Torstain keskustelu ruotsin kielen asemasta johti kiivaaseen väittelyyn eduskunnassa. Tällä kertaa pidin puheenvuoroni pääasiassa ruotsiksi. Tein tämän tietoisesti, mutta se johti voimakkaisiin vastalauseisiin. Useat perussuomalaiset protestoivat, sillä he eivät ymmärtäneet. Miksi sitten päätin pääasiassa puhua ruotsia? Halusin tällä tavoin havainnollistaa millaista on elää arkea suomenruotsalaisena. Että ei tule ymmärretyksi äidinkielellään tai että ei ymmärrä muita kieliä. Kielipolitiikka täytyy aina rakentua tietyille selkeille perusperiaatteille. Lähtökohtana tulee olla, että kaikilla kielillä on itseisarvo ja että kaikilla on oikeus käyttää kieltään.
Ruotsin kielen asemaa Suomessa on pitkään vastustettu organisoidulla kampanjalla. Usein kuulee, että suomenruotsalaiset ovat yksi maailman etuoikeutetuimmista vähemmistöistä. Miten tämä väite käy yhteen sen tosiasian kanssa, että niiden suomalaisten määrä, joiden äidinkielenä on ruotsi, on vähentynyt noin 15 prosentista alle 6 prosenttiin kahdensadan viime vuoden aikana? Euroopassa on kuitenkin vähemmistökieliä, jotka eivät ole kohdanneet vastaavaa laskua, vaan osalla kielistä suunta on päinvastoin kääntynyt nousuun.
Syitä ruotsin kielen taantumiseen Suomessa on useita. Kampanjoilla ruotsin kieltä vastaan on selkeästi ollut suuri merkitys. Ensimmäinen kampanja käytiin jo 1800-luvun lopussa kun fennomaaninen ohjelmajulistus yhdestä kielestä, yhdestä kansasta ja yhdestä kansakunnasta lanseerattiin. 1930-luvulla suomalainen äärioikeisto vastusti voimakkaasti ruotsinkielisiä, mikä johti siihen, että monet kokivat itsensä pakotetuiksi vaihtamaan kielen ja nimen uraa luodakseen
Historia toistaa itseään. Perussuomalaiset ja suomalaisuuden liittouman ruotsinvastainen kampanja vaikuttaa tietoiselta strategialta. Ne tähtäävät nyt niin siihen, jota kutsuvat pakkoruotsiksi. Valitettavasti pelkoni on, että heidän tavoitteensa on riistää ruotsilta sen asema kansalliskielenä.
On olemassa useita syitä, miksi ruotsin kielen tulisi säilyä pakollisena oppiaineena. Suomella on kaksi kansalliskieltä. Molempien kielten perustuslakiin naulittu asema, on useimpien poliittisten puolueiden välinen keskinäinen lupaus. Tavoite tulee olla, että kaksikielinen pätevyys saavutettaisiin koko kansan joukossa. Se on myös linja, jota useat suomalaiset poliitikot, kuten presidentti Niinistö, Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari, ovat korostaneet. Ne näkökohdat joita tässä kirjoitin, nosti esiin keskustelussa, mutta perussuomalaiset eivät hyväksyneet argumentointiani. Valitettavasti.