Poliitikkojen ja tutkijoiden etsiessä Suomelle tietä kohti hiilineutraaliutta, kohdistuvat katseet maanviljelyn ilmastopäästöihin. Keskustelu on saanut kotimaista maataloutta syyllistäviä sävyjä. Toivoisin kuulevani yhtä huolestuneita puheenvuoroja ruoantuotannon kannattavuudesta. Nykyinen yhtälö on täysin kestämätön.
Se, että maatalouden CO2-päästöt eivät ole juuri vähentyneet kaikesta ”viherryttämisestä” huolimatta johtuu maatalouspolitiikan epäonnistumisesta ja vääristä kannustimista. Tässä epäonnistumisessa on myös EU:lla oma osansa. Mutta kannattavuuden ja jaksamisen äärirajoilla olevien viljelijöiden taakaksi ei uusia ilmastotoimia voi kerta kaikkiaan laittaa. Tässä menee raja.
Ruoka ei ole luksustuote, se on elinehto. Maatalous ei ole sektori muiden joukossa, vaan kaiken muun mahdollistaja. Viljelijöiden varassa toimii tutkimus, koulutus, taide ja tiede, teollisuus, yliopistot, bändit, festarit, valtionhallinto, puolueet, Greenpeacet, Elokapinat ja kaikki poliittinen irtopisteiden keruu Twitterissä.
Moni asia maailmassa voi olla ja on tarpeetontakin, mutta ruokaa tarvitsemme me jokainen.
Maanviljelyä voi ilman muuta pitää kutsumusammattina, sen verran rankkaa työtä ja huonoa bisnestä se on. Maatalousyrittäjän keskimääräinen tuntipalkka vuonna 2019 oli Luke:n mukaan 5,4 euroa. Työtä tehdään omalla riskillä ja se vaatii valtavaa sitoutumista.
Jokainen voi itsekin pohtia, lähtisikö sillä palkalla investoimaan satojatuhansia uusiin tuotantotapoihin epävarmassa maailmassa ja ilmastossa. Viljelijöitä ei motivoida ilmastotoimiin poistamalla tukia. On päästävä samalle puolelle pöytää ja kuultava tuottajien huoli toimeentulosta, poliittisten ratkaisujen epävarmuudesta, byrokratiasta ja kasvavista tuotantokustannuksista.
Maanviljelijät kyllä valvovat öitään sään heilahdusten takia jo paljon ennen kuin poliitikko Arkadianmäellä herää rankkasateisiin tai pohtimaan, mitä pitkä kuuma kesä tarkoittaa tuottajille. Viljelijät eivät tee työtään tuhotakseen ilmastoa, vaan tarjotakseen elämän edellytyksiä kaikille meille. Samalla he yrittävät elättää perheensä, kuten jokainen meistä.
Yhdestä huonosta satovuodesta selvitään, mutta jos niitä tulee useita, uudet tuholaiset tavoittavat Suomen tai sattuu maailmanpoliittinen kriisi tai heilahdus energiamarkkinoilla, voidaan nykyisen yltäkylläisyyden sijaan kaupoissa nähdä tyhjiä hyllyjä. Kaikki on mahdollista, nopeammin kuin arvaammekaan.
Koko EU:n alueella viljelijäväestö ikääntyy. Jos emme itse viljele peltojamme, ne kyllä taatusti kelpaavat muille. Kiinan valtion sijoitusyhtiölle, yhdysvaltalaisille miljardööreille tai australialaisille eläkerahastoille. Tämä on maataloutemme tulevaisuus, ellemme itse ota siitä vastuuta ja tee siitä kannattavaa ja kiinnostavaa. Metsien hamstraus on jo alkanut.
Vanha viisaus kuuluukin: Maahan kannattaa sijoittaa, koska sen valmistus on lopetettu. Viisaat panostavat asioihin, joiden kysyntä ei tule loppumaan väestön kasvaessa.