Vuonna 2013 hallitus teki periaatepäätöksen, että kotihoidon tuki jaetaan tasan molempien vanhempien kesken. Käytännössä tämä johtaa siihen, että kotihoidontuen maksaminen puolittuu mikäli isä ei päätä jäädä kotiin lapsen kanssa toiseksi puoleksi kotihoidontukijaksoa. Päätös syntyi osana ns. rakenneuudistuspakettia. Uudistusta perusteltiin mm. argumentilla, että uudistus vähentäisi julkisen talouden kestävyysvajetta, koska sen myötä ihmisiä saataisiin enemmän työelämään.
KD hyväksyi vastahakoisesti koko paketin, sillä edellytyksellä että ministeri Räsäselle annetaan mahdollisuus osallistua lakiehdotuksen laatimiseen.
Laskelmien mukaan kunnallinen päivähoito saa 24 000 lasta lisää huolehdittavakseen, jos uudistus toteutetaan. On laskelmia, jotka osoittavat, että uudistus tulee maksamaan valtiolle 80 miljoonaa euroa. Eräässä luonnoksessa lakiehdotukseksi sanotaan, että “oikeus kotihoidon tukeen kuuluu sille vanhemmalle tai huoltajalle, joka kyseisellä hetkellä huolehtii lapsesta”. Mutta lakiluonnoksessa ei sanota mitään siitä mikä on lastenhoidolle tunnusomaista.
Nykyään kotihoidon tuki myönnetään lapsiperheille, joilla on alle 3-vuotiaita lapsia ilman kunnallista päivähoitopaikkaa. Tämä tarkoittaa, että tukea myönnetään riippumatta siitä, miten vanhemmat valitsevat hoidon järjestää. Uuden lain mukaan vanhempien tai huoltajien tulee itse hoitaa lasta jotta voivat saada tukea.
Uuden lain valmistelu on saanut kritiikkiä perheasioiden asiantuntijoilta, joiden mielestä uuden lain seurauksia ei ole otettu huomioon kun on päätetty muutoksista.
Hallitus aikoo tuoda esille lakiehdotuksen kotihoidon tuesta eduskunnalle. Tämä siitä huolimatta, että nyt tiedetään, että useat argumentit ja laskelmat, joita vuonna 2013 käytettiin päätöstä tehdessä, eivät enää päde. Lupaus siitä, että ministeri Räsäselle suodaan oikeus osallistua lakiehdotuksen muotoiluun, on myös suurelta osin sivuutettu lain valmistelussa. Lakiehdotus oli jo keväällä, ilman että KD oli edes ottanut kantaa ehdotukseen, esitelty kuulemistilaisuuksissa useille organisaatioille.
Kaiken kaikkiaan lakiehdotus tarkoittaa perheiden aseman huononemista. Se vähentää vanhempien valinnanvapautta, pakottaa äidit työmarkkinoille – pahimmillaan työttömiksi. Lisäksi lakiehdotus asettaa myös mm. yrittäjäperheet huonompaan asemaan. Kristillisdemokraatit katsovat, että äideille tai isille, jotka päättävät jäädä kotiin lastensa kanssa tulisi antaa siihen mahdollisuus. Lapset ovat pieniä lyhyen ajan ja heille tulee antaa oikeus olla kotiympäristössä jommankumman vanhemman kanssa, riippuen siitä, mikä on paras ratkaisu kussakin perheessä. Poliitikkojen ei pitäisi puuttua asioihin, joista perheet voivat itse päättää. Muun muassa näistä syistä, KD eduskuntaryhmä ei ole antanut hyväksyntäänsä ehdotukselle.