Maanantaiaamuna pääministeri Katainen jättää eroanomuksensa presidentti Niinistölle. Heti iltapäivällä hallituspuolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat kokoontuvat ensimmäisiin alustaviin neuvotteluihin. Menettely koostuu osaltaan muodollisuuksista, mutta keskipiste tulee varmasti olemaan niin kutsutuissa minihallitusneuvotteluissa. Itse neuvottelut käydään heti juhannuksen jälkeisellä viikolla. Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, hallitus tiedottaa hallitusohjelman muutoksista heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
Vaikka kaikki puolueet ovat tietoisia sen taloudellisen tilan vakavuudesta, jossa nyt olemme, on tilanne ennen hallitusneuvotteluja haastava. Valtiovarainministeri Rinne teki vaalikampanjansa aikana suuria lupauksia. Voidaan olettaa, että säilyttääkseen uskottavuutensa hän myös pyrkii lunastamaan jonkun tai joitakin valitsijoilleen antamistaan lupauksista. Tämä ei ole mikään helppo yhtälö, sillä jo viime kehysriihessä tehtiin useita päätöksiä, joista kaikki hallituskumppanit eivät pitäneet. Yhteensä budjettiin tehtiin 1,6 miljardin euron sopeutukset vuodeksi 2015 ja seuraavalle neljälle vuodelle sopeutusten suuruus on 2,8 miljardia euroa. Kehysriihessä sovittiin myös 600 miljoonan euron kasvu-, elvytys- ja työllisyyspaketista. Rinne on viestinyt olevansa halukas avaamaan osan jo tehdyistä päätöksistä. Hän mm. katsoo, että elvytykseen osoitettu määräraha on liian vähäinen.
Tällä hetkellä positiivisia uutisia on aivan liian vähän. Suomi on menettänyt sijoituksensa yhtenä Euroopan vahvimmista talouksista. Julkisen talouden menot suhteessa BKT:hen ovat pian Euroopan korkeimpien joukossa. Veropolitiikka on, osittain hallituksessa olevista erilaisista näkemyksistä johtuen, sahannut edestakaisin, työllisyysaste on alin pohjoismaisessa vertailussa ja aivan liian suuri osa perusteollisuudesta on lipunut ulkomaille. Kilpailukyky on saatava nopeasti takaisin raiteilleen. Työllisyysmarkkinat ovat kankeat ja tarvitsemme samankaltaista työmarkkinauudistusta joka toteutettiin Saksassa vuosina 2002–2005. Nykyisessä tilanteessa vain harvat yritykset uskaltavat rekrytoida.
Koko hallituskauden aikana suuret ideologiset erot ovat syöneet voimia hallituskumppaneiden joukossa. Vaikka vasemmistoliiton lähtö helpotti tilannetta, löytyy edelleen suuria näkemyseroja sen suhteen kuinka taloudelliset ongelmat tulisi ratkaista ja samanaikaisesti aikaansaada talouskasvua. Aiempi pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen olivat työskennelleet yhdessä useamman vuoden ajan, oppineet tuntemaan toisensa ja ymmärsivät yhteiset haasteet. Uudella pääministerillä ja tuoreella valtiovarainministerillä on pitkä tie kuljettavana ennen kuin vastaavanlainen suhde voidaan saavuttaa. Valtion velkakello kumahtelee ja lisäksi seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vain alle vuosi. Voi vain toivoa, että terve järki ja vastuuntunto voittavat ja käyvät oman minän tai puolueiden tavoitteiden edelle.