Työtilanne on tänä päivänä kireä useimmille vanhustenhoidon parissa työtä tekeville. Henkilökunta haluaisi antaa parempaa hoitoa, mutta liian usein he joutuvat tekemään kompromisseja omien arvojensa ja työhön liittyvien tavoitteiden kanssa. Syynä on aikapula.
Viime hallituskaudella hoitajamäärää korotettiin, mutta nyt hallitus esittää hoitajamitoituksen alentamista 0,5 hoitajasta vanhusta kohden 0,4 hoitajaan. Hallitus toivoo tällä päätöksellä säästävänsä 70 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempää määrää käsiä hoitotyössä. Yhdellä hoitajalla olisi uuden mitoituksen mukaisesti vain muutama minuutti aikaa auttaa yksittäistä vanhusta peseytymään. On itsestään selvää, että tuo aika on liian lyhyt ja pakottaa hoitajia valitsemaan ne vanhukset, jotka pääsevät pesulle.
Jo nykyisen henkilöstömitoituksen aikana hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia tarjota hyvää hoitoa. Hoitohenkilökunta, joita useimmat ovat naisia, työskentelevät jo nyt valtavan paineen alla. Hoitoalan ammattiliitto Superin teettämän tutkimuksen mukaan stressi johtaa siihen, ettei vanhuksia auteta esimerkiksi peseytymään viikonloppuisin tai auteta nousemaan sängystä hoitajapulan vuoksi. Valvontaviranomainen Valvira raportoi hiljattain vanhustenhoidon puutteista. Raportin mukaan 93 prosenttia hoitohenkilökunnasta ilmoitti puutteista hoidossa.
Ikäihmisten määrä kasvaa, tarvitsemme lisää hoitajia. Dementiasairaiden määrä tulee jatkamaan kasvuaan lähivuosina. Ei ole oikein, että ikääntyvä väestö eivät voi tietää saavatko he hyvää hoitoa silloin kun he tarvitsevat sitä. Voidaan myös kysyä, onko oikein, että hoitohenkilökunta joutuu elämään huonon omantunnon kanssa koska heidän ei anneta tehdä parastaan.
Solidaarisesti verovaroilla rahoitettu terveyden- ja sairaanhoito on hyvinvoinnin ydin ja sen tulee olla tarveohjattu. Hoidon tulee olla arvokasta ja perustua yksilön tarpeisiin. Hoitopäätöksiä tehtäessä tulee paremmin huomioida ne, joilla on suurin tarve ja ne, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Vanhukset, monisairaat ja henkilöt joilla on kroonisia sairauksia ovat kaikkein heikommilla hoidon saannin suhteen. Kasvavaa vanhusväestöä ei saa nähdä ”yhteiskuntaongelmana” vaan yhteisenä yhteiskunnan vastuuna. Turvallinen vanhuus on perustavanlaatuinen oikeus hyvinvointiyhteiskunnassa. Vanhuspalvelulain myötä pääsimme edellisessä hallituksessa askeleen eteenpäin tavoitteessa, mutta nyt istuva hallitus näkee, ettei sen tarvitse noudattaa lain suosituksia.