Sota Ukrainassa järkyttää suomalaisia. Aiempiin sotiin ja pakolaiskriiseihin verrattuna monen on helppo samaistua ukrainalaisten tilanteeseen jopa niin vahvasti, että tilanne herättää vanhemmassa väestössä eläviä sotamuistoja ja että kriisipuhelinlinjoille tulee puheluita moninkertaisesti enemmän, kuin mihin keretään vastata.
Toivon ja uskon, että jokainen suomalainen on edellytystensä mukaan avannut niin sydämensä kuin lompakkonsakin, jotta voimme yhdessä tehdä kaiken voitavan onnettomassa tilanteessa auttamiseksi. Moni yksityishenkilö ja järjestö on paitsi kerännyt rahaa, myös auttanut ukrainalaisten evakuoimisessa Suomeen ja esimerkiksi välttämättömien lääkintätarvikkeiden viemisessä Puolaan ja Ukrainaan. Ihmisten, yhteisöjen ja yritysten yhteistyöllä on saatu ja ollaan saamassa aikaan paljon hyvää, josta on aidosti valtava apu, vaikka joukosta aina löytyy niitäkin tahoja, jotka rumasti sanottuna hyödyntävät ukrainalaisten hädän eräänlaisena markkinointitempauksena.
Uudenlainen tilanne vaatii uudenlaista koordinointia myös viranomaisilta ja meiltä päätöksentekijöiltä. Saattaisi ajatella, että vuoden 2015 pakolaiskriisistä on voitu ottaa paljon oppia tässä tilanteessa, ja niin osin voidaankin. Kuitenkin Suomeen nyt saapuvien ukrainalaisten tilanne on monilta osin täysin erilainen. Koska Euroopan unioni on päättänyt käyttää tilapäisen suojelun direktiiviä ensimmäistä kertaa, voidaan Suomeenkin saapuville ukrainalaisille myöntää oleskelulupa ilman yksilöllistä harkintaa. Tilapäinen suojelu mahdollistaa myös työskentelyn Suomessa.
Toisin kuin pakolaiset usein, eivät Suomeen tulevat ukrainalaiset ainakaan toistaiseksi saavu pakolaisleireiltä. Moni heistä oli vielä pari viikkoa sitten töissä. Tilapäisen suojelun myötä ukrainalaiset saavat automaattisesti työskennellä Suomessa. Nyt ei mitata pakolaisten kykyä työllistyä ja integroitua, vaan suomalaisen yhteiskunnan kapasiteettia työllistää ja integroida.
Suomessa vallitsee monella alalla työvoimapula ja olemme jo vuosien ajan puhunut työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Lähiviikoille povataan suurta ukrainalaisten virtausta Suomeen. Onko suomalaiset työmarkkinat valmiina? Olemmeko valmiita ratkaisemaan mahdolliset kohtaanto-ongelmat työmarkkinoilla? Erityisesti suuren maatalouskriisin keskellä kevään kylvöt ja syksyn sadot eivät saa jäädä kiinni ainakaan työvoimasta varsinkaan, kun motivoituneita tekijöitä riittää.
Suomalaisten auttamisen halua on ilo todistaa. Innokkaimman auttamisen keskellä on syytä muistaa, ettei avun tarve tule loppumaan hetkeen, vaikka Ukrainaan saataisiinkin rauha. Sota ja sen seuraukset jäävät elämään pitkiksi ajoiksi niin Ukrainaan, Venäjälle kuin meillä Suomessakin tänne tulevien ihmisten myötä. Tilanteen hallinta vaatii paitsi avoimia sydämiä ja lompakkoja, myös pitkälle kantavia poliittisia toimia ja päivityksiä viranomaisprosesseihin.