Hallitus sai perjantaina eduskunnalta luottamuksen äänin 97-94. Hallituksen talouspolitiikkaa koskevan välikysymyksen luottamusäänestyksestä povattiin tiukkaa jo etukäteen. Kun Kataisen hallitus aloitti toimintansa, kansainvälinen talous oli syöksykierteessä. Suomesta riippumattomista syistä alkanut ja syventynyt talouslama ei ollut eikä ole Kataisen tai Stubbin hallitusten syytä, kuten ei sekään, että vientiteollisuutemme, varsinkin Nokia sekä teräs-, metsä-, ja paperiteollisuus, ajautuivat kysyntävaikeuksiin. Välikysymyksen esittäjät tietävät, että uuden yritystoiminnan ja kasvun luominen vie aikansa kansainvälisen talouslaman oloissa. Hallituksen on ollut pakko sopeuttaa julkista taloutta vastaamaan vähentyneitä verotuloja. Mikäli nyt välikysymyksen esittäneet puolueet ovat ensi kaudella hallituksessa, ne joutuvat tällä linjalla jatkamaan.
Maailmankaupassa ja tuotannossa on jo pitkään ollut meneillään uusjako. Kiina on ohittanut USA:n. Vastikään teollistuneissa maissa työvoima on halvempaa ja tekniikka uutta. Tällä on ollut ratkaiseva vaikutus Japaninkin talousongelmiin. Japanin on täytynyt laskea palkka- ja kustannustasoaan uusien kilpailijoiden edessä. Samassa kilpailutilanteessa ovat nyt USA ja Eurooppa, joissa on vaara sortua samanlaiseen pitkään velaksi elämiseen ja stagnaatioon kuin Japanissa.
Ratkaisu Suomen valtion ongelmiin ei ole lisävelan otto, vaan parempi kilpailukyky. Tarvitsemme myös suuntautumista niihin aloihin, joilla voimme olla maailman parhaita globaalissa työnjaossa. Vahvoja kasvun alueita löytyy digitalisaation, puhtaan teknologian, biotalouden, sekä terveysteknologian alueilla.
Investointien vähäisyys on tällä hetkellä suurin syy stagnaatioon. Olemme oravanpyörässä. Kun yrityksillä ei ole työtä tai tilauskantaa, ei ole myöskään tuloja. Kun ei ole tuloja ei ole varoja joilla investoida. Tällä hetkellä Suomen talouskasvun jarruna ovat myös jäykät likviditeettimarkkinat. Korkeaa vakavaraisuutta ja hyvää likviditeettiä vaativa Basel III edustaa suurinta pankkisektorin regulaatiomuutosta vuosikymmeniin. On totta, että ennen vuoden 2008 lamaa, pankkien rahoituspolitiikka oli liian löysä. Mutta nyt EU:n asettamat vakavaraisuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, etteivät pankit uskalla rahoittaa edes terveitä yrityksiä. Mikroyritystenkin sisältä voi syntyä merkittäviä innovaatioita, joiden riskirahoitukseen tulisi löytyä tukea. Tekesin tai Teollisuussijoituksen yrityshautomo-kasvurahasto-toiminnan tulisi siirtää painopistettä pieniin ja mikroyrityksiin, osallistua pilotointi- ja demonstrointihankkeiden rahoitukseen ja innovaatioiden suojaamiseen. Mielestäni ei tarvita uutta kasvurahastoa uusine hallintohäkkyröineen, vaan nykyisten rahastojen tehostamista.
Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksissä. Niiden toimintaedellytyksiä on parannettava vähentämällä niitä kuormittavaa byrokratiaa ja yleiskuluja. Palkkakulut sivukuluineen ovat muodostuneet yhdeksi pahimmista ongelmista yrittäjille. Tällä hetkellä Suomessa tehdään toiseksi lyhintä työviikkoa Euroopassa. Välilliset palkkamenot nostavat työn hintaa alimmillaankin 27 – 30 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut lähes yhtä paljon. Työnantajalle palkkakustannukset ovat siten 50 – 70 prosenttia korkeammat kuin työntekijän saama bruttopalkka. Tästä näkökulmasta katsottuna on syytä pohtia uusia ratkaisuja. Itse kannatan, että palkoista sopiminen siirrettäisiin enemmän yritysten hoidettavaksi.
Emme tarvitse ongelmissa ja tehdyissä virheissä rypemistä, vaan yhteen hiileen puhaltamista ja tekemisen meininkiä. Odotan, että näemme sitä tämän hallituksen jäljellä olevina kuukausina.