Kotimaisen elintarviketuotannon tilanne on erittäin vakava. Energiahinnat ovat moninkertaistuneet, lannoitehinnat taivaissa, eläinrehusta on pulaa. Pankit eivät tule viljelijöitä vastaan. Tämä kaikki tilanteessa, jossa kevään kylvöt ja syksyn sadot globaalilla tasolla ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Päivittäin kahdesta kolmeen maatilaan laittaa ovet säppiin. Elintarvikkeiden huoltovarmuus ovat kriisissä, jollaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.
Kristillisdemokraatit julkaisivat keskiviikkona kriisipaketin, joka tarjoaa kymmeniä keinoja maatalouden pelastamiseen ja kotimaisen energiatuotannon lisäämiseen. Olen ilman muuta tyytyväinen siihen, että KD:n kriisipaketti on herättänyt paljon huomiota. Sitäkin enemmän kuitenkin toivoisin, että sama sanoma tulisi selvänä kaikkien poliitikkojen suusta. Kotimainen ruoantuotanto on Suomelle elämän ja kuoleman kysymys. Maatalousyrittäjien tulee saada paitsi ansaitsemansa kunnia, myös parempaa palkkaa työstään.
Kriisi ei ole uusi, vaan olemme antaneet sen jatkua vuosikaudet. Viime vuosina olemme usein nähneet ja kuulleet uutisista kuinka suuret päivittäistavaraketjut taas ovat halpuuttaneet ruoan kuluttajahintoja. Tällainen hintojen polkeminen ei olisi mahdollista millään muulla markkinalla. Sillä välin, kun ketjut ylpeänä tekevät kampanjoita siitä, kuinka he pyrkivät myymään kaikista kotimaisinta ruokaa kaikkein halvimpiin hintoihin, on kuluttajilla eri ääni kellossa. Viime päivinä sosiaalinen media on jälleen täyttynyt kuluttajien päivityksistä siitä, kuinka he esimerkiksi mielellään maksaisivat kymmenen senttiä lisää maitolitralta, jos he voisivat olla varmoja siitä, että rahat menevät maitotilalle.
Toimivassa markkinataloudessa maksuhaluisten kuluttajien ylimääräisten senttien pitäisi löytää tiensä tuottajalle kaupan kautta. Mutta järjestelmä ei toimi näin tällä hetkellä. Osa tiedostavista kuluttajista on ryhtynyt mahdollisimman laajalti ostamaan ruokansa aiemmassa vaiheessa kaupankäyntiketjua tilamyymälöistä tai REKO-renkaista. Suuri enemmistö ostaa silti yhä arkiruokansa suurista kauppaketjuista.
Suomen valmiutta Ukrainan sodan seurauksille pohtiva ministeriryhmä kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa Säätytalolle torstaina. Ryhmä ehdottaa 300 miljoonan euron tukipakettia maatalouteen. Maatalouskriisi oli akuutein kysymys, mutta myös kuljetusalasta on suuri huoli. Valtiovarainministeri Saarikko toteaa, että myös esimerkiksi Keskon, S-ryhmän ja elintarviketeollisuudella on suuri vastuu tässä tilanteessa.
Näin on. Päivittäistavarakaupat, aikamme oligarkit, kuittaavat vuosittain suuret voitot samalla, kun tuottajilla ei ole varaa ruoan tuottamiseen. Kaupan dominoivaan asemaan on saatava ratkaisu. Lähemmäs ratkaisua päästään luopumalla pitkistä sopimusajoista ja sen sijaan sitomalla elintarvikemarkkinoiden sopimukset kustannushintaindeksiin.
Olen sanonut tämän aiemmin, ja sanon sen taas: kauppa voi hyvin luopua omista tuotemerkeistään kuten Rainobow, Pirkka tai Pohjolan meijeri. Kauppaketjut eivät tuota elintarvikkeita. Omien tuotemerkkien tarkoitus on ainoastaan elintarviketoimittajien ja tuottajien hintatason polkeminen ja pidemmässä juoksussa tunnettujen, kotimaisten tuotemerkkien aseman heikentäminen. Annetaan kuluttajan olla kuningas ja valita mieluisin tuotemerkki itse.