Aluevaalit lähestyvät ja kuten niin usein vaalien alla, on poliittinen keskustelu pitkälti jämähtänyt yksittäisiin kiistankapuloihin. Se on haaste erityisesti uusien ja tuntemattomien vaalien kynnyksellä, sillä nyt kaikkien kansalaisten huomion tulisi kiinnittyä siihen laajaan ja tärkeään kokonaisuuteen, josta aluevaaleissa on tosiasiassa kyse. Viikon päästä koittavissa vaaleissa päätämme kiistämättä hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä eli siitä, miten niin hädässä kuin arjessa huolehdimme heikommista. Aluevaalit saattavat tuntua vähäpätöisiltä ja soteuudistus voi yhä ärsyttää, mutta tämä tärkeä asiakokonaisuus ansaitsee saada sinutkin vaaliuurnalle.
Aluevaaleja käydään keskellä sotien jälkeisen Suomen suurinta terveyskriisiä. Koronapandemian välittömien seurausten lisäksi käsillä on myös työhyvinvointikriisi erityisesti hoitoalalla, mutta myös esimerkiksi opetus-, kulttuuri- ja ravintola-aloilla. Lukuisten ”loppukirijulistusten” jälkeen paluu viimeinkin normaalimpiin työolosuhteisiin tuntuu monista toivottomalta, ja se on saanut lukuisat ammattilaiset harkitsemaan alanvaihtoa. Kun samaan aikaan ammattilaisten halu pois sote-alalta on ennätysmäinen ja toisaalta hoitohenkilökunnan tarve poikkeuksellisen suuri, tuntuu yhtälö mahdottomalta ratkaista.
On kuitenkin selviä puutteita, joihin tulevien hyvinvointialueiden on kyettävä vastaamaan. Ainoa oikea lääke hoitohenkilökunnan kaikkoamiseen on palkkaukseen ja työhyvinvointiin panostaminen – luottamus siihen, että hoitotyötä tehdään silkasta kutsumuksesta, ei enää riitä. Syksyn vaihtoehtobudjetissa Kristillisdemokraatit ohjasivat puoli miljardia euroa hoitajien palkkoihin, ja nyt toivon vastaavia, rohkeita linjauksia kaikilta puolueilta myös vaalipäivän jälkeen, ei pelkkiä korupuheita pitkin kampanjaa.
Niin ikään se, ettei vanhenemista tarvitse pelätä, on jokaisen perusoikeus hyvinvointivaltiossa. Ikääntyvien kasvavaa osuutta väestöstä ei tule nähdä ”yhteiskuntaongelmana” vaan yhteisenä yhteiskuntavastuuna. Hyvinvointialueiden ratkaistavaksi tulee, onko ikäihmisillä mahdollisuus pitkäaikaiseen palveluasumiseen omassa kotikunnassa ja saavatko myös tehostetun palveluasumisen asukkaat vanheta saman katon alla puolisonsa kanssa.
Hoitajien palkkoihin, arvokkaaseen vanhuuteen ja muihin kriittisiin hyvinvointikysymyksiin on löydyttävä rahat myös ilman maakuntaveroa ja kokonaisveroasteen nousua. Luotan myös siihen, että järkeistämällä sote-palveluja painottamaan entistä enemmän ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista voidaan säästää pitkä penni. Terapiatakuu olisi onnistuessaan esimerkki tästä: nopealla hoitoon pääsyllä voitaisiin ennaltaehkäistä pitkät, henkisesti ja taloudellisesti kuormittavat hoitoprosessit. Sote-uudistuksen tarkoitus on, vaikka se hallituksella onkin jäänyt taka-alalle, karsia hallintokuluja ja täten julkisia menoja siirrettäessä sosiaali- ja terveyssektorin hallinto leveämmille harteille. On panostettava enemmän hyvinvointiin ja palveluiden ketteryyteen, vähemmän byrokratiaan ja raskaisiin hallinnon rattaisiin: tekijät on saatava konttoreista kentälle.