Ympäristöministeriössä suunnitellaan uusien luonnonsuojelualueiden perustamista pitemmällä aikavälillä yhteensä 670 000 hehtaarin edestä. Parhaillaan valmistelussa on esimerkiksi asetus, jolla Varsinais-Suomen yhteensä 91 Natura-aluetta luokiteltaisiin luonnonsuojelualueiksi. Toteutuessaan tämä toisi merkittäviä rajoituksia metsästykseen alueilla. Mikäli sama linja Natura-alueiden muuttamisesta luonnonsuojelualueiksi jatkuu tulevaisuudessa, on metsästys muissakin osissa Suomea vaakalaudalla. Pidän luonnosta huolehtimista tärkeänä, mutta tässä kohtaa vaikuttaa siltä, että jotakin on unohtunut.
Natura 2000 -verkosto on koko Euroopan unionin laajuinen, ja sen tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Suomen osalta prosessi alkoi vuonna 1998, jolloin tehtiin ensimmäinen päätös siitä, mitä alueita Suomi esittäisi liitettäväksi Natura-verkostoon. Sittemmin prosessi on jatkunut, ja tasaisin väliajoin EU on vaatinut uusia ehdotuksia Natura-alueiksi. Nykyisin Natura-alueiden pinta-ala Suomessa on yhteensä 49 000 neliökilometriä, eli noin 15 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Osa Natura-alueista on jo nyt luonnonsuojelualueita.
Valtioneuvosto korosti vuonna 2005 Natura-alueista päättäessään, ettei alueen luokitteleminen Natura-alueeksi automaattisesti tarkoita rajoituksia maatalouteen, metsästykseen ja kalastukseen. Silloin pidettiin selvänä, ettei metsästys lähtökohtaisesti aiheuta uhkaa luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelulle. Nyt käsitys tuntuu muuttuneen radikaalisti.
EU on korostanut paikallisväestön mielipiteiden huomioimista ympäristönsuojelukysymyksissä. EU-komissio on todennut, että Natura-alueista päättäminen ja niiden hallinnointi onnistuu parhaiten, kun kansalaiset ja pienemmät hallinnolliset yksiköt otetaan mukaan valmisteluun. Tämä varmistaa, että kansan tahto tulee huomioiduksi. Mitä paremmin paikallinen väestö on otettu mukaan päätösten valmisteluun, sitä paremmin kansalaiset kunnioittavat luonnonsuojelupäätöksiä. Ympäristöministeriö ei mielestäni ole valmistelussa ottanut tätä periaatetta huomioon riittävällä tavalla.
Luontoa on tärkeää suojella. Niin on myös kansalaisten oikeuksia. Käsitykseni mukaan suomalainen metsästyskulttuuri on luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioittavaa. Lupakäytäntöjä säädellään tarkoin, ja myös metsästäjien intresseissä on lajien ja ympäristön hyvinvointi. Metsästys, kalastus ja marjanpoiminta ovat asioita, joita ei missään tapauksessa heppoisin perustein saa rajoittaa. Luonnonsuojelua edistettäessä on ehdottoman tärkeää turvata kansalaisten oikeus liikkua luonnossa sekä hyödyntää yhteisiä uusiutuvia luonnonvarojamme.