Vaalirahoituksen tulivuorenpurkauksen syöksemä tuhka on lamaannuttanut suuren osan Suomen eduskunnasta. Suomalaiset eivät ole tottuneet yhdistämään maataan korruptioon ja ulkomailla Suomea on pitkään pidetty rehellisyyden perikuvana. Siksi Euroopan neuvoston asettaman selvitysryhmä Grecon, joulukuussa 2008 julkaisema arvio vaalirahoitukseen liittyvistä suurista korruptioriskeistä Suomessa tuli pienenä shokkina. Greco tuli Suomeen, kesäkuussa 2008 suorittamaan maatarkastuksen, joka kohdistui lahjonnan kriminalisointiin ja puoluerahoitukseen.
Suomen Kristillisdemokraatit sai myös kutsun Grecon järjestämään kuulemistilaisuuteen, joka pidettiin kesäkuun alussa 2008 Helsingissä. Mukaan oli kutsuttu edustajia kaikista eduskuntapuolueista. Allekirjoittanut toimi tuohon aikaan puolueen varapuheenjohtajana, vastuualueena puolueen talousasiat. Kaikilta puolueilta oli etukäteen pyydetty tilinpäätöstiedot.
Grecon puheenjohtajan alustuspuheen jälkeen seurasi yleinen ”kuulemistilaisuus” ja ensimmäinen kysymys oli:
a) miltä tililtä kirjanpidossanne käy ilmi ulkopuoliset lahjoitukset ja avustukset
b) onko ne erikseen eriteltynä ja miten näitä on käytetty
KD:n edustajana ilmoitin miltä tililtä ulkopuoliset lahjoitukset näkyvät KD:n tuloslaskelmasta ja kokonaissumma euroina. Grecon puheenjohtaja pyysi vastaukset myös muilta puolueilta. Vieressäni istui erään suuren puolueen hallintopäällikkö. Hän vastasi kiemurrellen, että kaikki näkyy tilinpäätöksestä ja että ulkopuolinen vaalirahoitus kanavoidaan, joko piirijärjestöjen kautta, tai suoraan ehdokkaiden tukiyhdistyksille ja, että puolue ei saa ulkopuolisilta tahoilta juuri mitään. Muidenkin puolueiden edustajat vastasivat varman päälle, eli samaan tyyliin kiemurrellen.
Grecon pj toisti kysymyksensä, että onko se todella näin…etteikö elinkeinoelämältäkään ole saatu mitään? Tartuin tähän ja vastasin: ” että onhan se laajasti tunnettua että Suomessa on pitkät perinteet sille, että ainakin kolme suurinta puoluetta saavat mittavaa vaalitukea niitä lähellä olevilta järjestöiltä ja yhteisöiltä”. Grecon pj. pyysi tarkennusta minulta. En kyennyt kovin tarkasti vastaamaan, koska minun lausahdukseni perustui omaan henkilökohtaiseen epäilykseen ja ”huhupuheisiin”, joten heitin yleiskuvauksena että Keskusta saa sitä lähellä olevilta järjestöiltä kuten esim. MTK:lta, Kokoomus elinkeinoelämältä ja Sosiaalidemokraatit/Vasemmistoliitto SAK:lta.
Kaikkien e.m. puolueiden edustajat vannoivat, että ”puolueet” eivät ole saaneet avustuksia ulkopuolisilta järjestöiltä, mutta myönsivät että ehdokkaiden tukiyhdistykset ovat mahdollisesti saattaneet saada avustuksia, mutta niistä heillä ei ole tietoa.
Grecon raportti aiheutti sen, että tiedotusvälineet alkoivat tutkia tarkemmin puolueiden vaalirahoitusta. Tämä tutkinta aiheutti joukon vaalirahoitusskandaaleja, joissa syyllisiksi osoittautuivat erityisesti suuret puolueet. Myös Kristillisdemokraattien vaalirahoitus tutkittiin useaan kertaan, mutta kaikessa vaalirahoituksessa oli toimittu lakien mukaisesti.
Juoruilenko liikaa, kun paljastan mitä Grecon kuulemistilaisuuden yhteydessä keskusteltiin? Ehkä, mutta toisaalta luottamus poliittiseen järjestelmään ei palaudu ennen kuin vaalirahoituksen tulivuorenpurkauksen syöksemä tuhka on siivottu pois.