Joulunaika ja vuodenvaihde on kaivattua aikaa pysähtymiselle ja levolle. Vuodenvaihde myös saa miettimään kulunutta vuotta ja tekemään suunnitelmia seuraavaa varten. Pieni suunnantarkistuson aina paikallaan.
Eduskunnan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon näkökulmasta vuosi 2019 oli hyvin tapahtumarikas. Vaalit ovat erittäin tärkeä osa demokratiaa ja keväällä niitä oli peräti kahdet peräjälkeen. Puolueiden voimavarat olivat koetuksella. Käytännössä politiikkaa Suomessa tekevät tavalliset ihmiset pitkälti talkootyönä. Haluan nostaa hattua kaikille, jotka vapaaehtoisella panoksellaan tekevät demokratiamme mahdolliseksi.
Eduskuntavaaleja käsiteltiin mediassa paljon, vähemmälle huomiolle jäivät aivan yhtä tärkeät EU-vaalit. Poliittiset asetelmat ovat menneet uusiksi monessa maassa – ja nyt myös Euroopan parlamentissa. Perinteinen poliittinen keskusta on heikentynyt ja uusia liikkeitä nousee. Koalitioiden muodostaminen on entistä vaikeampaa, mikä nähtiin Suomen lisäksi esim. Ruotsissa ja Israelissa parhaillaan.
EU:ssa monen kommervenkin ja lehmänkaupan jälkeen komission puheenjohtajaksi päätyi yllätysnimi, saksalainen kristillisdemokraatti Ursula Von der Leyen. Komissio on aloittanut työnsä vauhdikkaasti, mutta isoista taloudellisista linjoista ja esimerkiksi tärkeästä maatalouspolitiikasta ei olla vielä päästy maaliin. EU:n tulevaisuuden kannalta merkittävä brexit on ollut soutamista ja huopaamista aina viime viikon parlamenttivaaleihin asti. Brexitin vaikutuksista on esitetty vasta hyvin varovaisia arvioita. Ehkä ensi vuosi näyttää, mutta mitään tässä ei enää uskalla odottaa.
Kuluneen vuoden aikana kaksi hallitusta erosi ennenaikaisesti. Ei tällaistakaan ole taas vähään aikaan nähty – ja Kekkosta ei tällä kertaa käy syyttäminen. Onko politiikasta tullut some-aikanalyhytjänteisempää?
Vallassa on nyt erikoinen hallituskokoonpano – ei sinänsä, etteikö punamultahallituksia olisi ollut ennenkin, mutta isoimpien hallituspuolueiden kannatuksen pysyvä sulaminen on merkillepantavaa. Tällä menolla seuraavat eduskuntavaalit ovat sitten todellinen vedenjakaja, sekä monien puolueiden, että poliittisten koalitioiden osalta. Olen silti enemmän huolissani koko poliittisen järjestelmämme vakaudesta kuin joistain yksittäisistä puolueista tai liikkeistä. Yhteistyötä on kyettävä tekemään, vaikka retoriikka olisikin joskus kovaa. Riitely tulee oikeasti kalliiksi, niin työmarkkinoilla kuin myös yhteiskunnassa laajemmin.
Viimeisin hallituskriisi kiteytyi sanaan luottamus. Oppositio oli tehnyt välikysymyksen. Eduskunta ei ehtinyt edes käsitellä sitä, koska hallituksen sisälläkin vallitsi epäluottamusta pääministeriin, joka johti hallituksen eroon. Tosiasia on, että luottamus on se asia, jonka varaan nykyinen yhteiskuntamme ja hyvinvointimme perustuu. Ilman sitä kaikki hajoaisi. Parasta luottamuksen kulttuurin rakentamista on se, että itse olemme sanoissa ja tekemisissämme luotettavia.
Suomeen luotetaan maailmalla ja tämä on yksi meidän valttejamme – myös taloudellisessa mielessä. Tässä valossa se, että eduskunta päätti istuntokautensa aika riitaisissa tunnelmissa, on valitettavaa. Meidän on pystyttävä luottamaan myös toisiimme.
Rauhallista joulua kaikille – on aika levätä!