Kansalaiset ovat seuranneet Postin jännitysnäytelmää jo muutaman viikon. On hyvä, että lakko on ohi, mutta prosessi ja syntynyt luottamuskriisi ovat vakavia. Mikä on hallituksen vastuu asiassa? Hallituksen toimet eivät vahvista osapuolten välistä luottamusta työmarkkinoilla. Hallituksen tulee varmistaa, että työmarkkinat toimivat mahdollisimman sujuvasti, sillä tämä on edellytys vakaalle liiketoimintaympäristölle ja myös uusille investoinneille.
Suomen valtio on enemmistöomistaja 46 yrityksessä. Näistä 31:ssä valtion omistusosuus on sata prosenttia. Lisäksi valtio on vähemmistöomistaja 19 yrityksessä. Valtion rooli omistajana on herättänyt keskustelua monta kertaa. Kun valtio omistaa, kuka päättää ja kenellä viime kädessä on vastuu?
Valtion omistajapolitiikkaa ja omistajaohjauksen toimintaa normittavat lainsäädäntö, valtioneuvoston päätökset ja hyvä hallintotapa. Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto vastaa omistajapolitiikan suuntaviivojen valmistelusta ja toimeenpanosta.
Pääministeri Rinne kommentoi kysymystä eilen torstaina hallituksen kyselytunnilla. Rinteen mukaan Postin hallitus esitti ministeri Paaterolle päätöksen, jonka mukaan 8 100 henkilöä siirretään toisen yrityksen palvelukseen 1. marraskuuta alkaen ja 700 pakettien lajittelijaa siirtyy toisen työehtosopimuksen alle. Ministeri Paatero totesi, että tämä ei käy omistajalle. Keskustelun jälkeen Posti kuitenkin toteutti 700 henkilön siirron. Päätös oli selkeästi omistajan, eli valtion tahdon vastainen, Rinne väitti kyselytunnin aikana.
Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola antoi perjantaiaamuna lausunnon, että valtio, eli käytännössä maan hallitus oli koko ajan tukenut päätöstä, jossa Posti Palvelut oy ottaa vastuulleenpakettien lajittelun. Pohjola kertoi lehdistötiedotteessa, että Posti ei missään vaiheessa ollut kuullut omistajan eli valtion vastustavan suunnitelmia. Pohjola vakuutti myös, että vuoropuhelu omistajaohjauksen ja yrityksen välillä on ollut jatkuvaa. Virkamiehillä on ollut keskeinen rooli vuoropuhelussa. Posti oli ilmoittanut ministerille suunnitelmista niiden valmistelun yhteydessä. Jos omistajalla olisi ollut eri näkemys asiasta, olisi hallituksen pitänyt tähän Pohjolan mukaan reagoida.
Valtion omistajapolitiikan tulisi olla aktiivista, avointa ja käytännöllistä. Tärkein työkalu valtionomistajalle on omistusstrategian itsenäinen valmistelu ja hyvän hallintotavan kehittäminen. Omistajaohjauksesta on vastannut ministeri Paatero, mutta lopullinen vastuu on kuitenkin pääministeri Rinteellä. Tapahtunut osoittaa, että jonkun olisi pitänyt toimia silloin, kun oli aika toimia tai joku on unohtanut ilmoittaa tilanteen muutoksesta. Tai vaihtoehtoisesti joku on vältellyt vastuuta, kun kriisi tuli päälle, tai yksinkertaisesti puhuu muunneltua totuutta. Postisaaga johti hallituskriisiin ja ministeri Paateron joutui eroamaan.
Kysymys on, päättyykö tämä tähän?