Eduskunta kävi viime viikolla lähetekeskustelun vuoden 2012 talousarviosta. Aikana, jona säästöpaineet ovat suuria eikä ylimääräistä rahaa ole jaossa, on erityisen tärkeää käydä rakentavaa keskustelua siitä, miten olemassa olevat resurssit tulee jakaa. Lähetekeskustelussa puheenvuoroja käytettiinkin eduskunnan tilastojen mukaan yli tuhat.
Oppositio kritisoi hallitusta sekä leikkauksista että menojen kohdentamisesta, varmasti osin aiheellisiakin huomioita esiin nostaen. Talousarviossa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse kokonaisuudesta. Leikkauksia ei voi erottaa menojen uudelleenkohdennuksista eikä menoja pyrkimyksistä muuttaa velkasuhdetta. Siksi toivon, että oppositio julkaisee vaihtoehtobudjettinsa pian, ne antavat paremman pohjan vuoropuhelulle.
Kun Suomeen keväällä muodostettiin hallitusta, vaadittiin kaikilta mukana olleilta puolueilta paljon kompromissitahtoa ja sovittelukykyä. Hallitusohjelmasta muodostui eräänlainen seisova pöytä; jotkut ruokalajit maistuvat paremmilta, toiset jättäisi mielellään väliin. Sama pätee hallitusohjelman perusteella laadittuun talousarvioon.
Hyvältä talousarviossa maistuu se, ettei lapsiperheiden asemaa heikennetä. Leikkaukset kotihoidontukeen onnistuttiin säästöpaineista huolimatta välttämään. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen panostetaan aikaisempaa enemmän, jotta pystytään takaamaan lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Myös perusturvan korotus osoittaa, ettei hallitus ole unohtanut heikommassa taloudellisessa asemassa olevia.
Itselleni tästä pöydästä yksi vaikeimmin nieltävistä paloista on polttoaineveron korotus. Tammikuun alussa voimaan tuleva 10,5 sentin korotus dieselin litrahinnassa kuormittaa haja-asutusalueiden elinkeinoelämää ja asukkaita rankalla tavalla. Asukkailla ei maaseudulla julkisen liikenteen puuttuessa ole vaihtoehtoa auton käytölle. Töihin, harrastuksiin ja palvelujen ääreen on kuitenkin liikuttava tammikuun jälkeen aivan samoin kuin ennenkin.
Polttoaineveron korotus rasittaa ensin kuljetusyritysten kassaa, ja siirtyy sitten kuljetusasiakkaiden ja lopulta kuluttajien maksettavaksi. Pitkien välimatkojen Suomessa tuotetta kohti kertyvät kuljetuskilometrit ovat Euroopan suurimmat. Ennen kuin tuote saavuttaa suomalaisen asiakkaan, sen kuljetukseen ja logistiikkaan on käytetty suhteessa enemmän euroja kuin missään muussa EU-maassa. Hallituksen tulee nyt todenteolla käydä tavoitteellista keskustelua siitä, miten luodaan suomalaiselle kuljetusyrittäjyydelle sellainen toimintaympäristö, jossa kuljetusala voi jatkossakin työllistää yli 100 000 suomalaista.
Kaiken kaikkiaan kyse on arvovalinnoista; talousarvion rakentaminen on ennen muuta priorisointia. Pelkällä rahalla ei kuitenkaan voida hyvinvointia ihmisille taata. Se edellyttää sisäistä tasapainoa, ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja toimivia ihmissuhteita. Liiallisen aineellisen tuloshakuisuuden sijaan on korostettava kestävien arvojen merkitystä. Kristilliset arvot takaavat edelleen parhaiten elämän säilymisen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen turvallisuuden.