Olen toiminut muutaman viime vuoden aikana European Christian Political Movementin puheenjohtajana. Tehtävästäni johtuen olen matkustanut Brysseliin kuukausittain. Pariisin hyökkäysten jälkeen olen huomannut kuinka sotilaiden ja poliisien määrä on lisääntynyt Brysselin lentoasemalla ja kaupungin keskustassa. Tähän tottui nopeasti. Istuessani maanantai-aamuna taksin kyydissä matkalla lentoasemalta, ajattelin hetken mahdollisia riskejä. Erityisesti siksi, että poliisi oli vain muutama päivä aiemmin pidättänyt Pariisin iskujen aivot, Salah Abdeslamin. Belgian ulkoministeri Reynders oli pidätyksen jälkeen varoittanut, että Pariisin viime marraskuun kaltaisia iskuja oli suunnitteilla.
Tiistai-aamuna minulla oli suojelusenkeli matkassani. Noin 40 minuuttia ennen iskua tein lähtöselvitystä samassa terminaalissa missä pommit räjähtivät. Finnairin kone lähti jonkun verran myöhemmin kuin sen piti mutta kuitenkin muutamaa minuuttia ennen räjähdyksiä. Sain kuulla hirvittävästä iskusta vasta laskeuduttuani Helsinkiin. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin varjeltunut terroriteosta mutta samalla epätoivoa lisääntyvästä väkivallasta. Olen surullinen kaikista viattomista uhreista. On vaikeaa edes kuvitella sitä tuskaa mitä uhrien omaiset kokevat.
Koska joudun työssäni matkustamaan melko paljon, en voi alkaa elämään jatkuvassa jännityksessä tai pelossa. Oli odotettavissa, että IS pyrkii iskemään Belgiassa. Eräiden arvioiden mukaan terrori-isku oli kosto Belgian tuesta Yhdysvaltojen johtamalle koalitiolle, joka on yli vuoden ajan päivittäin pommittanut IS:n tukikohtia Syyriassa ja Irakissa. Kyseessä voi olla myös kostoisku viranomaisten pidätettyä Abdeslamin.
Euroopan johtajat, poliitikot ja eri maiden turvallisuuskoneistot ovat vaikeiden haasteiden edessä. Elämme rauhattomia aikoja. Kansalaiset kokevat turvattomuutta ja se johtaa helposti raaistuneeseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samanaikaisesti vastakkainasettelun riksi kasvaa. Kuinka demokraattiset länsimaat voivat pysäyttää jihadistit ilman, että se johtaa lisääntyvään rasismiin?
Tarvitaan selkeyttä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ensinnäkin terrorismia ei voi yhdistää ihonväriin tai uskontoon. Ihonväri ei tee kenestäkään terroristia. Terve uskonto ei myöskään luo terrorismia. Sitä vastoin epäterve uskonto voi luoda sitä. Erityisesti jos poliittiset ja hengelliset johtajat käyttävät uskontoa hyväkseen levittääkseen vihaa ja kehotuksia väkivallan tekoon uskonnon nimissä.
Saudi-Arabia on yksi wahhabismin levittäjäjistä. Wahhabismin tulkinta islamista on lähellä salafismia. Saudi-Arabia ja muutamat muut arabimaat rahoittavat koraanikouluja, opettajia ja imaameja, jotka levittävät wahhabismin oppia. Usama bin Ladin oli salafisti. IS:n perustaja Abu Musab az-Zarqawi oli salafisti. Nykyinen IS:n johtaja Abu Bakr al-Baghdadi on salafisti.
Euroopan tulee avata selkeäsanainen keskustelu näiden maiden johtajien kanssa. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä terrorismin vastaisessa toiminnassa on kriminalisoida vihasaarnaajat, jotka vapaasti levittävät ”takfiri-oppia” vuodesta toiseen. Takfiri juontuu arabialaisesta sanasta, joka tarkoittaa uskonnollisen yhteisön jäsenen julistamista uskottomaksi – mikä oikeuttaa toisinajattelijoiden murhaamisen. Tämä wahhabismista juontuva oppi mahdollistaa Salah Abdeslamin, Brysselin terroristien ja muiden aivopestyjen nuorten miesten ja naisten tekemät viattomien ihmisten julmat murhat.
Hiljaisella viikolla meidän on aika pysähtyä ja muistaa Brysselin iskun uhreja ja heidän omaisiaan ja samalla rukoilla paremman tulevaisuuden puolesta.