Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Suomi on välttynyt niukasti ajautumasta taantumaan, mutta kehitys ja kasvuennusteet eivät kuitenkaan anna aihetta iloita. Suomen BKT:n kasvu on tänä vuonna pysähtynyt. Sijoittajat ja teollisuus ovat odottavalla kannalla, ja kansalaiset vähentävät kulutustaan. Epävarmuus ja epävakaus ovat murentaneet yritysten luottamuksen tulevaisuuteen. Investointeja ei uskalleta tehdä, ja työpaikkoja vähennetään massoittain.
Samalla yritysten ja sitä myötä koko Suomen kilpailukyky on heikentynyt. Ongelmia Suomessa tuottaa myös se, että palkat nousevat nopeammin kuin talous. Hallitusohjelman keskeinen tavoite on julkisen talouden tasapainottaminen. Tähän meillä on käytettävissä kaksi instrumenttia,
veropoliittiset ratkaisut ja leikkaukset. Verotuksen osalta tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotta saadaan rattaat pyörimään. Mielestäni tässä tilanteessa on syytä nostaa tarkasteluun yhteisöveron alentaminen nykyisestä 24,5 prosentista esimerkiksi Ruotsin tavoin 22 prosenttiin, tai jopa alemmas. Veroalea ei kuitenkaan pidä toteuttaa irrallaan tulopoliittisista ratkaisuista, vaan osana suurempaa kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävää kokonaispakettia. Muussa tapauksessa suurteollisuuden veroalesta saama hyöty kostautuisi pk-yrityksille.
Veropolitiikan lisäksi hallituksella tuleekin olla vahva ote tulopolitiikkaan. Yritysten kilpailukykyyn vaikuttavat eniten henkilöstökustannukset. Siksi toivon, että työmarkkinajärjestöillä ja suomalaisilla olisi nyt halukkuutta tehdä ennakoivasti kilpailukykyä tukevia maltillisia tulopoliittisia ratkaisuja. Tämä tukisi samalla mahdollisimman monen työpaikan säilymistä. Nyt ei ole suurten palkankorotusten aika.