Oppositiopuolueet esittelivät viime viikon keskiviikkona varjobudjettinsa eduskunnalle. Joka vaihtoehdosta löytyi muutamia herkkupaloja. Keskustalla oli, ehkä täysin odotetusti, varjobudjetti joka sisälsi eniten konkreettisia ehdotuksia. Fokus oli suunnattu kahteen tärkeään kysymykseen, riskipääoman parempaan ja laajempaan saatavuuteen suurempien kasvurahastojen kautta kasvaville yrityksille, sekä toimiin byrokratian vähentämiseksi. Myös perussuomalaisten varjobudjetilla oli tällä kertaa oikea fokus. Otsikokseen he olivat valinneet työn, yrittäjyyden ja huolenpidon.
En näe mitään syytä kyseenalaistaa tavoitteita. Ongelma syntyy, mikäli opposition eri vaihtoehdot kootaan yhteen yhdeksi paketiksi. Ja niin tulisi oikeastaan myös tehdä, jotta saataisiin aikaan tasapuolinen vertailu hallituksen budjettiehdotuksen kanssa. Valitettavasti kolmen puolueen yhdistetty budjettiehdotus toisi mukanaan suuren reiän alkukassaan. Yksittäisenä ehdotuksena se vaikuttaa huomattavasti paremmalta. Mutta mikään puolue ei voi hallita yksin.
Keskusta oli puhunut suuremman valtion kasvurahaston puolesta kuin se mistä hallitus teki päätöksen. Kasvurahastoa ehdotetaan muodostettavaksi varoilla, jotka saataisiin kun valtio myisi osan osakeomistuksistaan osassa valtionyhtiöitä. Yhtenä esimerkkinä on mainittu mm. Telia-Soneran osakkeet. En periaatteessa vastusta ajatusta että valtio kasvattaa kapasiteettiaan kasvurahastoissa. Kysymys on kuitenkin, onko keskustan malli se paras ratkaisu, koska juuri merkityt sijoitukset Telia-Sonerassa antavat merkittävästi paremman vuosittaisen tuoton kuin valtion maksama korkotuotto samalle lainasummalle.
Toisten mielestä kasvurahastoissa on jo tällä hetkellä tiettyä ylikapasiteettia. Rahastot on lähinnä tarkoitettu käytettäväksi riskipääomana yrityksille, jotka hakevat kasvua. Tämä osoittaa, että Suomessa ei ole riittävää määrää kasvuyrityksiä, joilla olisi sellaiset suunnitelmat, jotka täyttäisivät vakiintuneet ehdot riskipääoman myöntämiseksi. Rahoituskriteerit saattavatkin olla analysoinnin ja päivittämisen tarpeessa.
Tällä hetkellä akuutein ongelma on investointien tyrehtyminen. Yritykset kokevat suurta epävarmuutta kansainvälisen talouden epävakauden ansiosta, mikä pelottaa investoimasta. Yrityksillä ei ole tarpeeksi työtä. Vähentyneet tilauskannat tarkoittavat pienentyneitä tuloja. Olemme oravanpyörässä. Puute käyttöpääomasta ja kiristykset lainamarkkinoilla ovat nyt suurempi uhka kuin kasvurahastojen puute pääomasta. Polku takaisin parantuneeseen kilpailukykyyn on pitkä ja edellyttää monia toimenpiteitä ja korjauksia. Tässä yhteydessä tulee vaatia muutoksia myös työmarkkinamekanismeihin.