen päästöt ovat korkeammat kuin esimerkiksi puun ja turpeen. Lisäksi se on tuotava ulkomailta, mikä tarkoittaa, ettei sen käyttö luo samalla tavalla työpaikkoja Suomeen, kuin kotimaisten energiaraaka-aineiden käyttö.
Turpeen käyttö energiantuotannossa tuntuu jakavan mielipiteitä. Viime vuosina turpeen käyttöä ovat osaltaan rajoittaneet sateiset kesät, mutta myös verotukselliset ratkaisut. Lisäksi turvetuotantoalueiden ympäristölupaprosessit ovat pitkiä, ja vaarassa vaikeutua entisestään parhaillaan valmistelussa olevan ympäristönsuojelulain muutoksen myötä. Hallitusohjelmassa on linjattu, ettei turpeenkäytön vähentäminen saa johtaa kivihiilen käytön lisääntymiseen, kuten nyt on tapahtumassa.
Suomen soista turvetuotannossa on alle yksi prosentti. Turve on kivihiiltä ympäristöystävällisempää, ja nykyisen tekniikan avulla turpeennostosta aiheutuvat vesistövahingot ovat estettävissä. Turpeen käytön totaalisen alasajon sijaan tulisikin mielestäni panostaa sen käytön lisäämiseen kestävällä tavalla. Muistettava on myös se, että turvetta tullaan jatkossakin tarvitsemaan myös puun tukipolttoaineena.
Puheiden tasolla kaikilla tuntuu olevan sama tahtotila – enemmän kotimaista ja vähemmän korkeapäästöistä energiaa. Tilastot eivät kuitenkaan pidä yhtä tavoitteiden kanssa, vaan kivihiilen käyttö on lisääntymässä. Tarvitsemme nyt johdonmukaisuutta, vahvaa kotimaista energiapolitiikkaa, ja myös malttia.
Vihreät julkistivat jokin aika sitten ratkaisunsa kivihiilen käytön vähentämiseksi. Siinä yhdeksi keskeiseksi instrumentiksi ehdotetaan korkeampaa verotusta korkeapäästöiselle kivihiilelle ja matalampaa ympäristöystävällisemmälle puuhakkeelle. Aloitteessa on hyviä ja kannatettavia elementtejä, mutta tohdin epäillä, onko sen tarkoitus viime kädessä aidosti lisätä kotimaisen turpeen ja puun kilpailukykyä, vai itse asiassa nostaa turpeen ja kivihiilen käytön hintaa. Se olisi karhunpalvelus suomalaiselle energiantuotannolle.
Sekä teollisuuden että kuluttajan kannalta keskeistä on, että energiakustannukset saadaan pidettyä mahdollisimman alhaalla. Energian hinta on jo nyt korkea, eikä uusia veroja tai veronkorotuksia kaivata. Kivihiiltä on käytetty, koska se on ollut viime aikoina edullisin energiaraaka-aine. Ratkaisu ei ole senkin tekeminen vielä kalliimmaksi korottamalla sen verotusta. Sen sijaan energian hinta on pidettävä kurissa, kotimaisen turpeen ja metsähakkeen käytön kustannuksia saatava laskettua, ja niiden saatavuutta tuettava mm. varmistamalla lupaprosessien sujuvuus.