Hyvät ystävät, arvoisat median edustajat,
vakavien kriisien koetellessa monien kansojen elämää ympäri maailmaa, on Suomen suvessa jaksettu keskustella kovin sivuseikoilta kuulostavista asioista, kuten pukeutumisohjeista, twiiteistä ja menettelytavoista. Valtiovarainministeriön julkistettua budjettiesityksensä nähtiin myös pienimuotoinen politiikan kesäteatteriesitys, kun Kokoomuksen ja RKP:n edustajat kiirehtivät nuhtelemaan SDP:n valtiovarainministeriä budjettipelin sääntöjen rikkomisesta.
Me kristillisdemokraatit emme kuitenkaan halunneet tähän esitykseen lähteä mukaan. Pelisääntönuhtelun sijaan on valtiovarainministeri Rinnettä kuitenkin syytä muistuttaa esimerkiksi siitä, että hallitusneuvotteluissa sovittiin pääkaupunkiseudun liikenneinfrahankkeiden ohella panostuksista maakunnallisiin liikennehankkeisiin ja perusväylärakentamiseen. Kehä kolmosen sisäisten hankkeiden lisäksi tulisikin panostaa maakuntien infrahankkeisiin. Myös näissä päätöksissä tulisi ottaa huomioon entistä paremmin hankkeiden välilliset työllisyysvaikutukset.
Hyvät ystävät,
Euroopassa tiukasta taloudenpidostaan tunnettu Suomi ei ekonomistien arvion mukaan ole enää laskusuhdanteessa, vaan syvällä lamassa. Näin kirjoitti Financial Times viime viikolla. Suomen talouden kyky menestyä vientimarkkinoilla ei ole kovin hyvällä tolalla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä totesi toukokuussa Helsingin Sanomille, että Suomi on laiminlyönyt yhteiskunnan uudistamisen. Hänen mukaansa Suomi on liikaa ja liian pitkään luottanut metsä- ja paperiteollisuuteen ja Nokiaan. Kun niiden pohja on pettänyt, ollaan uudessa tilanteessa. “Kärvistelemme samaan aikaan heikentyneen tuottavuuden ja työllisyyden kanssa”, Vihriälä tiivisti Suomen vaikeudet.
Kymmenen viime vuoden aikana työllisyys on eniten kasvanut Suomessa yksityisissä palveluissa. Suurinta kasvu on ollut koulutuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samanaikaisesti Suomen teollinen pohja on murenemassa.
Pitkään on puhuttu siitä, että uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksissä, mutta hallituksen tähän asti tekemät konkreettiset toimenpiteet ovat palvelleet pääosin suuryrityksiä. Päätöksiä pienien ja keskisuurten yritysten tukemiseksi tarvitaan kipeästi. Etenkin alle 10 työntekijän niin kutsutuissa mikroyrityksissä piilee suuri työllisyyspotentiaali.
Toimiin Suomen talouden kilpailukyvyn parantamiseksi on ryhdyttävä nopeasti. Siihen on olemassa kaksi keinoa: 1) työllisyyden parantaminen tai 2) tuottavuuden kohottaminen kilpailijamaita nopeammin.
Työllisyyden parantamiseksi yrityksille tulisi luoda kannustimia työllistää nuoria oppisopimuksen kautta. Oppisopimuskoulutusta koskeva laki tulisi yksinkertaistaa palvelemaan syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Samalla saataisiin vanhempien eläköityvien ammattilaisten ”hiljaista tietoa” siirrettyä uudelle sukupolvelle. Yrityksille suunnattu taloudellinen tuki tulisi takaisin moninkertaisena ja lyhyessä ajassa.
Harmaan talouden torjuminen on tärkeää, mutta valvonta ei saa vaikeuttaa yritystoimintaa. Mielestäni rakennusalan urakoitsijoihin kohdistettua byrokratiaa tulisi keventää. Rakentajien sijaan tulisi rangaista talousrikollisia.
Viime viikolla julkistettu Palkkaus.fi -palvelu helpottaa merkittävästi ja pienin kustannuksin yksityisen työnantajan velvoitteiden hoitoa. Palvelun avulla yksityisen työnantajan edellytykset hoitaa satunnaisia ja monimutkaisilta tuntuvia työnantajamaksuja helpottuvat merkittävästi. Tässä esimerkki siitä, miten käytännön tasolla byrokratiataakkaa helpottamalla voidaan torjua harmaata taloutta.
Suomeen tulisi luoda uudenlainen virkamieskulttuuri, jossa painotetaan, että virkamiehen tehtävä on asiakkaan auttaminen ja palveleminen kaikin mahdollisin tavoin asioiden kulkua edistäen. Kamreerimaisesta kyykyttämisestä ja vallan väärinkäytöstä tulee hankkiutua eroon.
Työllisyyttä tukevien toimenpiteiden lisäksi on syytä aina pohtia myös, miten työn tuottavuutta saataisiin parannettua. Työn tuottavuus kohoaa, kun työtuntia kohti saadaan aikaisempaa suurempi tuotos aikaan. Huomionarvoista on, että tuotteiden laadun paraneminen on osa tuottavuuden kasvua. Tuottavuuden kasvu ei siis riipu ainoastaan siitä, kuinka monta taulutietokonetta pystytään valmistamaan työtuntia kohti. Myös taulutietokoneen ominaisuuksilla on merkitystä – erityisesti niillä, joita kuluttajat pitävät tärkeänä.
Tällä hetkellä Suomessa tehdään toiseksi lyhintä työviikkoa Euroopassa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen ehdotti alkuviikosta työajan maltillista pidentämistä tämänhetkisestä 37,5 tunnista 40 tuntiin, taloustilanteen ja suomalaisen työn kilpailukyvyn parantamiseksi. Palkkakulut sivukuluineen ovat muodostuneet tällä hetkellä yhdeksi pahimmaksi ongelmaksi yrittäjille. Niin sanottuja Pekkaspäiviä on nyt teollisuudessa 12,5 ja palveluissa 14 vuodessa eli tunteina vastaavasti 100 ja 112. Tekemättömästä työstä maksettavat välilliset palkat nostavat työn hintaa alimmillaankin 27 – 30 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut lähes yhtä paljon. Nämä palkan sivukulut merkitsevät, että työnantajalle palkkakustannukset ovat 50 – 70 prosenttia korkeammat kuin työntekijän saama bruttopalkka. Näiden tosiasioiden valossa ehdotukseen on syytä suhtautua vakavasti.
Toiveet talouden kilpailukyvyn kohottamiseksi on suunnattava yrityksiin ja niiden innovointitoimintaan. Kansakunta joutuu aika ajoin pohtimaan, mihin se menestyksensä perustaa. Edellinen lama Suomessa nujerrettiin panostamalla voimakkaasti osaamiseen, uuteen teknologiaan, kansainvälistymiseen, yhteistyöhön ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Nyttemmin Suomi on joko taantunut vahvuuksissaan tai muut ovat ottaneet meidät kiinni. Tarvitsemme uudet eväät menestykseen ja tässä kasvuyritykset voisivat olla avain kasvuun. On syytä muistaa, että mikroyritysten sisältä voi myös syntyä merkittäviä innovaatioita, joiden riskirahoitukseen pitäisi löytyä myös yhteiskunnan tukea ja yhteiskunnallisia ”bisnes-enkeleitä”.
Jotta uutta yrittäjyyttä voisi syntyä, tulisi yrityksiä koskevaa sääntelyä keventää ja luoda kannustimia yrittäjyyteen. Yhtenä sääntelyn huonona esimerkkinä oli yt-lain laajentaminen yhä pienempiin yrityksiin. Laajennus on selvästi hidastanut uusien työpaikkojen synnyttämistä ja luonut taas lisää kankeutta työelämän pelisääntöihin – juuri niissä yrityksissä, jotka ovat uusien työpaikkojen luomisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana vastanneet. Tarvitsemme päinvastoin toimia työllistämisen riskin madaltamiseksi, esimerkiksi mahdollistamalla työsuhteiden koeajan pidentämisen.
Hyvät ystävät,
Tulevaisuuden kasvun ja työllisyyden kannalta ehkä merkittävin ehdotus olisi perintöverotuksen muuttaminen sukupolvenvaihdoksiin kannustavammaksi. On aivan oikein ja tärkeää, että kesäkuussa päivitetyssä hallitusohjelmassa luvataan selvittää pikaisesti kasvun ja työllisyyden kannalta vaikuttavimmat keinot helpottaa yritysten sukupolvenvaihdoksia.
Olisi perusteltua, että perintöveroa maksettaisiin vasta, kun perittyä yritysomaisuutta myydään. Toki on syytä pitää mielessä, että sukupolvenvaihdosten edistäminen ei yksinomaan riitä työpaikkojen turvaamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman tutkimuksen mukaan vain 20 prosenttia yrityksistä siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja jopa 38 prosenttia yrittäjistä aikoo myydä yrityksensä ulkopuolisille.
Useimmat elinkelpoiset yritykset aiotaan siis myydä ulkopuolisille. Tästä syystä olisi myös löydettävä kannustimia normaaleihin omistajanvaihdoksiin.
Byrokratian keventämisen lisäksi tulisi päättäjien antaa selkeä viesti, että uuden luominen ja riskin ottaminen ovat toivottuja asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyseessä on ketju, joka ulottuu tutkimuksesta ja koulutuksesta uusien yritysten perustamiseen ja vanhojen kasvamiseen. Tavoitteena on työpaikkojen lisääminen. Tuottavuuden kasvu ei tapahdu luovuutta rajoittamalla, vaan luomalla mahdollisuuksia ja kannustamalla riskinottoon sekä uuden kehittämiseen, yrittämisen ja erehdyksen kautta.
Yleisen juustohöyläämisen lisäksi valtion tulisi panostaa uuteen kasvuun. Helsingin Sanomien viime perjantain pääkirjoituksessa todetaan, että juuri kun Aalto-yliopiston julkisin ja yksityisin panostuksin synnytetty uudenlainen tutkimuksen, opetuksen ja luovan toiminnan yhteenliittymä on pääsemässä vauhtiin, uhkaavat säästöt katkaista sen kehittymisen. Hallituksen tulisikin nyt hoitaa omat uudistuksensa ja tukea niitä, jotka haluavat uudistaa koko Suomea. Huipulle tähtäävä koulutus ja tutkimus kuuluvat silloin joukkoon.
Peliala on esimerkki alasta, jossa vain parhaat ja onnekkaimmat pääsevät nauttimaan suurista voitoista. Niiden tavoittelu edellyttää pitkäjänteistä työtä ja hyvin riskillisiä panostuksia. Jotta Suomessa voisi tulevaisuudessakin syntyä kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, tulisi myös oppilaitoksissamme tarjottavan koulutuksen vastata yrityselämän tarpeisiin. Rovion kaltaisten menestystarinoiden mahdollistamiseksi, tulisi meidän kenties harkita ohjelmointia valinnaiseksi oppiaineeksi jo peruskouluun, kuten naapurimaassamme Virossa on tehty.
Hyvät ystävät,
Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen tulee olemaan meille päättäjille lähivuosikymmenten keskeinen, ja sangen haastava tehtävä. Ilman työtä ei suomalaisten hyvinvoinnin, yhteiskunnallisten palvelujen ja tulonsiirtojen turvaaminen ole mahdollista. Valtion velan lisääminen on kestämätön tie. Kristillisdemokraatteina me emme halua väistää totuutta, vaan kohdata se. Haluamme antaa toreilla ja turuilla rehellisen kuvan maamme talouden tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Eduskuntavaalikampanjaa emme tule rakentamaan populistisiin heittoihin ja katteettomiin lupauksiin, vaan rehellisiin arvioihin, joihin luottaen voidaan rakentaa hyvää tulevaisuutta lapsenlapsillemme ja heidän lapsilleen.
Lopuksi vielä jokunen sana Ukrainan kriisistä:
Samanaikaisesti kun maamme kärvistelee kasvavan työttömyyden ja matalan tuottavuuden kanssa, näyttää lisäksi Euroopan ja Venäjän välille kehittynyt valtataistelu ja sen seuraukset laittavan Suomen talouden ja vientiyritykset entistä ahtaammalle. Viime marraskuussa alkunsa saanut Ukrainan-kriisi on kasvanut kansainväliseksi konfliktiksi Venäjän ja lännen välille, eikä loppua ole näköpiirissä, vaikka viime päivät ovat tuoneet esiin myös toiveita ja uusia yhteyksiä.
Kuten tuoreeltaan perjantaina kannanotossani totesin, saavat suomalaiset olla kiitollisia ja ylpeitä presidentti Sauli Niinistön diplomatiatyöstä Ukrainan kriisissä. Huolimatta osin epäilevästä ja ristiriitaisesta vastaanotosta aloitteelleen presidentti Niinistö teki aivan oikein lähtiessään rohkeasti tapaamaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Vaatimattomasta asenteestaan riippumatta Niinistöllä voi olla lopulta olla tärkeä rooli Venäjän ja Ukrainan sekä muiden kriisin osapuolten keskusteluyhteyden avaajana. Sitä ainakin meidän tulee toivoa, eikä ole syytä kyseenalaistaa Niinistön rohkeaa avausta. Ukrainan konfliktia ei ratkaista eristämällä Venäjä ja viemällä pakotekierrettä entistä tiukemmaksi.
Mielestäni Euroopan Unionilta puuttuu asiantuntevaa Venäjä-osaamista, myös asenteissa voi olla tarkistamisen varaa. Etenkin Baltiasta kuultavat hyvin jyrkät ja jopa fanaattiset äänenpainot eivät luo edellytyksiä hedelmälliselle vuoropuhelulle.
Suomi on vuosikymmenten saatossa oppinut tuntemaan venäläistä sielunelämää ja maailmankatsomusta. On arvokasta, että Suomen presidentti on tarjonnut hyviä palveluksia dialogin avaamiseksi ja neuvotteluratkaisun etsimiseksi, jotta laajamittainen kriisi lähialueillamme voitaisiin välttää.