Onko viisasta hakea Nato-jäsenyyttä juuri nyt kun nurkan takana palaa? Se on ollut yksi kuumimmista kysymyksistä näiden eduskuntavaalien alla. Vaalikoneissa sekä ehdokkaat että äänestäjät on asetettu kysymyksen eteen. Henkilökohtaisesti näen, että ei ole olemassa yksiselitteisesti oikeaa tai yksinkertaista vastausta kysymykseen. Suomi on pitkään julistautunut liittoutumattomaksi maaksi, mikä on ollut etu monessa tilanteessa.
Viimeisen vuoden kehitys Venäjällä antaa luonnollisesti aihetta huoleen. Mutta joka tapauksessa, on mielestäni väärin pelata Nato-kortilla ennen vaaleja. Keskustelun kuumeneminen aseiden alkaessa kolista rajan lähellä, on ymmärrettävää. Meidät on kasvatettu kunnioittamaan ja jopa pelkäämään isoa itänaapuriamme. Mutta Venäjän poliittinen johto kyllä myös tietää, että suomalaiset menevät vaaliuurnille sunnuntaina, eivätkä malta olla hyödyntämättä mahdollisuutta käyttää pelottelutaktiikkaa. Maamme poliittisella johdolla ja ministereillä on myös syytä pyrkiä kohtuullisuuteen lausunnoissaan. Kukaan ei voita mitään provosoinnilla tai sallimalla itseänsä provosoitavan.
Puolueiden kannoissa Natokysymykseen selkeitä eroja ei ole. Perinteisesti vasemmisto ja vihreät ovat olleet vastaan, kun taas oikeistopuolueet ovat suhtautuneet kysymykseen myönteisemmin. Presidentti Sauli Niinistö on sanonut, että näkee Naton mahdollisuutena, vaikka hän ei näe jäsenyyden hakemista juuri nyt ajankohtaisena. Seuraavan hallituksen tulee tehdä tarkka selvitys lopullisen natojäsenyyden vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista. Sitä seuraa presidentin ja maan korkeimman johdon linjaus. Jos linjaveto kallistuisi kohti Nato-jäsenyyttä, tulee sen tapahtua laajan yhteiskunnallisen keskustelun ja neuvoa antavan kansanäänestyksen kautta. En pidä lausunnoista, joiden tavoitteena on pelotella kansalaisia ennen vaaleja yhdellä tai toisella vaihtoehdolla. Kysymys on monimutkaisempi kuin pelkkä ei tai kyllä vastaus ja lisäksi niin vakava, että se vaatii asianmukaisen käsittelyn, joka perustuu tosiasiallisiin faktoihin hetkellisen tunteen sijasta.