Vuodet eduskunnassa ovat opettaneet, että se, mikä näyttää tänään ilmeiseltä, voi olla seuraavana päivänä aivan toisin. Kulunut vuosi on ollut matka tuntemattomaan. Ensimmäisellä kaudellani eduskunnassa käsittelimme hyvin paljon euro- ja finanssikriisiä. Kataisen hallituksen sisäiset jännitteet johtivat siihen, että Vasemmistoliitto ja Vihreät lopulta jättivät hallituksen.
Tyrskyistä oli myös edellisen hallituksen aikana. Perussuomalaiset hajosivat kahteen, ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus jäi puolitiehen. Vaikka Sipilän hallitus onnistui kääntämään Suomen taloutta parempaan suuntaan, hallitus sai osakseen myös paljon kritiikkiä.
Kun Rinteen hallitus astui virkaan, monet uskoivat, että nyt asiat muuttuvat parempaan. Oli annettu monia vaalilupauksia, jotka auttoivat vaalivoitossa. Ei kuitenkaan kulunut montaakaan kuukautta, kun Rinne joutui jättämään pääministerin tehtävät. Sosiaalidemokraattien ja Keskustapuolueen välinen jännite kasvoi liian suureksi ja johti luottamuspulaan. Vasta muutaman kuukauden istuttuaan Marinin hallitus sai koronakriisin syliinsä. Kesällä kriisitunnelmiin ajautui vuorostaan Keskusta ja puheenjohtaja Katri Kulmuni korvattiin nopeasti Annika Saarikolla. Tällä hetkellä suurimmat jännitteet vaikuttavat olevan Vihreiden ja Keskustan välillä. Ulkoministeri Haaviston hallintolain rikkomukset al-Hol asioiden yhteydessä tekevät Keskustan tilanteesta entistä tukalamman.
Kuluneen viikon aikana on keskusteltu ensi vuoden budjetista. Osa äänestyksistä on jo takana. Hallitusohjelmasta ja puoluerajat ylittävästä konsensuksesta poiketen Vasemmistoliitto ehdotti hävittäjähankinnan määrärahojen poistamista budjetista. Se oli vakava poikkeama aiemmasta käytännöstä. Normaalitilanteessa tällainen johtaisi hallituskriisiin.
Jos ei katsota talouskriisiä ja edellä mainittuja luottamusongelmia, Marinin hallitus on pääsääntöisesti hoitanut koronakriisin hyvin. Hallitus on keskustellut tärkeimmistä päätöksistä opposition kanssa. Vaikka tartuntamäärät ovat syksyn aikana nousseet, ovat ne silti alhaisemmalla tasolla kuin muissa maissa. Miksi? Siksi, että rajoitukset otettiin käyttöön varhaisessa vaiheessa. Tämä tehtiin sen vuoksi, ettei terveydenhuoltojärjestelmämme kuormittuisi liikaa. Ja ihmishenkien pelastamiseksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut katastrofi. Yhteiskunnan täydellinen sulkeminen ei myöskään ole toivottava vaihtoehto.
Koronakriisi lienee haastavin kaikista kriiseistä, joita olen eduskuntatyössä kokenut. Samanaikaisesti kun pitää tehdä päätöksiä ihmisten elämän suojelemiseksi ja yhteiskunnan pitämiseksi toiminnassa, viranomaispäätöksille ja yleisille suosituksille on muodostumassa vastarintaliike. Salaliittoteoriat leviävät sosiaalisessa mediassa. Hyvät ystävät ja kanssaihmiset. Erilaisista poliittisista näkemyksistä ja ideologioistamme huolimatta haluan korostaa, että kaikki suomalaiset poliitikot haluavat kaikkien kansalaisten parasta. Tämä on taustalla myös rajoituksissa ja rokotussuosituksissa. Jos voi luopua joistain välittömistä tarpeistaan yhteisen hyvän ja toisten ihmisten vuoksi, se on hyvä uhraus. Talvisodan hengessä – yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.Toivon kaikille lukijoille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!