Eduskunta kävi tällä viikolla lähetekeskustelua kahdesta eri valtioneuvoston selonteosta: huoltovarmuusselonteosta ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta. Näissä selonteoissa on nyt havahduttu siihen, että nykymaailmassakin voi tulla kylmä ja nälkä. Nähdään myös, että on varauduttava täysin uusiin ja yhä monimutkaisempiin uhkiin. Koronapandemia toi esiin vakavia puutteita ja kävi ilmi, että varmuusvarastot eivät olleet riittäviä eikä kaikkia toimintamalleja oltu suunniteltu ennalta.
Elämme epävarmassa ajassa, jossa tärkeintä on vahvistaa yhteiskuntamme kykyä vastata yllättäviin ja nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Parhaiten selviämme kriiseistä silloin, kun infra ja päätökset ovat omissa käsissämme. Energiahankkeissa turvallisuuspoliittinen arviointi on jäänyt aivan liian ohueksi.
Ruoka on yksi kriittisimmistä huoltovarmuuskysymyksistä. Maatilojenkustannuskriisi on niin syvä, että ellei hallitus pian löydä toimia tilojen tukemiseksi, myös isoja tuotantoyksiköitä voi kaatua ja tuotanto vähentyä. Selonteossa todetaan, että ”EU:n maatalouspolitiikka osaltaan mahdollistaa maatalouden harjoittamisen Suomen pohjoisissa oloissa.” Silti osa EU:n viimeaikaisista toimista ei kuitenkaan tue huoltovarmuutta, vaan jopa vaikeuttaa varautumista.
On lähes mahdotonta löytää minkäänlaisia EU-komission hyväksymiä keinoja, jotka tukisivatkustannuskriisin kanssa kamppailevaa maataloutta. Globaali energiariippuvuus on haavoittuvaista, ja tehdyissä päätöksissä näkyy ideologia.
Toisena aiheena lähetekeskustelussa oli valtioneuvoston selonteko maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta. Aikoinaan suomalaisten vaurastumisessa metsätaloudella oli suuri merkitys. Nyt Suomen metsien pitäisi tehdä maastamme ilmastoneutraali kymmenessä vuodessa, ja ilmeisesti pelastaa samanaikaisesti myös Euroopan uhanalaiset lajit. Ilmastosuunnitelmassa määritetään toimenpiteet, joilla maankäyttösektorille, eli LULUCF-sektorille asetetut ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Itse suhtaudun LULUCF-sektorin tavoitteisiin skeptisesti. Ympäröivää luontoa emme voi hallita samalla tavalla kuin voimme hallita sitä, paljonko fossiilisia polttoaineita käytämme.
Komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen kustannukset Suomelle olisivat pitkälti yli 900 miljoonaa euroa vuodessa. Kiinnostavaa olisi kuulla hallitukselta, mikä on ennallistamisasetuksen ja LULUCF-asetuksen ja mahdollisten muiden tulossa olevien vaateiden yhteisvaikutus metsäsektoriin ja Suomen talouteen?
Maataloudessa on suuri päästöjen vähentämisen ja hiilensidonnan potentiaali. Helposti silti unohtuu, että maatalouden päätarkoitus ei ole toimia hiilinieluna, vaan tuottaa meille ruokaa. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan ovat osoittaneet, etteivät uhkat ole kadonneet maailmasta minnekään. Globaalin ruokakriisin pahetessa maatilojen hengissä pysyminen tulisi juuri nyt olla prioriteetti, sillä muuten joudumme tulevaisuudessa syömään brasilialaista ruokaa, jota on tuotettu esimerkiksi entisissä sademetsissä.
Maatalous ei ole vain elinkeino, vaan myös elinehto. Kannattavuusnäkökulman lisäksi on pidettävä huolta siitä, etteivät ilmastotoimet lisää maatilojen hallinnollista kuormaa. Ellei hallitus nyt herää, se muistetaan hallituksena joka kohdisti maa- ja metsätaloustuotantoon rajoituksia, toimia ja kieltoja, jotka voimakkaasti alasajoivat maakuntien elinmahdollisuuksia.