Euroalueeseen kuuluminen avaa suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia eurooppalaisen kaupan saralla. Samalla yhteinen valuutta kuitenkin tuo mukanaan Suomelle myös tiettyä yhteisvastuuta kriisimaiden väestöstä.
Solidaarisuus jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että Suomen tai EU:n pitäisi ehdoitta ja rajattomasti tukea euromaita, joiden taloustilanne on huono. Kriisimaiden entiset ja nykyiset hallitukset ovat itse ohjanneet purtensa kohti syvää talouskriisiä, jossa maat nyt ovat. Laajalle levinnyt korruption kulttuuri, paisuneet ja tehottomat julkiset sektorit sekä huono valtiontalouden hoito ovat pääasiallisia syitä esimerkiksi Kreikan, Espanjan ja Portugalin kriisiin. Siksi EU:n tukitoimilla tuleekin olla selkeät ehdot ja sitoumukset, jotta voidaan varmistaa, etteivät ne johda kasvaneeseen riskinottoon tai julkisen talouden järjestystä ylläpitävien toimenpiteiden laiminlyöntiin.
Kriisi paljasti finanssisektorin sääntelyn ja valvonnan puutteet useissa jäsenmaissa. Viime vuosina on jouduttu rahamarkkinoita säätelemään tiukasti EU:n tasolla. Muun muassa pankkien vakavaraisuussäännöksiä on kiristetty, sijoitusrahastojen säännöt on uusittu ja maksuliikenteen säännöt on yhtenäistetty. Jatkossa on kuitenkin varmistettava, ettei eri lakien yhteisvaikutus estä rahoituslaitoksia rahoittamasta tuottavaa yritystoimintaa, sillä erityisesti innovatiiviset pienet ja keskisuuret yritykset tarvitsevat sekä perinteistä pankkilainaa että riskirahoitusta.